torstai 1. syyskuuta 2016

Eteen sattunutta

Naamaripäinen pikkulepinkäinen istuu aina tähystämässä kuusen latvassa, kun paikan ohi kulkee.

 Pääskysenpoikanen ihmettelee.

 Tämä ei ole koivun norkko, vaan jokin "liikkuva" sieni. Minulle on sienen nimikin kerrottu, mutta ei näköjään sekään ole pysynyt päässä. Taisi kuulua limasieniin.

 Keskustassa on vanhoja omenapuita, jotka eivät tavallaan kuulu kenellekään. Niistä on tippunut mahdottomat määrät omenia, joita liuta sorsia käy aina syömässä. Mutta omenat tahtovat olla kovin liukkaita, joten hampaattoman on melkein mahdotonta saada niistä mitään irti.

 Kyllä kiukuttaa ja turhauttaa  pientä tällainen!

 Ja vielä hankalampaa niiden syöminen on asfaltilla ja omenien kieriessä alarinteessä.

Isokoskelon poikasetkin ovat jo isoja. Emo viiden poikasensa kanssa, vaikkakin yksi nuorukaisista on toisen takana.

5 kommenttia:

Kvilttaaja kirjoitti...

Otapa linkkari mukaan, kun menet lenkille ja viipaloi omenia sorsille :) Kivoja kuvia olet ottanut.

Sirpa kirjoitti...

Oi, miten soma tuo pikkulepinkäinen, samoin kuin pääskysenpoikanenkin.
Uusi tuttavuus tuo "liikkuva" limasieni :)

Anu P kirjoitti...

Pikkulepinkäiset ovat näin loppukesästä mukavasti aina näkyvillä. Varhaisemmalla kesällä niitä on mielestäni vaikea nähdä. Hauskoja nuo sorsat omenia syömässä :)

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Huippu hauskoja nuo sorsan omenan syönti kuvat!

seita kirjoitti...

Sorsan nokkaa ei ole näköjään suunniteltu omenan syöntiä varten. Hauskat kuvat.