maanantai 8. syyskuuta 2014

Näkymättömät ansat

Eilen aamulla oli sankka sumu, ja lähdin rantaan katsomaan, saisinko "hienoja kuvia linnuista sumussa".
Ei nyt onni suosinut tällä kertaa. Vain yksi kuikka uiskenteli järvellä, mutta kovin kaukana.
Tähän kun nyt olisi sattunut vielä vaikka sorsa, joita pari päivää aiemmin olin nähnyt juuri täällä.

Mutta ei sekään aamuretki ihan turhaa ollut. Huomasin, että en ilmeisesti koskaan ole ollut metsässä sumussa, kun en ollut tiennyt, että koko metsä voi olla aivan täysin hämähäkinverkkojen peitossa.
Ja niitä verkkoja oli aivan joka paikassa, pieniä ja suuri, rumia ja kauniita, tiheitä ja harvoja tai pelkkiä pitkiä lankoja.
Ihan kuin minä olisin ripustanut neulomiani pöytäliinoja näytille myyntikojun pöydälle oksaan.






Kun sumu alkoi auringon vaikutuksesta hälvetä ja kosteus seiteiltä hävitä, seitit lakkasivat näkymästä. Olivatkohan nämä todella siellä vai näinkö vain unta.
Ei tässäkään linnun lintua. Mars kotiin!

5 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Onpa tosi kauniita hämähäkinverkko kuvia.

Taina T kirjoitti...

Sumu on todella jännä, tuo kaikkea kivaa esille!

Töyhtötintti kirjoitti...

Upeita kuvia! Hienoja maisemia...

Kirlah kirjoitti...

Kirsti: vaikka seittejä tarttuu aina käsiin ja naamalle marjareissuillakin, en ole arvannut, että niitä todella on ihan koko metsä täynnä.

Taina: olen vasta hiljattain ymmärtänyt, että kivoimmat asiat löytyvät olosuhteissa, jolloin ei tavallisesti ulos mennä.

Töyhtötintti: maisemista ei täällä ainakaan voi valittaa :)

Vallaton mummeli kirjoitti...

Mun sydän oli pysähtyä tuon toisen kuvan kohdalla: koivun oksa taustalla sumuinen järvi. OOOHHH!