maanantai 13. elokuuta 2018

Parveilua

 Syksy on lähellä, kun kuikat parveilevat.

 Vielä oli ainakin yksi kuikkaperhe omissa oloissaan. Oikealla olevan poikasen tunnistaa vielä nuoreksi.
Parveilevat muutkin kuin linnut. Amiraaleja on puutarhassa rutkasti. Eri vuosina näyttää perhosissa eri lajit olevan runsaina. Viime vuonna neitoperhoset, toissavuonna suruvaipat, nyt amiraalit.

Ruokahalu kasvaa syödessä. Kun olin yhtenä iltana saanut yhden ritariperhosen, ajattelin, että jos niitä kerran tällä hetkellä on Suomessa rutkasti, voisihan niitä meillekin tulla paljon. Toissailtana jo alkuillasta tuli puunrungolle enimmillään viisi ritaria. Olin tehnyt sen virheen, että olin sivellyt punaviinihoukutinta usean puun rungolle ja suurelle alalle. Niinpä ritarit olivat hajaantuneina eri rungoille, enkä saanut kaikkia samaan kuvaan.

Mutta yksi laji oli tosi runsaana lakanalla. Jotain pieniä kärpäsiä oli lakana aivan mustanaan. Miten tähän mitään perhosia tulee. Vaikka kyllä niitäkin sitten oli useita eri lajeja.

3 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Mielettömästi ritariperhosia!

seita kirjoitti...

Olen huomannut että parittomiksi jääneet kuikat parveilevat koko kesän. Kuikka on seurallinen lintu. Jostain luin, että kuikka tulee sukukypsäksi myöhään joten nuoria lintuja on paljon ja tykkää olla porukoissa.

Kvilttaaja kirjoitti...

Sinivyöritariyökkönen on todella upea. Kerran olen sellaisen nähnyt, kun se lensi keittiön ikkunaan ja yritti päästä ruokapöydän valoon kiinni. Ritariperhonenhan on sitten upea päiväperhoslaji. Amiraaleja on näkynyt ihan etsimättä. Yksi löytyi suuren kauppakeskuksen parkkihallista. Upea perhonen.