tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hieno retkikohde

 Koska viikonloppuna oli mitä mainioin sää, teimme retken Ruokolahdelle Alasen lintutornille Pohja-Lankilaan. Järvellä ei uiskennellut kuin telkkä ja härkälintu, hiljaiselta näytti.
Mutta siitä jonkin matkan päästä näytti olevan Torsanpään ranta ja kosteikkoalue. Mitä hienoin luontoretkikohde. Ehdottomasti kannattaa kiertää luontopolku, joka kiertää koko kosteikkoalueen ympäri. Sielläkin oli lintutorni.
Torsanpäässä  oli mm. joutsen pesällään pienessä saaressa, telkkiä, sorsia, lokkeja tietysti ja vaikka mitä muita lintuja.
Ihmettelen kauheasti, ettei kukaan lähipiirissä ole kuullutkaan tällaisesta alueesta, vaikka  se ei ole kovin kaukanakaan. Mainostus ei ole kai kovin tehokasta, ja opastus paikalla oli heikohko. Meinasimme vahingossa missata koko jutun.
Minulle kun ei sattunut laajakulmaputkea, en saanut kunnollisia kuvia maisemista. Mutta vaikuttavia olivat vaikkapa nämä pystyyn kuivaneet kuuset. Tällaista oli aika iso alue, ja sieltä lenteli vähän väliä joitain kahlaajia.
 Lintutornissa ihmettelin, kehrääjäkö jossain ruoikossa hyrisee. Mutta viereisessä lutakossa olikin valtavan kokoinen sammakkomäärä. Kymmeniä sammakoita siellä kurnutti. En ole ikinä kuullut sellaista sammakkojen kurnutusmäärää. Olisi tehnyt mieli mennä lähemmäksi kuvaamaan, mutta ei tullut kumisaappaita mukaan, ja joku sanoi juuri nähneensä viisi minuuttia ennen meitä kyyn luikertelevan sammakoiden suuntaan.
 Sain lintukuvakokoelmaani uuden lintulajinkin. Pajusirkku istui kaikessa rauhassa pensaan oksalla.
 Vähän huitaisten kuvasin, sillä luulin lintua ensin vain varpuseksi.

Vähän ajan kuluttua lintu pörhisteli höyheniään ja lähti lentoon.



Paluumatkalla seisoi tien vieressä teeri. Nyt olen viisastunut niin, etten ajanutkaan ensin ohi ja sitten yrittänyt pysähtyä, jolloin lintu olisi ollut tipotiessään. Nyt pysäytin auton jo paljon ennen lintua (senhän saattoi tehdä vain, koska kerrankin ei ollut joku auto takapuskurissa kiinni), kamera esiin, hiljaa jalkaa jarrulta ja aina välillä räps kameralla tuulilasin läpi (kannattaisi vissiin sekin pitää puhtaampana).
Jipii, olen päässyt niin pitkälle, että minulla on ensimmäistä kertaa kanalintu kuvattuna, joskin vain tällainen, mutta silti olen onnellinen.
Pakko vielä mainita, että paluumatkalla pyrähti tien vierestä aina vähän väliä valtava pikkulintuparvi lentoon auton lähestyessä.  Ei mitään tietoa, mitä lajia olivat ja mitä etsivät.

pajusirkku, teeri

1 kommentti:

Taina T kirjoitti...

Aina löytyy uusia upeita paikkoja kun vain kiertelee. Ja kun katselee karttoja löytyy ihan mitä vaan.