lauantai 19. toukokuuta 2018

Koskenlaskua

Ei epäilystäkään, mistä koskelot ovat saaneet nimensä. Nehän tykkäävät kalastella koskessa. Heräsin tänä aamuna yllättäen jo viideltä ja menin katsomaan, olisiko tänä vuonna tukkakoskeloita. Siellähän uiskenteli kaksi koirastukkakoskeloa.
 Kauempaa katsottuna rinta näyttää samanlaiselta kuin kivi. Hyvä suojaväri.

Ne lensivät aina kosken yläjuoksulle ja kalastivat tai ottivat muuten kyyytiä alavirtaan asti, ja taas takaisin.
 Hyvä suojaväri koiraalla on muutenkin, ei helppo erottaa veden välkkeestä.

Katsoin lintukirjasta, että tukkakoskelokoirailla on keväisin yhteissoidin. Välillä toinen nosteli kaulaansa.
 Sitten lensivät avoveden puolelle ja alkoi tappelu.


 Toinen on jo joutunut ihan veden alle.

Ja siitä otettiin yhteislento alueen ympäri pari kierrosta, minkä jälkeen taas koskenlaskuun. En nähnyt naaraita ollenkaan.

Olihan siellä isokoskelopariskuntakin kalastamassa, mutta minut vaistottuaan ne hiissasivat itsensä vähin äänin turvallisemmille vesille.

tukkakoskelo, isokoskelo

1 kommentti:

Kvilttaaja kirjoitti...

Hienot koskelokuvat. Koiraiden taistelut näyttävät julmilta.