torstai 24. syyskuuta 2015

Korennon hätä

 Jotain ihmeellistä räpisteli veden pinnalla.
 Sehän oli korento, joka oli joutunut veden varaan. Räpisteli henkensä edestä.

 Seisoin rannalla, eikä minulla ollut mitään  mahdollisuutta avustaa.
 Korento räpisteli ja yritti koko ajan rannan suuntaan. Löysin jonkinlaisen korren, jonka heitin kohti, kun korento oli jo lähempänä. Korento tarrautuikin korteen. Mutta korsi oli liian lyhyt, en yltänyt vetämään korentoa rannalle. Niin siltä lopulta loppuivat voimat.
Onkohan moraalisesti oikein vain kuvailla toista, joka on hengen hädässä. Ja vieläpä kikkailla kuvilla. Mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuutta pelastaa kaukana olevaa korentoa.

sudenkorento

7 kommenttia:

seita kirjoitti...

Hienot kuvat surullisesta tapahtumasta, mutta normaalia luontoon kuuluvaahan on että noin saattaa käydä. Poimin kerran veteen pudonneen korennon melalla kajakin kannelle. Siinä se kuivatteli siipiään ja lähti sitten lentoon.

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Uma bela sequência de fotografias.
Um abraço e continuação de uma boa semana.
http://andarilharar.blogspot.pt/

Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha kirjoitti...

Hieno kuvakokonaisuus. Täytyy vaan hyväksyä se tosiasia, että luonnossa tapahtuu kaikenlaista, myös ikäviä tapahtumia.

Kvilttaaja kirjoitti...

Ehkäpä se oli jo suorittanut elämäntehtävänsä ja ensi vuonna syntyy siitä uusi korentosukupolvi.

Töyhtötintti kirjoitti...

Surullista, mutta elämän normaalia kulkua kuitenkin.

Anu

Kirlah kirjoitti...

Seita: meillekin on käynyt joskus samoin. Melalla poimimme korennon ja hyvin se selvisi elävien kirjoihin ainakin ruumiillisesti. Sielun traumoista ei näkynyt päälle päin.

Anneli: niin se vain on. Joskus tuntuu, että olemme etääntyneet liian kauaksi luonnosta. Sallisimme vain siloiteltuja tapahtumia.

Kvilttaaja: positiivisesti ajateltu. Mutta niin totta.

Töyhtötintti: hyväksyä täytyy. Emme voi välttämättä aina auttaa, vaikka haluaisimmekin, eikä apu ole aina toivottavaakaan.

Francisco: Gracias y buen fin de semana!