sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kuikkien jono

 Tänään oli hyvä päivä lähteä järvelle. Juuri ja juuri erotin silmällä, että kaukana ruovikon reunassa kulki kuikkajono. Olen laskenut eri kuvista ja saanut ainakin 15 kuikkaa, voi niitä olla enemmänkin.

Emme päässeet kovinkaan lähelle. Jo kun käännyimme kulkemaan niitä kohti, petti ensimmäisten hermot. Mitenkä nyt olivatkin arkaa sakkia. Usein olemme päässeet paljon lähemmäksi.
Siitä ne vähitellen lähtivät  lentoon, vaikka välimatkaa meihin oli runsaasti.
 Parasta näissä on aina nuo pomput vedessä.


Lokki vain katseli kivellään kummaa menoa. Ihmettelen muuten edelleenkin, miten huono vuosi on lokeillakin ollut jälkikasvun suhteen. En ole järvellä nähnyt vielä ensimmäistäkään lokinpoikasta. Kirkonkylän rannoilla kylläkin on joitakin.

Ja kun lokinpoikaset tulivat puheeksi, laitan yhden kuvan niistäkin. Jo kesäkuussa käppäili kunnantalon pihalla lokinpoikanen ja pääni yläpuolella kirkuivat lokit. Otin kuitenkin kännykällä kuvan ja ikkunoista kurkkivat ihmiset, että joku turistiko siellä kuvailee. Hämmästelivät, eivätkö lokit ruikkineet päälleni. Eivät, olivat kohteliaita.

3 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Voi että, miten upeat kuvat!

Tillariina K. kirjoitti...

No, olipas varsinainen kuikkakansa paikalla! Arkoja ovat usein nuo linnut luonnossa.

Anniina / Taskut täynnä kirjoitti...

Täälläkin kuikat jo vähän parveilleet, vaikkei syksy vielä ole lähelläkään. Onkohan ne parittomia/pesimättömiä yksilöitä? Hienot lentoonlähtökuvat!