torstai 14. tammikuuta 2016

Jäiköhän henkiin

 
Kops! vain kuului, ja ikkunaan oli lentänyt joku. Näytti olevan sinitiainen. Taisi selvitä pelkällä säikähdyksellä. 
 
Vaan ei sittenkään. Siitä se alkoi vähitellen kallistua kumoon. Mies lähti ulos tarkistamaan tilannetta.
Se nostikin itsensä taas pystyyn, mutta ei kyennyt lähtemään lentoon. Mies toi sen sisälle vähäksi aikaa lämpiämään.
 Siinä lintu käsien sisässä jonkin aikaa haukkoi henkeään. Kun se alkoi liikehtiä levottomasti, mies vei sen ulos ja sinitintti lensi lähimmälle oksalle. Toivottavasti on selvinnyt.

sinitiainen

9 kommenttia:

Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha kirjoitti...

Voi pikkuista. Toivottavasti lintu selviytyi. Ihanat kuvat.

Susanna kirjoitti...

Oi miten ihanaa - tuo hoito siis.
Varmasti pääsi hyvin palautumaan ja jaksaa nyt paremmin :-)

seita kirjoitti...

Tintillä oli onnea kun sai ensiapua.

Kvilttaaja kirjoitti...

Toivottavasti selvisi. Hienoa, että autoit miehesi kanssa. Ihanat kuvat linnusta lämmittelemässä käsien välissä.

Anu kirjoitti...

Ihanan söpö sinitintti. Toivottavasti se toipui ja jatkoi tintin elämäänsä :)

Kirlah kirjoitti...

Toivottavasti lintu selvisi. On vain niin kovin pakkasta, että ei tiedä, miten verottaa terveitäkin yksilöitä.

Ruusunmekko kirjoitti...

Voi toista, pikkuista ressukkaa. Toivottavasti hänellä on jatkossa onni myötä <3

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Belas fotografias.
Gostei.
Um abraço e bom fim de semana.

mbkarhu1 kirjoitti...

Meillä oli 70-luvulla urospunatulkku pari-kolme kuukautta tajunnan vieneen ikkunatörmäyksen jälkeen. Se tokeni normaalin oloiseksi ja sopeutui sisätiloihin hyvin, istui olkapäällä katsomassa teeveetä ja lauloi kun tuli klassista musiikkia. Niin, ja käytti isoa bougainvilleä puuna. Isä päästi sen ikkunasta ulos keväällä ja Tipi lähti välittömästi. -Lemmikiksihän ei saa ottaa, mutta pitkän pakkasjakson jälkeen odotettiin vielä sulaan maahan asti lisää, että ainakin pärjää.