torstai 12. syyskuuta 2024

Työni palkittiin

Kylvin toukokuussa valkotupakan (nicotiana alata) siemeniä. Tarkoituksena houkutella kiertokiitäjää, joka elo-syyskuussa vaeltaa Suomeen. Varjelin taimenrääpäleitä auringonpaahteelta ja rankkasateilta, kastelin ja paijasin ja uurastukseni palkittiin. Jo pari viikkoa on kiertokiitäjä (agrius convolvuli) käynyt imeskelemässä voimakkaasti tuoksuvia kukkia.
Nyt olen oppinut, että se tulee melko säännöllisesti silloin, kun hämärä muuttuu pimeydeksi, eli hieman auringonlaskun jälkeen. Valo vain ei tahdo riittää kuvaamiseen. Eikä se koskaan laskeudu paikalleen, vaan ruokailee ilmassa räpistellen kuin kolibri.
Perhosella on mahdottoman pitkä imukärsä, ainakin 2½ kertaa ruumiin pituus.

Tupakan kukat ovat noin 7-8 cm läpimitaltaan, joten on perhosenkin pituus ainakin se sama ja siipiväli ainakin 10 cm. Aika iso pörisijä, pienen linnun kokoinen.


Facebookin perhossivustoa seuranneena olen havainnut, että Suomessa on nyt kova buumi kasvattaa valkotupakkaa ja houkutella kiitäjiä. Tänä vuonna on kuulemma kiertokiitäjiä paljon, ilmankos minäkin olen onnistunut sen näkemään.

Kyllä olen ollut kuin kipiä kissi kolme viikkoa, kun tietokone meni rikki. Ostin heti uuden koneen, mutta siihen ei käynytkään vanha reititin, ja posti panttasi uutta langatonta reititintä ties missä. Nyt huomasin, että hiirikin on mennyt mitättömäksi, joten seuraavalla kaupunkireissulla on käytävä hiiren ostossakin.


kiertokiitäjä

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Uskomattoman pitkä imukärsä. En ole koskaan nähnyt tuollaista. Hienoja kuvia.

Kirlah kirjoitti...

Kiitos. Nämä yöeläjät ovat aivan uskomattomia.