Myöhäinen päiväperhonen

Jo pari viikkoa sitten kuvasin kultapalloilta yllättäen ruostenopsasiiven. Kultapalloilla harvoin näkee mitään perhosia, vaikka tänä vuonnakin ne loistivat niin mahdottoman komeina. Harmittaa, että tuo perhonenkin hävisi saman tien, eikä koskaan enää näkynyt, sitä kun niin tosi harvoin näkee. Se on Suomen myöhäisimpiä päiväperhosia. Mistähän saanee ravintoakaan, kun usein sen lentoaikoihin ovat kaikki kukat jo kuolleet.

 

 

ruostenopsasiipi
 

Alkukesän kukkijoita

 Vaihteeksi puutarhan kasveja. Ehkä joku muistaa, kuinka surkuttelin keväällä, miten komeat narsissit joutuivat lumen alle, ja vieläpä kahdet eri lumet saivat niskaansa. Mutta taisi jäätävä lumi tehdä niille hyvää, sillä narsissit kestivät komeina toista kuukautta, mitä pidän jo ihmeenä. Tosin lumi oli painanut niitä niin, että lopulta tarvitsivat jo tukea.

 Narsissien jälkeen penkkiin ilmestyvät tulppaanit, niitä olen hankkinut monenvärisiä.

 Ensimmäisiä kukkijapuita ovat luumu- ja kirsikkapuut, samoin vanhanajan kriikunat, joissa on aina niin tajuttomasti kukkia, mutta varsinkin kirsikat saavat vain vähän hedelmiä aikaiseksi. Sehän kukkii aina niin kylmään aikaan, jolloin ei juuri pölyttäjiä lentele.

Omenapuita on meillä monta ja osa ikivanhoja. Tänä vuonna oli komea kukinta, mutta voi, vain muutaman päivän kesti parhaimmillaan. 

Angervoja on monenlaisia ja monennimisiä, suurin osa kevätkukkivia. Tämä norjanangervo on kovan kohtalon oma. Aina jokin vikuuttaa sitä, viime talvena olivat kauriit lyhentäneet sitä monestakin kohdasta, samoin joidenkin ruusujen oksat olivat joutuneet niiden ruuaksi. Eivät näköjään piikit haittaa.

Tätä unikkoa ei juuri hoideta, aina se sinnittelee kuitenkin heinien seasta ja tosi komeana, mutta ah niin vähän aikaa kestävät nämäkin kukat. Pihan kuumimmalla seinustalla kun ovat.

 Lemmikit ovat levinneet vähän joka puolelle.

Nämäkin saisivat kukkia pitempään, mutta eteläiseen suuntaan niidenkin olinpaikka on.

Jokunen kahlaaja

 Sotilaallisessa rivissä kulkivat punajalkaviklot ruokaa etsien Lietteellä Portugalissa.

 Lintuihmiset puhuvat lintumassoista. Ja massoja siellä todella on, mutta minua ei kauheasti riemastuta, jos massoista ei oikein saa selvää, mitä siellä on. Tuhansia mustapyrstökuireja on tässä kuvassa.

Muutama oli jossain lähempänä.

 Mustajalkatylli.

Punajalkaviklo ja tyllejä.

 Suosirrejä, pikkusirrejä ja mitä kaikkea muuta. Eikä edes näistä kunnon kuvaa, kun ovat tosi kaukana.

Nämäkin ovat kai jotain sirrejä, näyttää kuin purjelaivoja kulkisi järvellä.

Euroopan kaikista lintulajeista oli varmaan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia näkyvillä tai piilossa. Nämäkään kuvat eivät ole mitään hyviä, mutta saan laittaa vaikkapa rikkoutuneen objektiivin syyksi.

Rumaa ja kaunista

 Aika outo ja ruma ilmestys!

Puutarhassa on nyt kauneutta. Saa nähdä tuleeko omenia kuitenkaan paljoa, sillä juuri nyt parhaimpaan kukinta-aikaan sataa, samoin huomiseksi on luvattu sadetta.

Kukkia ja perhosia

 Loistokultasiiven naaras viihtyy pietaryrtillä.

Siankärsämökin on useiden perhosten mieleen. Tuntuu miellyttävän perhosia, vaikka se meistä ei kovin ihanalta tuoksukaan. Tässä ruokailee pikkukultasiipi.

 Sulkaperhonen. Epäilin, että se olisi munintapuuhissa, sillä ruumis on niin kaarevasti keikistävä.

Ruiskaunokkeja puutarhassa. Jostain syystä ei ole houkutellut montakaan perhosta. Vain hätätilassa eksyvät näihin.

Johan ovat kehäkukatkin houkutelleet siivekkäitä.

Alan koko on arviolta 3-4 m kertaa 6 metriä. Aivan loistava läntti pihassa. Kehäkukat ovat keränneet valtavasti perhosia, mm. noita erilaisia kultasiipiä, neitoperhosia, sitruunaperhosia, herukkaperhosia. Parhaimpina perhosaikoina yritin laskea neitoperhojen määrää. Pääsin kahteenkymmeneen, mutta sitten sekosin. Niitä oli siis enemmänkin.

Kehäkukat tuntuvat miellyttävän neitoperhoja enemmän kuin nauhukset, joilla ne ennen kävivät. Tietysti ne imevät sitä, mikä maistuu parhaimmalta, jos on valinnanvaraa. Nämä mikänäidenniminytolikaan-kukat ovat 2-3-metrisiä ja valtavasti kukkia, mutta eivät oikein taida olla perhosten mieleen. Outoa sekin, että nirsoja ovat.

