keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Jopas vihdoinkin

 Jaspisyökkönen. Sitä olen odottanut saavani kuvakokoelmiini niin kauan kuin olen perhosia yleensä kuvannut. Ja nyt se tulla tupsahti illalla valolle. Onnellisuusmittari on korkealla.

 Tuon jälkeen ei tunnu enää miltään vaikkapa tämä huppukeltayökkönen, joka myös oli pitkästä aikaa saapunut luokseni. Mutta minullahan on jo sen kuva aiemminkin.

Samoin kuin talon seinustalle oli asettunut karveyökkönen. Aikoinaan riemuitsin tästäkin kovasti, mutta ei enää tee niin suurta vaikutusta, kun sen on nähnyt melkein joka vuosi.
Puhumattakaan joistain ruskeankirjavista, jotka ovat kovin vaatimattoman näköisiä, kaikille ei keksi edes nimiä.

3 kommenttia:

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Belas fotografias, gostei destas borboletas e aproveito para desejar a continuação de uma boa semana.

Andarilhar
Dedais de Francisco e Idalisa
O prazer dos livros

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Hienot yökköset!

seita kirjoitti...

Kaunis väri, jaspiskiven väristäkö nimi?