lauantai 1. elokuuta 2015

Sinisiä perhosia

 Tämän kesän perhosesittely vain jatkuu. Vuorossa sinisiivet. Kaksi ylintä kangassinisiipi, koiras.
Kangassinisiipi, koiras.
Nämä kaksi ovat kangassinisiiven naaraita.
Kangassinisiipi, naaras. Ei luulisi sinisiiveksi, koska onkin ruskea.

Juolukkasinisiipi on melko tumma väriltään.

 Juolukkasinisiipi nurjalta puolelta.

 Juolukkasinisiipi naaras.

 Ja vielä nämä kaksi kuvaa: kevään ensimmäinen jo toukokuulta, paatsamasinisiipi.
 Paatsamasinisiipi. Harvoin se näyttää päällyspuolensa. Taisi olla eka kerta kun näin "sisäpuolelta".

Nimetön. Sinisiivet ovat kauniita, mutta hiivatinmoisia tunnistettaviksi. Niin kuin tämä viimeinenkin. Kaunis on perhonen, mutta kun pitäisi nähdä alapuolikin ja paraatipuolen reunat selvästi, että tietäisi, kuka se on. Kuvaamista hankaloittaa, että perhonen on kovin pieni. Niitä on yleensä paljon samoilla paikoilla, mutta näyttävät tavallisesti vain jomman kumman puolen, harvoin molempia samalla kertaa.

Laskin perhoskirjasta yhdeksän erilaista sinisiipilajia, jotka voisivat esiintyä täällä - ja sitten vielä koiraat ja naaraat monilla erilaisia.
Helpottaa huomattavasti, että on niiden lisäksi olemassa vielä seitsemän lajia, joita ei täällä voi ollakaan. On näissä askarointia.

kangassinisiipi, juolukkasinisiipi, paatsamasinisiipi

4 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Kauniit perhoset. Itse en ole tainnut saada perhosta kuviin :)

Vikki kirjoitti...

Noissa sinisiivissä on todella askarointia. Kaikki kun eivät suostu näyttämään yläsiipiänsä juuri ollenkaan.
Olet tehnyt ison tunnistusurakan!

Tuula Laakso kirjoitti...

Sinisiivet ja hopeatäplät ovat niitä hankalaakin hankalanpia tunnistettavia. Sitten kun taas saa kaikki suurinpiirtein mieleensä tulee syksy ja talvi ja taas keväällä kaikki on unohtunut.
Hienot kuvat ja ison työn olet tehnyt. ;))

Kirlah kirjoitti...

Kirsti: minä olen nyt viime vuosina oppinut näkemään, missä niitä saattaisi olla. Ja kun olen löytänyt jonkin perhospaikan, on siellä seuraavanakin vuonna ollut samoja lajeja sekä usein on tullut eteen jokin uusikin.

Vikki: askarointia on, kuten itsekin tiedät. Hämmästyin, että minulla ei ollut kuitenkaan kuin kolmea eri lajia. Eli valokuvausta riittää vielä tuleviksikin vuosiksi ;)

Tuula: just noin se menee. Lohduttavaa, että joku muukin unohtaa sitä mukaa kuin niitä on oppinut. Ja eikö ole lohduttavaa, että talven jälkeen kun kaikki on unohtunut, uutta löytää taas joka päivä:))