torstai 7. marraskuuta 2013

Ihme että huomasin

Mitä! Näinkö oikein? Ettei tuolla pellolla vain ollutkin kettu. Pakko oli kääntää auto takaisin tulosuuntaan ja olihan se kettu siellä vieläkin.
Sieltä se yritti kai kuulostella pikkunisäkkäitä syötäväksi.
Mutta ruoanetsintään ei voinut keskittyä, aina välillä oli tuijotettava pysähtynyttä autoa.
 Vaikka en uskaltanut nousta autosta pois,
petti ketun hermot lopulta, ja eläin vilisti metsään. On vain valitettavasti niin kaukana, että ei tämän parempia kuvia saanut. Tässä se on juuri ilmassa loikkaamassa ojan yli, valkoinen hännänpää vain loistaa kirkkaana.

5 kommenttia:

S. Willberg kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
S. Willberg kirjoitti...

Kettuja ei kovin usein näekään. Hyvät kuvat olet siitä ottanut!

Taina T kirjoitti...

Meilläpäin näkee paljon kettuja.
Kuvia en ole ikinä onnistunut saamaan.
Hyvät kuvat sait napattua!

Tillariina K. kirjoitti...

Kivaa kettu! Se on kaunis eläin, jos ei kapi vaivaa. Sinulla kävi onni! Kerran olen työmatkalla autolla ajaen pellon laidassa nähnyt metsästysretkellä. Silloin en vielä harrastanut kuvaamista, joten sitä en harmitellut. Vieläkin monesti katson samassa paikkaa, että näkyiskö toisenkin kerran. Ei oo häntäänsä edes vilauttanut.

Kirlah kirjoitti...

S.Willberg: en itsekään ole nähnyt kettua luonnossa kuin pari kolme kertaa koko elämäni aikana! Joten harvinaista herkkua.

Taina T: Ihmettelen vieläkin, kuinka se ei heti pötkinyt pakoon, kun näki ja kuuli autoni pysähtyvän. Kuvat olen ottanut auton ikkunan läpi, ja heti kun avasin ikkunan, pötki eläin tiehensä.

Tillariina: Kapista puheen ollen, yksi niistä harvoista kerroista kun olen nähnyt ketun, oli se ihan luttuinen kapin takia. Voi raukkoja luontoeläimiä.