tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kuikkien elämää

Tänä aamuna sain seurata kuikkien touhuja, mikä on melkoinen ihme. Ovat asettuneet vahingossa ihan turistirannalle, mutta kun ei ole vielä turisteja, luulevat olevansa hiljaisella rannalla.
 Vähän väliä kuikka kävi ruovikossa jotain touhuamassa. Luulin sillä olevan poikasia - en kuitenkaan yhtään tiedä, oliko sillä siellä lapsukaisia.
 Sitten se vähän väliä kieputti kaulaansa pitkin selkää.
Sitä tapahtui vähän väliä, useita kertoja.
Kun en ennen ole nähnyt kuikkien elämää näköetäisyydeltä, en tiedä, olivatko nämä kuin soidinmenojen tapaisia temppuja vai peseytymistä. 
 Ja taas välillä ruovikkoon, jossa luulin pesän olevan - vai oliko siellä mitään pesää. Tässä se kuitenkin peseskeli itseään. Vai mitä se teki.
Kun olin jo useita kertoja linnun nähnyt käyvän ruovikossa ja tekevän pienen uintikierroksen ruovikon ulkopuolelle samoin rituaalein, lähdin kulkemaan pois.
 Silloin näin järvellä kaukana saapuvan pitkällä spurtilla pintaa pitkin toisen kuikan. Tämä olikin äskeisen puoliso. Nyt luulen tuon äskeisen käyneenkin ulkona ruovikosta ikään kuin odotellen kaveriaan.
 Spurtin jälkeen saapuja leyhyttelee.

 Erikoista menoa. Minusta tuntuu, että näilläkään ei ole mitään poikasia. Ei vaikuttanut siltä, mutta täytyy joskus käydä uudelleen tutkailemassa.

Täällä oli myös edelleen se samainen härkälintupariskunta, josta laitoin kuvia muutama päivä sitten. Ei ole mitään edistystä tapahtunut niilläkään. Jos ovat jotain pesää yrittäneet tehdä, on se takuuvarmasti hajonnut taas taivaan tuuliin pari päivää sitten olleessa hirveässä tuulessa. Vesi Saimaassa on noussut valtavasti ja myrskyjä on ollut runsaasti, joten liekö kukaan saanut poikasia aikaan. 
****
Ajoimme muuten eilen sen pienen lammen ohi, jossa  yksinäisellä naurulokilla oli poikasia. Voi kurjuus, lampi oli ihan tyhjä. Ei ollut enää mätästäkään, missä pesä oli ollut, eikä toista mätästä, jolle yksi toinen härkälintupari yritti tehdä uutta pesää. Nyt eivät olleet ihmiset syyllisiä vaan luonto. Mättäät ovat jääneet nousseen veden alle ja myrsky hajottanut loputkin.

kuikka

5 kommenttia:

Vikki kirjoitti...

Upea lintu, oikein poseerasi siulle!
Voi surku, noita epäonnisia!

Susanna kirjoitti...

Ainakin osa vesilinnoista sukii itseään levittääkseen rauhasesta erittyvää rasvaa itseensä ja vahvistaakseen höyhenpukunsa veden kestävyyttä. Näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää. Jospa tässäkin olisi kysymys samasta asiasta. Ainakin näyttää siltä.

Kauniita kuvia!

Susanna kirjoitti...

Siis vesilinnuista. Kyllä yksikin kirjain voi muuttaa paljon ;-)

Töyhtötintti kirjoitti...

Kuikka on hieno lintu ja komea katseltava.
Anu

Kirlah kirjoitti...

Vikki: en ole kuikkaa koskaan näin läheltä päässyt näkemään, enkä siis nytkään kovin läheltä ;)

Susanna: kiitos tiedosta. Kun tuon kerroit, siltä se juuri näyttikin. Peseytyminen olisi ollut toisenlaista, sukeltelua ja kylpemistä.

Töyhtötintti: ylväs lintu todella, ja ääni upea kesäisenä iltana tyynellä järvellä.