torstai 27. kesäkuuta 2013

Autereisessa helteessä


Eilen ja tänään lähdimme melomaan jo klo 7 aamulla, sillä hellelukemat hipovat kolmeakymmentä. Ja järvi on aivan hiljainen, autereinen, jopa aavemainen. Ja kuten monisaariselle saimaalle tyypillistä: joka puolella näyttää samanlaiselta. Eksyminen on helppoa.
Oli siellä jossain joku mökkiläinenkin saapunut makkaroitaan kärventämään. Vai saunaansako poltti.
Linnutkin pitivät varmaan hellettä, sillä hyvin vähän näkyi niitäkään missään. Ruoikon reunassa yksinäinen kalalokki tuli lähelle meitä ihmettelemään. Ja teki oikein pitkän tarkastuskierroksen ympärillämme.

 Huomasimme myös telkän. Kaksi poikasta sillä oli. Onkohan kato käynyt vai eikö enempää ole ollutkaan.
Toinenkin lokki laskeutui lähelle katselemaan.
 Ja samanlaiset maisemat vain jatkuvat ja jatkuvat. Uskokaa tai älkää, ei ole sama kohta kuin äskeisissä kuvissa. Ellei tarkkaan pidä selvillä missä ollaan, lähtee takuuvarmasti väärään suuntaan.
 Sorsallakaan ei ollut kuin kaksi poikasta.
Ja kylläpä meitä ihmeteltiin. Selkälokkikin laskeutui keskelle aavaa vedenpintaa ja jäi keikistelemään eteemme.
Isokoskelollakin oli vain kaksi poikasta. Muutama päivä sitten näin jossain toisaalla emon, jolla oli yhdeksän jälkeläistä. Minusta on hauska, miten jo pienet poikaset osaavat tähystää kaloja pinnan alta.
 Ja sitten kaislikosta hyökkäsi oikea peto.

4 kommenttia:

Taina T kirjoitti...

Kyllä on luonnossa kaunista. Odotan niin että leikattu käteni parantuu ja pääsen myös keskelle järveä..etten vaan rannalla ruikuta.
Nuo pikkuruiset on oikein selviytyjiä.

Annikki kirjoitti...

voi voi Saimaata - oi jospa oisin saanut olla mukanaa... ihania kuvia, tuntui heti sellaiselta kuin Saimaalla on ja Saimaassa - kiva kuva-arvoitus myös

Kirlah kirjoitti...

Taina: Toivotaan, että lämpimiä hyviä säitä riittää pitkälle syksyyn, että pääset nauttimaan. On se keskellä järveä kuitenkin ihan eri kuin rannalla.
-Ja mitä noihin pieniin karvapallolintuihin tulee, on ihme, että niinkin moni ehtii kuitenkin aikuiseksi. Vaaroja on tosi paljon.

Annikki: Eihän se järvi ole kuin valintakysymys ;)
-Kuva-arvoituksesta sen verran, että harmi, että juuri ne kuvat, joissa olisi ollut paras heijastus järven pinnassa, olivat muuten mitättömiä.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Kyllä on hienoja kuvia sinulla tässä(kin) blogissa! Oikein hartaana niitä katselee. Meilläkin on mökillä joka vuosi vähintään kaksi sorsapoikuetta, mutta tänä kesänä en ole nähnyt ensimmäistäkään. Kuikkakin on ilman kaveria. Joutsenpariskuntakin on, mutta ainakaan vielä ei niilläkään ole näkynyt poikasia, ei muuten viime kesänäkään.