tiistai 18. kesäkuuta 2013

Oikea perhospolku

Eilen osuikin metsäpolulla eteen useita eri perhosia. Tätä haapaperhosta olen kauan odottanut näkeväni. Nyt niitä lenteli yllättäen pitkin matkaa useitakin ja oikein poseerasivat eri asennoissa. Se on Suomen suurimpia päiväperhosia.
 Sinisiipikin maisteli hiekan mineraaleja. Yritin tulkita, mikä sinisiipi se olisi raakaamalla pois alalajit, mitä se ei ainakaan ole. Jäljelle jäi juolukkasinisiipi. Jospa se sitten on sellainen.

Tämä näyttäisi olevan kirjoverkkoperhonen.
Kun tutkiskelin perhoskirjallisuutta, osoittautui, että kirjoverkkoperhosta esiintyykin pääasiassa vain juuri täällä Kaakkois-Suomessa. Olipa onni tavata se! Koko EU:n alueella sitä pidetään suurharvinaisuutena, joten se on Suomessakin rauhoitettu.
Hopeatäplä. Oikea murheenkryyni määrittää, mikä niistä.
 Tummapapurikko.


 
Ja olihan siellä pihlajaperhonenkin.

3 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Kauniita perhoskuvia!

Rosina kirjoitti...

Hienoja perhoskuvia!
Minkä luonnontieteiden opettajan maailma onkaan sinussa menettänyt. :))

Kirlah kirjoitti...

Pia: perhosethan ovat kauniita :)

Rosina: äläs sano. Aikoinani hain biologiaakin opiskelemaan, mutta kun tuli pääsykokeiden aika ja kutsukirjeessä käskettiin ottaa logaritmitaulut mukaan, säikähdin tätä kovin matematiikalta kuulostavaa enkä mennyt koko pääsykokeisiin.

Näin jälkeen päin elämää ajatellen kaikki meni sittenkin parhain päin. Kielet ovat antaneet monenlaista kivaa koulun lisäksi.
Ja usko tai älä! Kyllä lintukuvauskin on metsässä mukavampaa ilman oppilaita ;)