Sulkasia

En ole koskaan oikein välittänyt etsiä nimiä sulkaperhosille, siis sulkasille. Niitäkin on vaikka kuinka monta eri lajia. Ehkä syy haluttomuuteeni on ollut se, että koska ne ovat niin ohuita, en ole oikein onnistunut saamaan niin selviä kuvia, että niistä olisi saanut selvää. Olen tietävinäni, että tämä on kärsämösulkanen. 

Ja tämä mielestäni leskenlehtisulkanen. 

Jännä, että eri kielissä jaotellaan ja nimetään perhoset eri lailla. Englannin kielessähän perhonen, siis butterfly on vain päiväperhonen, ja kaikki muut ovat moths. Kun taas suomen kielessä kaikki mahdollinen on perhosia. Moths-sanaa ei siis voi kääntää aina pelkästään sanalla koi, koska koiden lisäksi kaikki mittarit, yökköset, koisat jne kuuluvat moth-sanan alle. Ei ole kielenkääntäjänkään työ yksinkertaista.

Sulkasia parittelemassa.

Valkosulkanen

 

Nälkäiset

Perhosbaarikin oli minulta unohtunut. En ollut lisännyt nestettä, kun ei ollut näkynyt muita ruokailijoita kuin herukkaperhonen. Kuivalla vaahtomuovilla havaitsin yhtenä päivänä peräti häiveperhosen. Sitä kuvailin kauan, että saisin kuvatuksi nimenomaan sinisenä siivet, mutta aina kun siivet olivat siniset, perhonen oli asennossa, jossa en saanut sitä kuvatuksi hyvin. Lintukin on haukannut sen toisesta siivestä palan.

Metsäpolulla olen toivonut saavani eteeni haapaperhosen, mutta oikein sekin nyt tuntuu välttelevän minua. Mutta oli valtavasti ratamoverkkoperhosia kosteahkossa kohdassa suoloja ja nestettä imemässä. Enimmillään oli pitkälti toistakymmentä yksilöä. Kivojahan nämäkin ovat, ei sen puoleen.
 

ratamoverkkoperhonen, häiveperhonen

Runsaasti erilaista

Kesä on parhaimmillaan ja erilaisia eliöitä ja olioita on tarjolla luonnossa ihan ylenpalttisesti. Muun muassa tällaisia siellä elelee tähän aikaan vuodesta:

Kesäiseltä niityltä loimumittari.

Aamuiselta talon ulkoseinien tarkastuskierrokselta idäntäplämittari.

Hyvin runsaana esiintyvä kirjoverkkoperhonen metsäniityllä.

Pihassa siankärsämöllä istuskeleva jokin öttiäinen. Ihan kuin en tällaista vihreää olisi ennen nähnytkään.

Metsälenkillä

Vaikka käki kukkuukin joka kevät, ei sitä useinkaan pääse näkemään saati kuvaamaan. Nyt satuin sen näkemään harvahkossa metsässä, mutta olikos se lähellä! Ei tietenkään ja minulla vain lyhyt perhosputki mukana. Mutta siellä se käki puiden välissä kukkuilee.

Onneksi oli tänään vihdoinkin aurinkoista oikein koko päivän, niin näki perhosiakin. Vaan eivätpä juurikaan pysähdelleet. Suurin osa huiteli vain ohi. Karttaperhonen innostui ruokailemaan angervon kukilla.

Pitkästä aikaa satuin kohtaamaan myös ohdakeperhosen.

Ja metsäpolulla lenteli mustikkalehtomittari. Tällä sentään on vielä vihertävät siivet, usein vihreä väri on kulunut ja perhonen näyttää vain valkoiselta. Nämä olivat muutamia havaintoja tältä päivältä.

mustikkalehtomittari, ohdakeperhonen, karttaperhonen, käki
 

Hämäävä ulkonäkö

Sain uuden perhosen. Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt ruveta kuvaamaan myös kaikki kimalaisen tai ampiaisen näkösetkin. Nimittäin lasisiipiin kuuluvat perhoset matkivat niiden ulkonäköä ja ovat suunnilleen samaa kokoluokkaakin. Kuvasin siis ja kas, kameraan tarttui ruusuruohokiitäjä. 

Ja toden totta. Sillä on pitkä imukärsä, jolla se imee mettä kuten muutkin kiitäjät tai kolibrit ilmassa räpytellen laskeutumatta kukille. Kuvia en saanut kuin nämä kaksi, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä. Siivenlyönnit niin nopeita, ettei tähän kuvaan ole siipiä tullutkaan näkyviin.

