lauantai 21. huhtikuuta 2018

Juoksuttaa rantaan

 Ei ole vielä järvessä juurikaan jäätöntä kohtaa. Nyt on käytävä joka päivä katsomassa niissä harvoissa paikoissa, missä vähänkin on vettä. Meninkin tällä kertaa illalla ja telkkä toivotti heti avosylin tervetulleeksi.

 Kaukana rannasta olivat  vielä paikat, joissa voi uiskennella.

 Kun käänsi kameraa toisaalle, siellä lepäili pitkä rivi sinisorsia.

 Toisena iltana samoilla paikoilla oli lokkejakin.


uivelo
 Ja niin kaukana kaukana näkyi kolme uivelokoirasta ja kaksi naarasta. Ja suurimpana ihmeenä pidin sitä, että yksi koiraista lähti hissukseen uiskentelemaan minun suuntaani.
 Matka oli aika pitkä, mutta lintu tuli ihan niin lähelle kuin sen oli yleensä mahdollista jään takia tulla.
 Matkaa on vieläkin aika paljon, mutta nyt sain eka kertaa jonkinlaisia kuvia uiveloista. Näyttää olevan niin, että uivelot pysähtyvät täällä joka kevät matkalla pohjoiseen.
 Kaukana oli ne kaksi naarastakin. Saisinpa niistäkin joskus lähempää kuvia.

 Ja ilta vain pimeni. Näissä kahden eri illan kuvia.

 Telkät lepäilevät tyytyväisinä.

Kun tänään päivällä kävimme taas katsomassa, olisiko uusia lintuja tullut, olivat entisetkin hävinneet. Vain kolme sinisorsakoirasta uivat jonossa. Ja jään reuna oli vetäytynyt parikymmentä metriä eilisestä. Nyt pitää kiirettä, se juoksuttaa rantaan joka päivä.

3 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Uivelot on niin kauniita lintuja. Kiirettä pitää lintujen kanssa;-)

Tillariina kirjoitti...

Uivelo on kyllä metkan näköinen lintu. Niitä oli taas tänään nähty lintutornilla. Huomenna kun minä menen, ne ovat tietysti taas karussa!

Kirsti kirjoitti...

Ihanat linnut. Uiveloita olen nähnyt vain kerran. Täytyy taasen käyä katselemassa kun jäät lähtis järvistä ja joista :)