perjantai 31. heinäkuuta 2015

Perhosten esittely jatkuu


Tämän kesän perhosesittely jatkuu. Nyt heinäkuun lopulla muutaman päivän olen nähnyt siellä täällä loistokultasiipiä. Tämä on yksi minun suosikkiperhosiani. Se on niin loistavan värinen, tykkään muutenkin selkeistä kirkkaista väreistä. Naarasta muuten ei olekaan näkynyt.
 Kun melko vähän on näkynyt aurinkoa kesän mittaan, on aurinkoisina päivinä usein ollut tungosta mesipaikoille.
Kahden vuoden välein ilmestyvä metsänokiperhonen. Täällä päin ovat parittomat vuodet metsänokiperhosen lentoaikaa.

 Tesmaperhonen on yleisimpiä perhosia. Juuri tulleessa Yhteishyvässä oli esitelty "yleisimpiä" perhosia ja kehotettiin opettelemaan ne. Ei ollut otettu tesmaperhostakaan mukaan. Lieneekö vaatimattoman ulkonäkönsä takia vai miksi. Silti siellä oli ritariperhosesta lähtien kuvia, vaikkei sitäkään ole moni eläissään edes nähnyt. - En minäkään.
 Yritin siirrellä lehtiä pois, että saisin paremman kuvan näistä lempivistä tesmoista. Mutta niin olivat kiinni toisissaan, että yhdessä putosivat jonnekin lehtien uumeniin.
 Pienuutensako takia vai miksi mustatäplähiipijäkin jää usein huomaamatta.

Samoin lauhahiipijät, vaikka niitä tuntuu pyörivän joka paikassa.
 Piippopaksupää on vähän samannäköinen äskeisen kanssa ja erittäin runsas. Mutta siinäkin on varmaan "ötökän olemusta", mikä aiheuttaa sen, että usein tulee katsotuksi, että jaa se on "vain tuo".
 Piippopaksupää.



Taistelu on joskus kovaa. Lauhahiipijää työnnetään vain kylmästi sivuun kesken ruokailun.

Näiden kolmen viime postauksen perhosten lisäksi on lennellyt monia muitakin perhoslajeja. Niistä olen laittanut kuvia kevään mittaan muissa yhteyksissä. Auroraperhosta vain en millään ole saanut kuvatuksi, vaikka se kesäkuussa lenteli pihassa ahkerastikin. Ai niin, sinisiipiäkin on minulla tältä kesältä useitakin lajeja, mutta täytyy ensin etsiä kansioista ja yrittää nimetä niitä.

loistokultasiipi, metsänokiperhonen, tesmaperhonen, mustatäplähiipijä, lauhahiipijä, piippopaksupää

4 kommenttia:

Satu Kukkaiselämää kirjoitti...

Ihanat perhoset ja kuvat! Meillä olisi perhosille kukkia ja jopa perhosbaari, vaan ei niitä näy.

Vikki kirjoitti...

Siullahan on ollut hieno perhoskesä, katsoin nuo edellisetkin postaukset!
Näitko muuten yhtään pihlajaperhosta?
Metsänokiperhosia on täällä runsaasti liikkeellä, muita on kovin niukasti.

Kvilttaaja kirjoitti...

Hienoa perhosoppia upeiden kuvien avulla. En tiennyt, että mestänokiperhosia esiintyy vain joka toinen vuosi. Ritariperhosia olen nähnyt josku mökillä Kuhmoisissa, täällä Hesassa isoista perhosista ovat yleisimpiä neitoperho, amiraali ja nokkosperho. Olen yrittänyt tähyillä perhosia kaupunkilaisten vijelypalstoilla, mutta enpä ole tänä kesänä nähnyt oikeastaan mitään siellä, vaikka kukat kukkivat ihanasti.

Kirlah kirjoitti...

Satu Kukkaiselämää: On kumma, kun ei herkut kelpaa. Toivotaan, että ensi kesänä.

Vikki: pihlajaperhosia oli suorastaan runsaasti. Tarkistin, että olen laittanut niistä postauksenkin jo 11.7.2015.

Kvilttaaja: Kuten sanottu en ole koskaan nähnyt ritariperhosta. Nokkosperhonen on hävinnyt kokonaan, kaksi vuotta olen sitä kaipaillut. Kaikkia muita ja enemmänkin olen löytänyt.

Olen nähnyt perhosia parhaiten tällaisilla alueilla: Metsänreunoilla kulkevilla teillä ja poluilla, joiden varsilla kasvaa luonnonkukkia runsaasti ja joihin aurinko pääsee paistamaan koko päivän.
Toisella puolella polkua on tavallisesti vanha hakkuuaukio, jossa horsmaa ja muuta ryteikköä. Toisella puolella voi olla metsää. Ei tarvitse mennä ryteikköön, perhoset tulevat usein polulle imemään suoloja maasta.
Myös muut luonnonniityt ovat hyviä paikkoja.

Olen tutkinut viljeltyjä peltoja, joissa kasvaa kylvettyä apilaa. Niissä voi kasvaa päivänkakkaraakin, kissankelloa ja muita niittykasveja, mutta jostain kumman syystä viljellyillä kasveilla ei juuri perhosia näy. Ei liioin oman puutarhamme kukilla.

Jos asuisin Helsingissä, kokeilisin kävellä ja katsoa teiden varsia. Etelä-Suomessa näkee usein suuria koskemattomia kukkivia alueita esim. ajotien ja kevyenliikenteen välissä.

Minäkin opin vasta pari vuotta sitten, että metsänokiperhosen kehitys kestää kaksi vuotta. Siksi niitä näkee vain joka toinen vuosi.