Tässä jokin kukkakärpäsiin kuuluva vertailun vuoksi, sekin matkii ampiaisia ja kimalaisia säästyäkseen saaliiksi joutumiselta. Ei ole sillä yhtä pitkää imukärsää kuin kiitäjillä.

 Sattuipa vielä tällaiset kärpäsen näköiset parittelemassa. Kyllästyikö tuo ylempi, sillä se lähti kävelemään ja toinen raahautui perässä!

ruusuruohokiitäjä

Nopeita

Tänään satuin vilkaisemaan ikkunasta, ja mitä näinkään! Mustavaris seisoi harakoitten  kanssa kannolla. Äkkiä hain kameran, ja tämän ainoan todistuskappaleen sain. Se hävisi siitä sen siliän tien jotain autoa säikkyen, minne lie matkalla.

Taannoisia riikinkukkokehrääjäkuvia katsoessani huomasin yhdessä kuvassa sinitintin pään. Se on näköjään meinannut syödä minun perhoseni! en ollenkaan muista nähneeni tiaista kuvatessani, muistan vain, että jotain vilahti silmieni ohi.

Perhonen säilyi ehjänä.

Perhosista puheen ollen, tänä keväänä olen saanut jo hämmästyttävän monta itselleni uutta lajia. Tässä eilisiltainen toukonirkko. Kun katsoo sen selkää, on siinä julman näköinen pelottelukuvio. Vihaisen ukon näköinen pää. melkein kaikilla perhosilla näyttäisi olevan jokin pelottavan näköinen naamankuva selässään.

Tässä samainen toukonirkko siivet levitettyinä. Silloinkin näyttäisi muodostuvan kieltä näyttävä karmea naama.

 riikinkukkokehrääjä, toukonirkko, sinitiainen, mustavaris

Onni on suosinut

Minua on viime aikoina onni suosinut. Olen saanut monia uusia lajeja, sekä lintuja että perhosia, joista olen vuosikausia vain haaveillut. Kaulushaikara on yksi näistä toivotuista lajeista, tämä on se ruovikossa "pulloon puhaltelija".
 

Eihän se tämän kummemmin esiintynyt, mutta on tämäkin jo jotakin. Mikkelissä Naistingin lintutornilta kuvattu.

Perhosrintamallakin on ollut kivoja uutuuksia. Kaikkein himoituin ja toivotuin tämä kirjokehrääjä.

Ja se jopa suostui levittämään siipensä ja näyttämään komeat alasiipensä.

Ja tällainen mahdottoman suuri ötökkä pörräsi lakanalle. Se oli kooltaan oikea jättiläinen. Ei ikinä ole sellaista ennen kohdalle osunut. Vähintäänkin viisi senttiä kooltaan.

Edit: olen saanut tietää, että ötökkä on kesäturilas.

kaulushaikara, kirjokehrääjä

Uudelle tasolle

Olen päässyt perhosharrastuksessa vähän eteen päin, etten sanoisi "nextille levelille", kuten kuuluu nykyään sanoa. Ostamani uuden lampun lisäksi ostin myös riikinkukkokehrääjän feromonia, että minäkin näkisin kyseisen perhosen joskus. 

Ja uskomatonta mutta totta! Ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia, kun koiras tuli pörräämään naarasta etsien. Välillä oli jopa kaksi koirasta yhtaikaa. Ihmeellistä, että tällaisia perhosia lentelee meidän keskuudessamme, mutta niitä ei vain näe, sillä nämä eivät juuri laskeudu lepäilemään, eikä ainakaan kukille. Aikuiset eivät syö mitään, joten kukilla niitä ei voi houkutella. Siinä mielessä laitoin siis feromoniampullin väärään paikkaan, kun laitoin sen tuonne kukkien sekaan piiloon. Vaikka otin mahdottomat määrät kuvia, suurin osa oli tietysti mitättömiä, sillä perhosta oli kuvattava koko jatkuvakuvauksella.

riikinkukkokehrääjä
 

Kannatti kokeilla

Olen vuosikausia laittanut perhosten houkutusvaloksi iltaisin vain vanhan halogeenilampun. Viime kuussa sain aikaan vihdoin tilata vihreää ja sinistä valoa tuottavan lampun, jonka valoa tietyt perhoset näkevät paremmin. Eilen illalla kokeilin eka kertaa. Kannattihan se. Valtava ryntäys lakanalle alkoi, ei ennen sentään. Ei eri lajeja niinkään paljoa (eivät monetkaan lennä näin aikaisin keväällä), mutta samojen lajien yksilöitä oli useita. Yllä käherämittari, en ollut sellaista tiennyt olevaksikaan.

