keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Olioita lähikuvassa

 Kesällä on tullut nähdyksi valtavasti kaikkia pikkuolioita. Ellei olisi digikameroita, ei tällaisen perhosen tuntosarvien mahtavuuttakaan näkisi.

Kesällä olen nimennyt isohkon heinäsirkankin ketoheinäsirkaksi. Pitäneekö paikkaansa. Ainakin komean oranssi.
 Joillain perhosilla vasta kauhea kärsä on.

 Jo alkukesästä näin ruovikossa jotain kummaa. Osoittautui, että ruo´ossa roikkui sudenkorennon tyhjä kotelo, mutta korento oli kuoriutumisen jälkeen jäänyt roikkumaan ja kuollut.
 Jostain syystä korennon eläminen oli päättynyt alkuunsa. Kuoriutuminen oli epäonnistunut.

Tästäkään olennosta ei tiedä, mihin porukkaan se kuuluu. Ihan kuin en olisi ennen nähnyt tällaistakaan.

6 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Vähän on jo ikävä näitä ötököitä :)
Tuo alin on surukärpänen, kuuluu kimalaiskärpäsiin.

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Belas fotografias.
Um abraço e continuação de uma boa semana.

Kvilttaaja kirjoitti...

Kamerasi on löytänyt kaikenlaista pientä mielenkiintoista. Olet oikeassa, että ilman digikameraa nuo olisivat jääneet näkemättä.

Töyhtötintti kirjoitti...

Hienoja havaintoja ja luvia pikkuötököistä. Ihana kun nykyään on digikamerat, niin näistä ötököistä saa kuvia ja kuvien paljastamaa saa ihmetelä ja ihastella :)
Anu

Kirlah kirjoitti...

Sirpa: kiitos kovasti. Ihanaa, että näille löytyy nimiäkin.

Francisco: gracias.

Kvilttaaja: en olisi vielä vaikka 10 vuotta sitten uskonut, että yhtään innostuisin jostain pikkuötököistä. Ei pienellä taskukamerallakaan pääse oikein "ötökän ytimeen".

Töyhtötintti: digikamerat ja vieläpä järjestelmäkamerat. Ihminen voi näköjään innostua mistä vain, kun ryhtyy toimeen.
(Tämä vain mainintana sellaisille ihmisille, jotka eivät millään keksi, miten aikaansa kuluttaisi).

Pirkkoinkeri kirjoitti...

Paljon löytyy ihmeellistä ja kummallista kun ympäristöään tutkailee. Tulisipa äkkiä uusi kesä ja päästäisiin taas "ötökkäjahtiin".