Perhoset ovat alkaneet ymmärtää tulla itse luokseni. Keittiön katossa majaili eräänä päivänä tällainen. En meinannut saada kuvatuksi, kun oli liian lähellä teleputkelle, mutta kun menin selälleni lattialle, onnistui kuvaus joten kuten.
Pakkasta oli aamulla. Mutta kun menin ulos katsomaan, olisiko kivoja kuuraisia ja huuruisia lehtiä, ei siellä enää ollutkaan juuri mitään. Kaikki alkaa olla kuolleena.
Auringonhatut jätettiin talventörröttäjiksi.
Yön aikana oli jokin lintu päätynyt jonkin toisen illallispöytään.
Harakoitakin on tänä vuonna pihassa paljon. Jokin pariskunta on kesällä opettanut poikueensa tulemaan tänne, mikä ei minua niin kovin miellytä siksi, että ovat kovia ruoka-ahmatteja.
On niin kuivaa ollut viime päivät, että ei kuuraa juuri pääse syntymään pakkasellakaan lehtien pinnalle.
3 kommenttia:
Tuuli on kuivannut niin, että huurretta ei pääse syntymään.
Kauniita yksityiskohtia olet kuitenkin löytänyt.
Kuuraa tässä odottelen tännekkin!
Löysit kuitenkin mielenkiintoisia kuvauskohteita!
Marraskuisellakin maisemalla on oma kauneutensa, kun sen vain pysähtyy näkemään <3 Hienoja, vähäeleisyydessään vaikuttavia kuvia.
Lähetä kommentti