 Ja vielä tällainen leppäkerttu.

loistokultasiipi, pikkukultasiipi

Marraskuisella pihalla

 Lumimarja on ainut valopilkku sateisen harmaalla pihamaalla.

 Närhet ovat monta päivää yrittäneet keksiä keinon, millä päästä käsiksi talipötkään, joka on laitettu laajan verkon sisään.

 Eivätkä ne ole keksineetkään. Pikkulinnut osaavat pujahtaa isommista verkon aukoista sisään, tikat asettuvat verkolle ja sen läpi nokkivat, vain närhi ei pysy jostain syystä verkolla.

 Kun olin ulkona kuvauskohteita etsimässä, oli sillaikaa toisella puolen taloa jokin lintu päässyt hengestään. Olisiko peräti pulu. Tai närhi. Yhtään ei kyllä ollut muun värisiä kuin näitä tummia sulkia.

 Pisaroita tippuu vähän joka oksalta. Kuvajaiset pisaran pinnalla ovat mukavasti aina nurin päin.

Linnuista puheen ollen: Nyt on pihaan tullut valtavasti myös viherpeippoja. Välillä jo luulin myös, että sinitiaiset ovat hävinneet maailmasta kokonaan, mutta nyt niitäkin on melko runsaasti, samoin talitiaisia. Lenkillä käydessäni näin pitkästä aikaa pyrstötiaisparven. Tulivat ihan lähelle tuijottamaan ja ihmettelemään.

Porkkana

Tottelematon poikanen

 Sähkölangalla oli tuntemattoman näköinen lintu. Innolla räpsin siitä kuvia useitakin, jotta kotona voin tunnistaa uuden lajin. Lensi siihen räkättirastaskin.
Hieman petyin, kun tuo vasemmanpuoleinen onkin "vain" räkättirastaan poikanen. Oli lentänyt langalle ja emo yritti sille selittää ummet ja lammet langalla istumisen vaaroista sun muista elämän tosiasioista.

 Kyllä oli poikanen uppiniskainen. Emo lähti viimein pois, ja poikanen jäi pitkäksi toviksi yksin tuumailemaan.

 Pari kuvaa pihan uskomattoman runsaasta omenankukkamäärästä. Sietää ollakin, viime vuonna kukkivat puut heikohkosti.
Nämä omenapuun kuvat ovat puskurina viimeiselle kamalalle kuvalle. Ellet kestä kaameita kuvia, älä katso sitä!

Metsätiellä oli kuollut linnunpoikanen, ja sen kimpussa valtava määrä joitain raatokärpäsiä tai mitä lie. Pitäisikö olla iloinen niiden puolesta, että saivat hyvän aterian vai onneton emon puolesta, joka on menettänyt poikasensa.

Oudossa paikassa

Tämä kuva nyt ei mitenkään liity vuodenaikaan, mutta se oli pakko kaivaa kätköistä, kun eräänä päivänä näimme samanlaisen ilmiön: jotain valkoista keskellä kuusiaitaa!

Emme olleet uskoa silmiämme. Kuusiaidassa vilahteli lumikko. En ole koko elämäni aikana nähnyt kuin kerran viime syksynä, lumikko juoksi tien yli. Ja nyt taas. Heti tuli mieleen tämä kesäinen ruusukuva, yhtä yllättävää. Kuvitellaan nyt ruusujen paikalle lumikko.

Ja mitä linnut tekivät? Kaikki mustarastaat ja tiaiset olivat lentäneet viereiseen tammeen ja sieltä hiirenhiljaa tuijottivat otusta.

Opastetulla linturetkellä

Tänään oli lintuyhdistyksen opastettu linturetki Mikkelissä.  Lähdimme ajamaan sinne, että vähän oppisimme paremmin tarkkailemaan ja tunnistamaan lintuja. Oli ihanan hyvä sää ja lämmin, mutta varsinaiseen tarkoitukseen erittäin huono. Ei juuri nähty lintuja muuttamassa. Kylmempi olisi pitänyt olla. Yllä olevassa pajuntapaisessa isossa puussa oli valtavasti pikkulintuja, asiantuntijat arvelivat pajulinnuiksi tai vihervarpusiksi.
Heti alkajaisiksi oli puissa myös iso liuta räkättirastaita.

Järvellä uiskenteli muutamia tukkasotkia, nämäkin kaukana ja tietysti vasten aurinkoa. Yksi silkkiuikun poikanen näiden joukossa sekä kaukana joitain sorsalintuja.

Suurin anti retkestä taisi olla aivan ihana auringonkukkapelto, jonne sai mennä keräämään kukkia itselleen. Sieltäkin pyrähti aina vähän väliä pikkulintuja liikkeelle, mutta koskaan ei ehtinyt saada selville, mitä ne olivat. 

 Pari ludetta paistatteli auringossa.

Korentojakin lenteli vielä jonkin verran, mm. tämä kuvan ruskoukonkorento sekä elokorento ja syyskorento.

Kahdessa paikassa kävimme tarkkailemassa muuttotilannetta, muuttolintuja ei näkynyt kuin kaksi hanhiauraa.
Yksittäisistä linnuista mainittakoon vielä korppi, kanahaukka, pensastasku, järripeippo, pajusirkku. Joku laski, että vain parikymmentä eri lintulajia nähtiin.

Kyllä minäkin tarvitsisin pitkän kuvausputken sekä kaukoputken. Monia lintuja ei paljaalla silmällä eikä edes kamerani linssin läpi erota. Mutta kaukoputkella katsoessa erottuvat hyvin selvästi. Täytyy tosissaan laittaa ostettavien asioiden listalle.