keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuonna 2014

Joka vuoden lopussa kuuluu tietysti luoda katsaus menneeseen vuoteen. Tässä vuoden 2014 hetkiä ja kohteita:
 On tammikuussakin ollut näköjään jokunen aurinkoinen päivä. Ja järvellä ollut tämän näköistä. Melko lumeton talvi kokonaisuudessaan.
Helmikuussa hiihtolomalla Sotkamossa. Eka kertaa koiravaljakolla ajelemassa.
Vaikka talvi oli hyvin leuto, on pikku pakkasta sentään ollut jonkin verran veistosten tekoon. Tässä osa Mikkelin torilla olleista veistoksista maaliskuussa, olivat jo osittain sulamassa.
 Huhtikuussa on saanut kytätä jo täyttä päätä lintuja. Itselleni uusiakin lajeja opin tuntemaan monia, kuten vaikkapa taivaanvuohen. Taivaanvuohi lentelee aina keväisin päämme yläpuolella eikä sitä voi olla huomaamatta "määkimisestä", mikä ääni tulee sen siivistä linnun laskeutuessa alas päin. Ja viereisellä tontilla lintu piti tik-tak-soidinnakutustaan. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä näin sen muuallakin kuin ilmassa, nokka valtavan pitkä. Mutta lentoon lähtee heti, jos yrittää kuvata. Ei ole tullut kunnon kuviakaan, mutta haluan näyttää, miten suurimmassa osassa kuvia lintu lentää nurin päin, valkoinen pullea vatsa ylös päin. Kuulemma tyypillistä.
Toukokuuussa Etelä-Suomessa, mm. Harakka-saarella Helsingissä. Meriharakoita, valkoposkihanhia, haahkoja, lapintiiroja. Siinä muutama laji, joita ei täällä tapaa. Opin senkin, että kun valkoposkihanhi näyttää kieltään suu auki, se ei suinkaan läähätä kuumuudesta kuin koira vaan on vihainen. Yllä meriharakka.
 Kesäkuussa Espanjassa. Olisiko tämä jonkin linnun pesä puussa, ainakin puissa hyppelehti kovin hätääntyneitä lintuja, kun tästä ohi kuljimme. Kuva Zaragozasta.
Heinäkuu on kuvauskohteiden puolesta runsaudensarvi. Eivät ole perhosetkaan helppoja kuvattavia. Tässä pihlajaperhonen.
Kesällä tuli tehdyksi useitakin pieniä ja isoja retkiä. Yksi pieni ja kiva retki oli Ruokolahden Kummallekivelle, jonka läheisyydessä on sammalsilta. Se on alunperin Kaukas-yhtiön 1930-luvulla rakennuttama rahkamättäistä koottu silta, jonka tarkoitus oli helpottaa metsätyömiesten kulkua Pitkäjärven yli.
Kuikkaäiti ja lapsi.
Tyypillistä syyskuulle olivat hienot sumuiset aamut. Lehdetkin alkoivat jo kellastua.  Vääjäämättä alkaa taas paras lintukausi olla ohi.
Lokakuussa Parikkalan Siikalahdella. Joutsenryhmiä lenteli vähän väliä taivaalla.
Marraskuu on harmaa, ei siitä pääse mihinkään. Tuskin silloin on mitään kummaa edes tapahtunut.
Joulukuussa oli sentään jäämuodostelmia, uudenvuoden maljat!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Ihme hippiäinen

Vielä on syömistä linnuille.
Jotain syömistä etsi eilen myös tämä.  Tietysti metsän mustimmassa kohdassa, ettei millään saanut selviä kuvia. Vasta koneella ankarasti kuvaa vaalennettuani ihmettelin, mikä ihme lintu on sellainen, jolla on aivan oranssi päälaki, onko sellaista Suomessa olemassakaan!
Ja onpa totisesti: hippiäinen. Niitä hyppelehti puiden juurella useitakin, mutta kuten arvata saattaa, eivät antaneet lähestyä. Näitäkään kuvia ei pitäisi edes julkaista, ovat niin kehnoja, mutta kun olen taas niin innoissani, kun näin ja opin tuntemaan itselleni uuden lintulajin.

Ruotsiksi hippiäinen on kungsfågel, kuningaslintu, eikä ihme, niin ihmeen kirkkaana loistaa oranssi päälaki. Niitä kuvia vain en voi julkaista, ovat vielä kehnompia.
Nyt on vain toivottava, että talvi olisi leuto. Nimittäin ankarina talvina Suomeen jääneet yksilöt menehtyvät melkein kaikki.

torstai 25. joulukuuta 2014

Angry birds

 Tässä pihakoivussa on milloin keltasirkkuja, milloin tilhiä, nyt siellä näyttää olevan viherpeippoja.
 Ja kaikki niin terhakkaita ja pirteitä, ei tunnu olevan sairaudesta tietoakaan.

