perjantai 12. toukokuuta 2017

Taas pienestä kiinni

 Oli taas pienestä kiinni, että näin tällaisen ihmeen. Jos ei juuri sillä minuutilla olisi noustu sohvalta varustautumaan päivälenkkiä varten, olisi sinirinta jäänyt näkemättä.
 Siinä se nurmikolla tepasteli ötököitä kuunnellen.
Ja kun sitä jonkin aikaa katseli ja sen jälkeen katsoi peippoja ja pikkuvarpusia, vaikuttivat ne kovin kömpelöiltä sinirintaan verrattuna. On se niin jotenkin jalomuotoinen ja oloinen.
Olin vähän nyreissäni, kun ei Lapin-reissustakaan tullut mitään, kun on niin kylmää ollut. En halunnut lähteä sinne lumen keskelle. Eihän sinne näköjään tarvitse mennäkään, kun Lapin linnut näyttäytyvät täälläkin. Ei taida niilläkään olla kiire sinne kylmyyteen.

6 kommenttia:

Kvilttaaja kirjoitti...

Lintujen kuvaaminen on aina niin sattumanvaraista. Ehkä se siksi juuri on niin kiehtovaa. Menin tänään kuvaamaan lintuja. Kurkikuvista tuli huonoja, mutta sain kuvia kolmesta metsäkauriista :) Espoon Elfvikissä Suomen vilkkaimman väylän eli Kehä I:n sisäpuolella.

Tillariina K. kirjoitti...

Oho, ihana löytö! Olitpa onnekas!

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Voi että mikä mieletön näky! Piha on paras havaintopaikka;-))

Vikki kirjoitti...

Tämä oli varmasti joku etiäinen, mikä pisti siut nousemaan sohvalta!
Onpa tämä kaunis lintu!

Uunilintu / Taskut täynnä kirjoitti...

Vau! Olisi kyllä hauskaa nähdä ja kuulla sinirinta joskus. Ja mitkä jalat tuossa kolmannessa kuvassa! :D

seita kirjoitti...

Se halusi tulla tervehtimään. Ihana löytö.