Pienellä reissulla

Olin pienellä reissulla Länsi-Suomessa. Tarkoitukseni oli tutustuttaa kaverini Etelä-Pohjalaisiin maisemiin ja hän puolestaan tutustutti minut Keski-Pohjalaisiin oloihin. Samalla käväistiin tapaamassa kummankin sukulaisia. Pikakäväisyllä tuli nähtyä mm. Seinäjoki (emme me olleet niitä ravintola-ammuskelijoita, joista lehdissä kirjoitettiin), Isokyrö, Vaasa, Uusikaarlepyy, Pietarsaari, Kokkola, Kälviä, Ohtakari.

Vaasan edustalla alkaa Merenkurkun maailmanperintökohde, joka on näkemisen arvoinen. Raippaluodon mahtavan komeaa siltaa pitkin ajetaan ihan perille saakka katsomaan maisemaa, joka syntyy, kun maa kohoaa hiljakseen. Maailmanperintöportissa saa lisää infoa. Ei ole lintuaika, joten ei lahdukoissa näkynyt kuin pari harmaahaikaraa ja muutama nuori merihanhi. Lokkeja tietysti siellä täällä.

Sieltä se maa alkaa pikku hiljaa pilkistää. Jollekin tällaiselle maakaistaleelle oli joku jo rakentanut kesämökkinsäkin.

Kohteelle mentäessä oli polun varrella lintuja, kaloja ym luonnonaiheisia taideteoksia.

Vaasassa on myös Suomen ilmailun muistomerkki Vaskiluodon sillan kupeessa, komea kotka vuodelta 1969.

Halusin laittaa tähän vielä Isonkyrön Napuen taistelun muistomerkin isonvihan (1714) muistoksi. Siksi, että tuho ja hävitys on tuonkin sodan aikana ollut niin totaalinen, että Isoonkyröön ei ole sodan jäljiltä jäänyt juuri yhtään miestä, jokunen nainen tai lapsi on säilynyt piilopirteissä jonkin suon takana. Yhä vieläkin suvut kertovat kauhutarinoita, miten viholliset veivät lapsia pihoilta leikkimästä. Tämän toin esiin siksi, että vuosisatojen aikana ei näytä sodankäynti muuttuneen yhtään "sivistyneemmäksi", kun vertaa nykymaailman tilanteeseen.

Kokkolan liepeillä sijaitseva Ohtakari on kiva paikka. Lintuja ei sielläkään paljoa ollut, mutta enemmän kuin kuvittelin. Lokkeja lepäilemässä ja yllättäen tukkakoskelo luotsasi valtavaa poikaslaumaa.

Kuvista laskin enimmillään 21 poikasta. Oikea lastentarha.

Aallokko oli kova ihan niemen kärjessä.

Dyyneillä ei aallokko ollut juurikaan vähäisempää. Sinne se kaveri vain ujuttautui aaltojen sekaan.

Kälviän hautausmaalla oli joillakin haudoilla kivoja perhos- tai lintuaiheisia maalattuja kiviä.

Hautuumaan vanhalla osastolla oli tällaisia vanhoja hautamuistomerkkejä. En muista ennen nähneeni tuollaisia metallisia levyjä tikun päässä. Ovat ainakin kestävämpiä kuin pelkkä puuristi.

tukkakoskelo, harmaahaikara, merihanhi