perjantai 9. kesäkuuta 2017

Jollain poikasia joku vasta laulelee


Ihanaa, että kirjosiepon laulu ei mennyt hukkaan, laulelija on löytänyt itselleen puolison. Mutta vaikka toistakymmentä pönttöä on tontillamme, on vaikeuksia löytää pesimäpönttöä. Parhaissa on tali- tai sinitiaisilla jo poikasiakin. Ainakin yhteen on pesiytynyt pikkuvarpuspariskunta. Tähän pönttöön olen kirjosieppojen nähnyt kantavan pesätarpeita, mutta en tiedä, kelpuuttivatko lopulta pönttöä ollenkaan. Vähän kuin arvioiden rouva tarkastelee kotia vietyään sinne pehmikettä.

 Tässä pöntössä on tintillä jo poikaset. Kun se vie ruokaa, tuo se samalla ulosteet pois nokassaan.


Yhtenä aamuna yritin tarkkailla ryteikössä, saisinko kesälintuja kuviin. Pajulintu viritti laulunsa ihan yläpuolellani.


Ja sainpa kerran tämänkin. Niin valtavan ahkerasti piti konserttiaan ihan tontin rajalla olevissa pensaissa, ettei mitään tolkkua. Äänen perusteella sen tuntee viitakerttuseksi.
Huvittavinta minusta, että vaikka mies ajoi ruohoa ihan vierestä, ei laulu tauonnut, ääni kuului leikkurin äänen yli ihan hyvin, vaikka olin tuolloin kauempana muuta tekemässä. Lintu vain kovensi ääntään leikkurin tullessa lähemmäksi.

kirjosieppo, talitiainen, viitakerttunen, pajulintu

Ei kommentteja: