Kyllä ajattaa ihmistä pitkiäkin matkoja perhosten perässä. Mutta tulipahan retkeiltyä kaakon suunnalla. Loistokultasiipinaaraan siivet hohtivat ja aivan leiskuivat punaisen kullanhohtoisina. Ei kuvaan saa sitä loistoa.
Samoin hehkui koiras, mutta ainakaan minä en saa vangituksi kuvaan kuin kalpean aavistuksen luonollisesta.
Hoihtosinisiipi taisi olla itselleni uusi laji.
Mutta siipien yläpuolen näytti vain naaras. Sininen koiras ei suostunut pysähtymään.
Eräässä kanavan tapaisessa oleili tällaisia korentoja. Olisiko neidonkorennon naaras. Sen verran kaukana, ettei puhettakaan terävämmästä kuvasta. Jos olisin lähemmäksi mennyt, olisin pudonnut kanavaan.
Tienvarret kuhisevat perhosia ja muita lentäviä. Ja kukkaloisto on jälleen mitä parhain.
Tämäkin otos näyttää harmaalta luonnolliseen kukkaloistoon verrattuna. Kiva kun eri vuodenaikoina ojanpientareilla kukkivat eri kasvit. Silmälle riittää aina uudenlaista iloa keväästä syksyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti