Kuolleenakin näyttävä lintu

Tämä juuri kukkiva kaktus on siksi, että tällä sivulla olisi jotain kaunista katsottavaa. Ja samalla ehdin varoittaa: seuraava kuva ei ole järin ihastuttava.

 

Maantien penkalla oli kuollut käpylintu. En ole koskaan nähnyt kyseistä lintulajia, joten täytyy iloita edes kuolleesta yksilöstä. Olemme tulkinneet sen pikkukäpylinnuksi. Vaikea on lintua määrittää ja erottaa isokäpylinnusta, sillä ei ole vertailukohtaa. Tosi komea varmaan elävänä, kun kuolleena ja ryvettyneenäkin on vielä värikäs.

Ilmeisesti törmännyt autoon, sillä suusta oli vuotanut vähän verta.

Kiva luontoretkipaikka

Porkkalanniemellä on aivan kertakaikkisen ihana ulkoilualue, jonne pääsin tutustumaan viime viikonloppuna. 

 Se on näin talvikelilläkin aivan viehättävä ja ihana käkkärämäntyineen ja kelopuineen.

 Rantakalliotkin ovat upeita.

 Ja kallioiden viirut näkyvät erittäin selvästi.

 Kelopuista näkee miten puut kasvavat kierteisesti.

Vaikka Porkkalanniemi on kuuluisa kevätlintujen bongauspaikka, oli meidän tuurilla meri tietysti vielä umpijäässä. Vain kaukana siintää kapea avovesi, josta kuului kova kaklatus ja jonne lensikin valtavasti lintuja. 

 Pienet pisteet tietokoneella suurennettaessa näkyy, että suuri osa linnuista oli telkkiä. Nyt alkaa kadehduttaa ne monet muut retkeilijät, joilla oli valtavat metrinmittaiset teleputket kuvaamiseen.

Lisää Etelä-Suomessa nähtyä

Käydessäni viime viikonloppuna Etelä-Suomessa luulin, että näkisin muuttolintuja tai muita erikoisuuksia. Mutta juuri edellisyönä satoi uutta lunta, eikä muuttolinnuista tietoakaan. Kaikki nämä paikat, joissa keväisin kuulemma kuhisee muuttolintuja, olivat paksun lumen peitossa. Mutta olihan siellä kauriita.

 Jopa kaksipäinen kauris :)

 Ja korvaansa kaiveleva Nurmijärven naakka.

Kyllä naakka minulle eksoottisesta linnusta käy, ei niitä meidän kulmilla näy.

Akrobaattiharakka

 Harakka keinotteli sähkölangalla löytämänsä pitkän risun kanssa.

 Pääsi se siitä lepäilemään pylvään päälle. Naakka saapuu uhittelemaan ja aikoo siepata risun.

Mutta pitkän neuvottelun jälkeen naakka tulee siihen tulokseen, että ei kannata enää yrittää. 

 Niin lähtee harakka rakentamaan hautomapaikkaa. Tällaisia roitamia kun se kantaa, ei ihme, että pesistä tulee oikeita harakanpesiä.

Kyhmyjoutsenet jäällä

 Kylmyyden takia Etelä-Suomessa ei ollutkaan enempää muuttolintuja kuin täälläkään. Espoossa lenteli kyhmyjoutsenia.

 Sulana oli meressä vain ihan pieni alue, jonne lentäjätkin yrittivät. Sulassa uiskenteli jo muutamia balettitanssijan näköisiä joutsenia ennestään. Opin senkin, että nimenomaan kyhmyjoutsen pitää joskus siipiään koholla uidessaan, laulujoutsen ei tee niin.

 Laskeutuminen meni pitkäksi ja lentäjät laskeutuvatkin jäälle.

 Jalat luistavat jäällä, ja linnut liukuvat ja tasapainottelevat.

Sitten alkoi kova tasapainoilu jäällä. Koska jouduin kuvaamaan tosi kaukaa, on vaikea erottaa lintuja harmaasta jäästä. Näihin kuviin olen säätänyt kontrastia, että ne ylipäätään erottuvat valkeasta taustasta.

Ja pitkän keinottelun jälkeen linnut alkavat päästä tasapainoon.

Pöntöt putsattava

Mustarastasnaaraatkin ovat jo tulleet ulkomailta. Naaras on huomattavasti vaaleampi kuin koiras. Lumet vain eivät ole vähentyneet nimeksikään, joten linnut joutuvat kahlailemaan lumessa. Mitenkähän lintujen pesimiset onnistuvat.

Mies kahlasi puhdistamassa kaikki tontin linnunpöntöt. Nehän on putsattava keväisin, sillä niissä on edelliskesän pesimisjätöksiä sekä talvilintujen yöpymisten jäljiltä ulosteita.

Tämän kuvassa olevan pöntön pesäaukon on tikka hakannut suuremmaksi, joten sinne oli varpuspöllö laittanut itselleen talvella ruokavaraston. Pöntöstä löytyi kuulemma kaksi myyränraatoa, yksi pikkulinnunraato, kolme oksennuspalloa ja muuta rojua. Ei olisi pikkulinnun mukava sellaiseen enää uutta pesää laittaa. Tähän ei pieni lintu enää voikaan laittaa pesää, sillä suuaukko on liian suuri.

