maanantai 16. syyskuuta 2013

Tuttu eteläsuomalaisille vaikka minulle vieras

Etelä-Suomessa käydessämme piti tietysti tarkastaa eteen sattuvat luontopaikatkin. Otin kuvan Vantaanjoen kivistä.
 Ja vasta kuvanoton jälkeen joku huomasi, että kaukana lehahti jokin iso lintu lentoon piiloon puiden taakse. Voi ei! En ollut edes zuumannut kameraa, mutta koneella suurennettuna näkyy, että olen saanut kuvan harmaahaikarasta edes näkemättä koko lintua! Siellä se seisoo pensaiden takana kuvan keskivaiheilla.
Voi hitsi, en ole koskaan nähnyt sellaista lintua enkä siis nytkään. Kiukuttelin asiaa pitkän aikaa. Mutta ei hätää. Kävimme useassa lintutornissa meren rannalla, ja jokaisen lähellä oli harmaahaikaroita. Vai on sellainenkin lintu tullut Suomeen ja aina vain lisääntymään päin.
 Vain yksi lintu suvaitsi tepastella niin lähelle, että sain edes jonkinlaisen kuvan.
Tyypillinen mutkainen kaulan asento, myös lentäessä harmaahaikaralla on kaula mutkalla erotuksena kurjesta, jonka kaula on lennossa suorana.
Tässä parikin harmaahaikaraa kuin vanhat herrat frakit päällä lepäilemässä.
harmaahaikara

4 kommenttia:

TainaT kirjoitti...

Voi mahoton..olet saanut kuvan linnusta jota olen koko kesän kytännyt! Äitini mökin ruovikossa on pesä ja siellä oleillut.
Muutamia kertoja olen nähnyt mutta eikös silloin kamera ole ollut autossa. Pah..

Kirlah kirjoitti...

Taina T: minä tulin juuri tietämään, että kesällä pesimäaikana harmaahaikara ei juuri suvaitse näyttäytyäkään.
Vasta näin syksyllä ne hajaantuvat laajemmille alueille ja niitä on helpompi havaita.
Mutta sinullahan menee hyvin, sentään tiesit sellaisen linnun olemassaolon. Minä en ollut ennen kuullut niitä Suomessa olevankaan :(

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

MInulle vantaan joki ei ole ollenkaan tuttu,vain nimellisesti, vaikka sen lähistöllä olenkin asunut ja elänyt.Mielessäni olen vain ajatellut, että sehän on vain joku puro, eihän etelässä jokia ole :)No nyt tiedän että siellä on ainakin lintuja ja erikoisia sellaisia.

Kirlah kirjoitti...

Pia: tuttu asia tuo, että lähellä olevaa ei huomaa miksikään. Itse asuin lapsuuden ja nuoruuden Kyrönjoen tuntumassa, mutta en koskaan ymmärtänyt antaa sille mitään arvoa.
Vasta nyt olen ymmärtänyt, miten kaunis se itse asiassa on!! Hämmästyttävää.