Meitä vastapäätä on tontti, jolle kunta kerää puuta ja risua, jotka haketetaan talvisin lämpökeskukseen vietäväksi. Tontille viedään myös joutomaata, minkä mukana on tullut valtava määrä erilaisia kasvinsiemeniä ja siten myös kesäisin valtava kukkaloisto. Ja kukat tietävät perhosia. Ja lahoavat valtavat risukasat ja puupinot keräävät hyönteisiä ja muita öttiäisiä ja linnuille löytyy puiden välistä pesäpaikkoja ja läheltä syötävää.
Olen huomannut tuon nenäni edessä olevan paikan vasta hiljattain itselleni aarreaitaksi lintujen ja perhosten suhteen. Tänään onnistuin kuvaamaan itselleni eliksen. Mustapääkerttu lentää pölähti yhtäkkiä yksinäisen pienen koivun oksalle kirkkaasti laulaen.
Vaikka sitä ei ole koskaan ennen nähnyt, tietää heti, että sen on oltava mustapääkerttu.
Tällainenkin siellä tuijotteli ja ihmetteli. Minusta se on harmaasieppo, mutta on niin lapsen oloinen, että olisiko tämän kesän poikanen. Vaikka harmaasieppo on minusta kyllä aina kovin hellyttävän näköinen.
Olen nähnyt siellä paljon muitakin pesijöitä, mm. pääskysiä ja västäräkkejä, räkättirastaita, tikkoja, vihervarpusia, puhumattakaan näkymättömistä livertelijöistä. Jopa taivaanvuohi tuntuu pesiytyneen alueen alapuolella olevalle kosteikolle, mutta millään en ole saanut sitä kuvatuksi, vaikka koko kevään olen kytännyt.
Keväällä minua ihmetteli siellä mm. vihervarpunen.
1 kommentti:
Onpa hienoa, kun olet löytänyt paikan, jossa voit nähdä lintuja. Hienot kuvat! Mukavaa sunnuntaita!
Lähetä kommentti