Läksimme toisaalle. Siellä oli kuusi soidintavaa koirasta ja puissa muutama naaras. Kovin lähelle emme arvanneet mennä. Tämäkin kuva ankarasti kropattu, mutta onpahan todisteena, että teeriäkin sentään on vielä olemassa.
Linnea borealis
perjantai 4. huhtikuuta 2025
Soidintavat
Läksimme toisaalle. Siellä oli kuusi soidintavaa koirasta ja puissa muutama naaras. Kovin lähelle emme arvanneet mennä. Tämäkin kuva ankarasti kropattu, mutta onpahan todisteena, että teeriäkin sentään on vielä olemassa.
maanantai 31. maaliskuuta 2025
Kevään ensimmäisiä
Näin myös ensimmäiset peipposet, ihan vain muutaman, mutta kumminkin. Tästä se taas lähtee.
Yhden järripeiponkin aamulla ikkunasta näin, mutta ei ollut muita. Mustarastaita on tietysti tullut jo vaikka kuinka.
peippo, vihervarpunen
sunnuntai 23. maaliskuuta 2025
Yksi kiva yllätys
Imatralla käydessä oli tarkistettava joki ja yleiset ruokinnat. Kas, heti osui linssin eteen siili. Se oli kiva yllätys. Ei ole ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen siilejä näkynyt.
Käpytikkahan nyt on vaikka kuinka yleinen.
Joella ei näkynyt kuin sorsia, telkkiä, ja uiskentelevia kanadanhanhia sekä joutsenpariskunta. Ruokinnoilla oli kaikkia talvisia lajeja. Se mitä erikseen kyttäilimme äänteli vain kauempana jossain puussa mutta ei näyttäytynyt. Eli taaskaan emme saaneet näkyviin nokkavarpusta.
siili, pyrstötiainen, käpytikka, valkoselkätikka, naakka, kanadanhanhi
keskiviikko 5. maaliskuuta 2025
Pitkästä aikaa
Ja samalla pyrähti oksille liuta pyrstötiaisia. Niillä oli jo keväthuumaa, sillä niitä pyrähteli sinne tänne aina kaksittain.
pyrstötiainen, puukiipijä
sunnuntai 26. tammikuuta 2025
Tällaisia tuloksia
Aloin minäkin tarkkailun eilen klo 10.30 ja alkoi saman tien sataa lunta oikein kunnolla. arvelin, että pieleenhän se menee. Mutta kun muutama keltasirkku pyrähti pihaan, ajattelin, että katsotaan kumminkin. Sitten kuului vain viuhahdus, ja pensaikon alle pyrähti varpushaukka. Ei vissiin saanut mitään saaliiksi. Tämäpä hiljensi varttitunniksi kuitenkin koko tienoon. Linnut köhjöttivät jossain piilossa. sitkeästi kuitenkin kyttäilin, kun kerran juuri tämän tunnin olin valinnut tarkkailuajaksi.
Sain tällaisen tuloksen:
varpushaukka 1, harakka 1, mustarastas 3, käpytikka 2. punatulkku 2, talitiainen 5, sinitiainen 2, keltasirkku 30, närhi 1. Orava 2.
Aika laihana pidän taas tuota tulosta. Mistähän johtuu, että tilhiäkin oli viikkokaupalla päivittäin kymmeniä, joskus jopa sataan asti laskin, kuin nakutettu ne hävisivät juuri eiliseksi, eikä tänäänkään enää. Ihmettelen sitäkin, että taviokuurna on ollut koko talven, sitten hävisi viikoksi ja nyt tänään tuli taasen, eipä ollut eilen (yllä taviokuurna).
perjantai 3. tammikuuta 2025
Korkeuksissa viihtyvät
punatulkku, taviokuurna, tilhi, käpytikka
sunnuntai 22. joulukuuta 2024
Menneen vuoden tapahtumia
Kroatian matka toukokuussa oli yksi vuoden kohokohdista aivan huikeine maisemineen, kukkineen, perhosineen ja lintuineen.
Ja kun lintumatka kerran oli kyseessä, tuli silloin tällöin myös pettymyksiä. Alppirautiainen on kyllä kuvassa, mutta en päässyt lähemmäksi, eikä se liioin tullut minun luo.
Melontaa kesällä Saimaalla, jossa myös maisemat huikeita.
Perhosten ja lintujen kuvailua ihanilla luontopoluilla.
Ja syksyn tullen kotipihassa yökkösten kyttäilyä pimeällä. Tässä kiertokiitäjän odottelua tupakan kukille. Ja melkein joka kerta onnistuikin.
Joinain harvoina selkeinä iltoina revontulien odottelua. Niiden odottelu on tähän mennessä kylläkin tuottanut joka kerran pettymyksen, mutta sivutuotteena saattaa aina tulla jotain muuta.
lauantai 14. joulukuuta 2024
Kotipihaelis
taviokuurna
sunnuntai 8. joulukuuta 2024
Ihmettelijät
Ja tintti aikoi mennä vettä hörppäämään, mutta missäs vesi on? Kauan se jaksoi ihmetellä ja nakutella jään pintaa, kunnes joutui luovuttamaan. Nämä kuvat siis jo kuukausi sitten otettuja eli marraskuun alkupuolelta.
Ja aina minua ihmetyttää, miten pähkinänakkeli kulkee pystysuoraa runkoa pää alas päin, ja vieläpä valtavaa vauhtia, ettei kamera meinaa mukana keretä.talitiainen, orava, pähkinänakkeli
keskiviikko 27. marraskuuta 2024
Marraskuun lopun näkymiä
Viime viikonloppu oli kauniin aurinkoinen, ainakin osittain, juuri sellainen kuin syksyn ja talven soisi aina olevankin. Oli sopiva hetki tehdä linturetki Imatralle Vuoksen rannoille. Ruokinnoilla oli tällä kertaa vain samoja lintuja kuin kotipihassakin. Paitsi valkoselkätikka olikin uutena.
Ainakin 30 merimetsoa istuskeli kivillä ja rannoilla siipiään leyhytellen.
Telkkiä oli runsaasti. Oli yksittäisiä siellä täällä, mutta myös isoja kymmenien lintujen parvia uiskentelemassa.
Tietysti oli valtavasti sorsia ja muita "tavallisia" jokapäiväisiäkin lintuja, Minkähän takia sitä aina odottaa jotain "aivan uskomattoman erikoista". Mistä sellaisia muka riittäisi.
Ja tämä kuva on omalta paikkakunnalta, tytär pulahti tuonne uimaan! Nyt ovat nämäkin lumet jo sulaneet.Ja toisen uidessa minä kiertelin rannoilla etsimässä pienen pakkasen jäljiltä jäätä. Uskomatonta, mutta sellaista löytyi. Saattaa tulevaisuudessa olla, ettei jäätäkään nähdä enää muuta kuin vanhoista kuvista.
valkoselkätikka, merimetso, telkkä