lauantai 21. marraskuuta 2015

Väriläiskiä

 Viime maanantaina olen viimeksi ottanut kameraa käsiini. Kyllähän etsivä aina jotain löytää, silloinkin löysin tällaisia komean punaisia ruusunlehtiä.
 No olipa eräässä lahdenpohjukassa vielä sorsiakin. Niitä oli siellä useita ruokailemassa pohjamudan juurakoissa.
 Ei mistään saa revityksi tämän parempaa maisemakuvaa. Tämäkin oli ihan keskipäivällä.
Metsässä tietysti on kaikenlaista. Olen juuri lukenut Henning Mankellin kirjan Haudattu, ruotsiksi Handen eli Käsi (Oli yksinkertainen ja köpsä kirja, ei kannata lukea). Ja nyt tämä kääpä näyttää joka kerta niin kauhistuttavasti kädeltä. 
 Kuljin metsässä, jossa on valtavasti ikivanhoja kaatuneita puita, jotka kasvavat komeita kääpiä.

 Marraskuun valopilkkuja ovat aina kaadetut lepät. Tiesittekö muuten, että leppä on vanha sana, joka on tarkoittanut verta. Jostain vanhasta tekstistä luin: "miesten leppä juoksi..." Teksti kertoi jostain taistelusta.
Ja höh, ihan vastapäisen tontin portille on joku pystyttänyt tällaisen taideteoksen. Ihan tulevat intiaanien toteemit mieleen.

5 kommenttia:

Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha kirjoitti...

Kivoja kuvia. Teillä ei ole vielä lunta! Meillä lumi jo peittää kaikki paikat. Nuo punaiset lehdet ovat kauniita.

Töyhtötintti kirjoitti...

Kivoja syyspäivän löytöjä! Pian samat maisemat ovat täysin erinäköisiä, kun lumi sataa.
Anu

Kvilttaaja kirjoitti...

Pikkukuvasta näyttivät punaiset lehdet atsalean kukilta, niin oransseja ovat. Kivoja kohteita olet löytänyt värittömästä marraskuusta. Täällä on satanut lunta katoille ja autojen päälle, mutta maa on ihan musta.

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Belas fotografias.
Um abraço e bom Domingo.

Kirlah kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Juuri samaan aikaan kun olin tuota kirjoitusta tekemässä, oli ulkona satanutkin lunta.