Tämä on huhtinirkko, se minulla oli kylläkin jo aiemminkin.

 

Näyttää kovin pimeältä ihmissilmään, mutta perhoset näköjään tykkäsivät. Tilasin myös yli 200 watin lampun, mutta sitä kokeilen joku toinen ilta.

Ensimmäinen pakkanen

Ensimmäinen pakkasyö oli viime yönä. Sitä edelsi jo parina päivänä valtavat valkoposkihanhien muuttoaurat juuri talomme yli. Muuttoreitit ovat näköjään siirtyneet, vasta noin viisi vuotta on kotipihalta voinut seurata hanhien muuttoa.

Kylmä on ajanut ketunkin pihalle, ikkunasta havaitsin sen. 

Ja kun kerran pakkasta on, sopinee laittaa pakkasmittareidenkin kuvia. Pakkasmittari on ihmeellinen yöperhonen, sillä siitä on monia eri versioita. Taitaa olla jokainen yksilö ihan eri näköinen. Siiven muoto on kuitenkin kaikilla tunnusomainen. 

pakkasmittari, kettu 

Tupakalla kävijöitä

Keväällä laitoin kuitenkin taas valkotupakkaa kasvamaan, vaikka laiskuus meinasi iskeä. Kiertokiitäjän toivossahan minä tätä viljelen, mutta sitä ei ole vielä näkynyt. Saisi pian tulla, jos yleensä on tullakseen, sillä minusta tuntuu, että kohta nämä ovat kukkimisensa kukkineet, taisin laittaa liian aikaisin maahan.

Mutta ei se mitään, jos kiertokiitäjää ei sattuisi näkymään. Sain ihan uuden lajin: isotinayökkösen. Vielä näköjään ilmestyy välillä eliksiäkin, kun vain jaksaa näiden kanssa touhuta.

Niin ikään tupakalla viihtyy näköjään myös gammayökkönen, vaikka sille kelpaa melkein mikä kukka vain.

Tupakan mettä tykkää imeskellä myös idänpronssiyökkönen.

Kysymysmerkkiyökköstä en ole nähnyt tupakalla, se on viihtynyt syysleimuilla.

 Toinen kysymysmerkkiyökkönen tykkäsi nauhuksista. Tämä nauhuslaji on tosi hyvä perhosmagneetti, mutta jostain syystä se ei kukkinut kauaa, olisiko kärsinyt kuivuudesta.

Keltaritariyökkönen käy myös mielellään kukilla, mutta tänä vuonna sitä kiinnosti enemmän puun rungolle sivelemäni viinisekoitus. Jokin etanakin näyttää ilmestyneen osingoille.

Huutomerkkiyökkönen sen sijaan ei välittänyt kukista, vaan sitä houkutti seinän lämpö.

huutomerkkiyökkönen, kysymysmerkkiyökkönen, isotinayökkönen, idänpronssiyökkönen, gammayökkönen, keltaritariyökkönen

Tänään tällaista

Yhä vain jaksan yrittää perhosista lentokuvia. Joskus onnistuukin. Sitruunaperhonen on suhteellisen helppo tapaus.

Puistomittari on tullut ihan vahingossa lennosta.

Myös ihan vahingossa näin jo viikko sitten, että isopäiväkiitäjä pörräsi syysleimujen kimpussa. Ei olekaan näkynyt sitä pariin vuoteen.

Lokit ovat jo hävinneet maisemista. Yksi nuori lokki kuitenkin uikutti sataman liepeillä

Ja voi kurjuus. Sillä oli nokka ristissä. Ei taida olla sen helppo pyydystää ruokaansa. Ykksi aikuinen lokki käväisi sen lähistöllä, mutta ei voinut auttaa mitenkään.

Sinne se jäi valittamaan.

Ja mandariinisorsa on edelleenkin venesatamassa. Sillä vain ei ole enää keväistä juhlapukua ja sulkasatokin on tullut, joten aika rähjäisen näköinen.