Pesänteko mielessä

 Viherpeippo pyrähteli oksilla levottomana. Mitä se oikein odottelee heinät suussa! Sitten huomasin, että minähän tietysti seison kaverin kanssa juttelemassa juuri linnun valitseman pesäpaikan lähettyvillä. Hävisi se siitä vihdoin kuusiaidan sisään.

 Ja sitten se kaverinsa kanssa keräili maasta kaikenlaisia lehtiä ja tuohenkappaleita.

 Kelpaisikohan tämä siemenkin pesään vai syönkö sen?

 Aivan mahdottomat määrät kaikenlaista tavaraa lähti uutta kotia kohti.

Tällainenkin pihavieras

 Tänä aamuna oli uusi vieras pihassa. Tai ei niinkään uusi, koko talven on johtanut valtavat polut pelloilta pihaan jäniksenjälkiä.  Mutta vasta nyt satuin näkemään yhden rusakon auringonkukan siemeniä popsimassa.

Joskus muuten takavuosina olin kerran kotipihaan tullessani saada sydänlaakin, kun yhtäkkiä nurkan takaa ilmestyi valtavankokoinen rusakko. Se seisoi takajaloillaan ja oli varmaan tavallista suurempi, sillä se näytti ihan jättiläiseltä, varmaan ainakin metrin korkuinen. Rusakko säikähti varmaan kuitenkin minua  enemmän. Se ei osannut heti pois kuusiaidatusta pihasta vaan juoksi ympyrää pitkän tovin, ennen kuin onnistui syöksymään johonkin koloon.

 Eräänä päivänä sain supikoirasta paremman kuvan kuin aiemmin julkaisemani. Tämä on se kapinen yksilö. Niitä on usein tullut toinenkin yhtaikaa, mutta se toinen on terve ja siten ei pysy juuri yhtään paikoillaan, koko ajan tarkkailee mahdollista vihollista, joten ei ole tullut kuin heilahtaneita kuvia. Ja sitten kohta alkaa aina pimeyskin vaivata.

Ja miten niitä siemeniä niin valtavasti maahan joutuu muillekin kuin linnuille? Ainakin yksi syyllinen on tässä: kerran näin, miten hömötiainen istui pitkään tyytyväisenä siementen vieressä, valikoi aina jonkin ja heitteli maahan. Oli sitten kyse ihmisistä tai eläimistä, yltäkylläisyys laittaa leikkimään ruuan kanssa!

Tässä taas yksi siemen lennossa maahan.
(Verkko muuten siksi, etteivät varikset tai harakat tai muut eläimet pääsisi siementen kimppuun).

Viidenlaisia tiaisia

Tämänpäiväinen ulkoilulenkki oli antoisampi kuin eilinen, ainakin mitä lintuihin tulee. Olen vähän oppinut kuulostelemaan lintujen ääniäkin. Jo kuului kotipihan äänistä poikkeavaa siritystä, siispä kamera äänen suuntaan, ja siellähän oli töyhtötiainen!

 Yhtä utelias kuin talitiaiset tai sinitiaiset.

Yhdessä puussa kuulosti olevan myös ei-kotipihan lintuja, mutta sitten tuli auto, ja koko parvi pyrähti lentoon. Minusta parvi oli pyrstötiaisia.

Kun en saanut pyrstötiaisista kuvaa, laitan näytille kaverin kuvan. Hän on onnistunut kuvaamaan lintuja kotipihallaan. En muista ennen nähneeni näitä talipallon kimpussa.

Hömötiainen, sinitiainen ja talitiainenkin pyrähtelivät tänään metsän puissa, mutta niitä nyt näkee joka päivä kotipihassa muutenkin.

Pieni mutta sitäkin kauhistuttavampi

Luulin, etten koskaan onnistuisi saamaan hiirestä kuvaa, niin tosi vikkelä eläin se on. Mutta eilen yhtäkkiä lintulaudan alle vilahti aina välillä hiiri jostain lumipenkan kolosta. Sain räpsiä tosi monta kertaa kameralla ennen kuin sain edes tällaisia epäselviä otoksia.
Niin söpön näköinen edestä päin.

 Mutta annas olla kun hiiri näyttää häntänsä, menevät minulla kylmät kauhun väreet pitkin selkäpiitä. Jopa näitä kuvia käsitellessä puistattaa toden teolla koko ajan. Teki mieli manipuloida tuo häntä pois kuvasta!
Ei pitäisi olla järjellistä syytä kauhun tunteeseen, sillä hiiri itse on kovin pelokas. Nytkin se tuli aina kolostaan vähän matkan päähän, mutta kun näki ison pedon eli urpiaisen tai tintin lumella, vilahti saman tien pakoon.

Toinen niin yritti ja kiipesi. - Mutta kauhistuttavalta näyttää! Missä lie ihmisen geeneissä tuo hiiripelko.
 LISÄYS: sanomista on tullut usealtakin taholta siitä, että tämä ei olekaan hiiri vaan myyrä. Olipa hyvä että tuli laitetuksi tänne näytille, opinpahan tietämään hiiren ja myyrän eron. Tällä on lyhyempi häntä kuin hiirellä. Yhtä vikkeliä kuitenkin molemmat.