 Mutta ne ovat kyllä aika agressiivisia lintuja. En ole minkään muun lajin nähnyt kiukuttelevan niin kuin viherpeipot.
Kerrankin minusta näytti siltä, että kun yksi oli juuri saanut siemenen suuhunsa, toinen tuli ja yritti lennosta napata sen suusta itselleen. 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Jäästä on moneksi

Säätiedotuksessa oli luvattu auringon ehkä pilkistävän tänään, joten menin rantaan katsomaan, olisiko tullut jääkuvioita, kun vedet eivät vielä ole jäätyneet ja nyt on pakkastakin. Huomenna jos sataa lunta, kuviot ovat mennyttä, ovat kevääseen asti piilossa. Olihan siellä kuvioita, mutta auringosta ei tietoakaan, joten on taas tyytyminen tähän.
Yllä kupolit.
Neitokainen.
Ankka.
Kyyneleet.
 Sikarit.
 Entisajan ämpäri.
 Shampanjavispilä.
Hampaat.
Korut.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Isoja parvia


 Raahasin kumminkin kävelyretkelle kamerankin. Keskustan suurissa vaahteroissa olikin yllättäen punatulkkuparvi. Linnut aterioivat vaahterassa syöden vaahteransiemeniä.
 Rouvaa tulee harvemmin kuvatuksi, mitäs on niin harmaa.
Olen jännittänyt, miten kauan kestää, ennen kuin rantatien valtaisat pihlajapuut saavat ensimmäiset ruokailijat. Tänään se tapahtui.
 Iso rastasparvi on aterioinut jo aamusta lähtien näissä puissa.
 Ei mitään kiirettä etelään, kun kerran lämmintä ja ruokaa riittää.
 
Mutta en yhtään tykkää, kun en saa rauhassa niitä kuvata. Heti kun alan osoitella kameralla, ne pyrähtävät toiseen puuhun. Keskustassa ei muutenkaan saa olla rauhassa. Jos ne eivät minua kavahda, niin koko ajan hörlöttää autoja ohitse.
Eipä täällä muulloin tunkua ole autoistakaan, mutta annas olla, kun vedät kameran esiin...

torstai 18. joulukuuta 2014

Pyrähtelevät

 Vaikka pihasta ovat pihlajanmarjat jo loppuneet, pyörii tilhiparvi silti päivittäin pihassamme. Niitä on mahdottomat määrät ja ne lentävät vähän väliä puusta puuhun. voisiko peräti sanoa, että taivaalla lentää tilhipilvi.
  Eilen yritin saada lentokuvia juuri saamieni oppien mukaan, mutta valoa tahtoo olla sittenkin niukasti.
Tämä näyttää kovasti jouluiselta tekolinnulta, mutta kyllä sekin on oikea tilhi.
Vaihteeksi omenapuussa. Olisivat nyt edes etupuolen näyttäneet.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Harmaapäätikan kokeilut


 "Olisikohan tästä kunnon ateriaksi?"
"No menettelee..."
 "Vaan olisiko tuolla puun rungolla parempi?"
"Ei täällä nyt ainakaan mitään ole."

harmaapäätikka

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

No vihdoin


No nyt minäkin sen kuusitiaisen vihdoin bongasin. Siinähän se talimöykyllä talitiaisten kanssa sulassa sovussa pistelee läskiä poskeensa.
Ehkä minä nyt näen sitä useamminkin, kun olen oppinut tunnistamaan muiden tiaisten joukosta.

Ainakin kaksi yksilöä on pihassamme pyörimässä.
 Miten ihmeessä se tuntuu vieläkin vikkelämmältä ja nopeakäänteisemmältä kuin muut tiaiset yhteensä.
Seuraavaksi pitää alkaa toivoa lapintiaisen näkemistä. Niitäkin mies väittää meidänkin pihassamme takavuosina nähneensä.

kuusitiainen

perjantai 12. joulukuuta 2014

Variksenpojat

 Kaivelin kesäkuvia, kun ulkona ei nykyään juuri päivä valkene. Ikkunasta kuvattu kesällä kolmen variksenpoikasen ihmettelyä puutarhassa. Variksenpojatkin ovat tosi sympaattisia. Kaikkea pitää kokeilla ja nykiä "Mitähän minä tälläkin tekisin?"
Kokeilemalla oppii. Juoma-altaassa olevia kiviäkin pitää kokeilla ja ihmetellä.
Olen alkanut kovasti tykätä variksesta. Se vain on hämmästyttävän arka.