Perhosten esittely jatkuu

Tämän kesän perhosesittely jatkuu. Nyt heinäkuun lopulla muutaman päivän olen nähnyt siellä täällä loistokultasiipiä. Tämä on yksi minun suosikkiperhosiani. Se on niin loistavan värinen, tykkään muutenkin selkeistä kirkkaista väreistä. Naarasta muuten ei olekaan näkynyt.

 Kun melko vähän on näkynyt aurinkoa kesän mittaan, on aurinkoisina päivinä usein ollut tungosta mesipaikoille.

Kahden vuoden välein ilmestyvä metsänokiperhonen. Täällä päin ovat parittomat vuodet metsänokiperhosen lentoaikaa.

 Tesmaperhonen on yleisimpiä perhosia. Juuri tulleessa Yhteishyvässä oli esitelty "yleisimpiä" perhosia ja kehotettiin opettelemaan ne. Ei ollut otettu tesmaperhostakaan mukaan. Lieneekö vaatimattoman ulkonäkönsä takia vai miksi. Silti siellä oli ritariperhosesta lähtien kuvia, vaikkei sitäkään ole moni eläissään edes nähnyt. - En minäkään.

 Yritin siirrellä lehtiä pois, että saisin paremman kuvan näistä lempivistä tesmoista. Mutta niin olivat kiinni toisissaan, että yhdessä putosivat jonnekin lehtien uumeniin.

 Pienuutensako takia vai miksi mustatäplähiipijäkin jää usein huomaamatta.

Samoin lauhahiipijät, vaikka niitä tuntuu pyörivän joka paikassa.

 Piippopaksupää on vähän samannäköinen äskeisen kanssa ja erittäin runsas. Mutta siinäkin on varmaan "ötökän olemusta", mikä aiheuttaa sen, että usein tulee katsotuksi, että jaa se on "vain tuo".

 Piippopaksupää.

Taistelu on joskus kovaa. Lauhahiipijää työnnetään vain kylmästi sivuun kesken ruokailun.

Näiden kolmen viime postauksen perhosten lisäksi on lennellyt monia muitakin perhoslajeja. Niistä olen laittanut kuvia kevään mittaan muissa yhteyksissä. Auroraperhosta vain en millään ole saanut kuvatuksi, vaikka se kesäkuussa lenteli pihassa ahkerastikin. Ai niin, sinisiipiäkin on minulla tältä kesältä useitakin lajeja, mutta täytyy ensin etsiä kansioista ja yrittää nimetä niitä.

loistokultasiipi, metsänokiperhonen, tesmaperhonen, mustatäplähiipijä, lauhahiipijä, piippopaksupää

Lisää päiväperhosia

 Pari päivää sitten laitoin hopeatäpliä ja mainitsin, etten ollut nähnyt keisarinviittaa. Mutta eilen näin sen eka kertaa tälle kesälle. On se minusta komea, oikein perhosten aatelia.

Tässä vielä joitain alkukesän perhosia: kirjoverkkoperhonen. Ruusuruoho on tosi mieleinen kukka perhosista.

 Kirjoverkkoperhonen.

Alkukesästä lenteli  metsäpapurikkoja kohtalaisen paljon.

 Sitten myöhemmin tummapapurikkoja. Niitä oli suorastaan runsaasti.

 Ratamoverkkoperhonen.

 Tämäkin ratamoverkkoperhonen. Siivet jo aika kuluneet ja melkein läpinäkyvät.

 Alkukesän lentelijöitä lanttuperhonen.

Vihernopsasiipi eli entiseltä nimeltään kangasperhonen. Näitä ei ollut niin paljoa kuin viime kesänä, jolloin niitä näki kaikkialla. Tämäkin jo aika ryvettynyt.

keisarinviitta, kirjoverkkoperhonen, ratamoverkkoperhonen, lanttuperhonen, vihernopsasiipi, metsäpapurikko, tummapapurikko

Ei päässyt baariin

Laitoimme tänäkin vuonna perhosbaarin. Alkukesän perhoset eivät näytä välittävän baarielämästä. Tänä vuonna ei ole kyllä näkynyt loppukesän perhosia. Ainut, joka vähänkään on tänä kesänä näyttänyt kiinnostusta, on häiveperhonen.

Mutta kuinkas kävikään. Tänä vuonna baarin on keksinyt jonkun mehiläisyhdyskunta. Nämä eivät ole mitään ampiaisia vaan oikein kunnon mehiläisiä. Näyttävät jonossa lentävän saaliineen kuusiaidan yli ja toinen porukka tulee vastaan.

 Miten siihen sekaan perhonen mahtuu, ei mitenkään. Se yrittää työntää imukärsäänsä johonkin rakoon.

Parina päivänä se yritti ja yritti mennä apajille, mutta kai luovutti kokonaan, kun ei sinne päässyt, ja jos pääsikin, aina joku ajoi pois.
Yhtenä päivänä emme täyttäneet baaria ollenkaan, jotta mehiläiset häviäisivät. Ja hävisiväthän ne. Kun laitoimme uudestaan ruokaa, ei perhosta kuitenkaan näkynyt. Jossain vaiheessa tulivat mehiläiset takaisin.

häiveperhonen

Tämän kesän hopeatäplät

Monet väittävät, että perhosia olisi kovin vähän tänä kesänä. Täällä päin Suomea on ilmeisesti ollut paremmat ilmat kuin monella muulla paikkakunnalla. Olen mielestäni nähnyt kohtuullisen paljon erilaisia. Nyt olen perhosten ylä- ja alapintoja tutkittuani ja itseni kanssa neuvoteltuani päässyt sovintoon erinäisten perhosten nimistä, joten esittelen tänään hopeatäpläsaaliini tältä kesältä. Ensimmäistä kertaa uskaltaudun oikein nimeämään niitä.

Nämä kahden ylimmän kuvan perhoset lentelivät vuorotellen kesäkuussa. Meni minne vain, oli ajatuksissani: "no voi, aina noita samoja vain". Molemmilla on musta piste takasiiven tyvessä. Nämä ylemmät niittyhopeatäpliä, niillä on v-muotoinen kuviointi siiven reunassa.

Ja toinen yhtä helposti tunnistettava: musta piste takasiiven tyvessä, mutta siipien reunakuviointi täytetty kolmio: pursuhopeatäplä.

Kaikkihan nämä oranssiset ovat äkkiseltään samannäköisiä. Mutta tällä ei ole mustaa pistettä. Kooltaankin suhteellisen pieni, yläsiiven reuna puöreähkö ja siipiä reunustaa paksuhko tumma reunus. Angervohopeatäplä.

Tämä puolestaan on äskeisen kanssa melkein samannäköinen. Mutta etusiiven reunus ei pyöreähkö vaan kovera, eikä siiven reunus ole paksu ja tumma. Tämä on ketohopeatäplä. Sitä paitsi tämä on huomattavan isokokoinen, mutta kuka sitä nyt enää koneelta katsoessa muistaa. Ja jos ei ole muita nähnyt, ei tiedä verrata.

Orvokkihopeatäplä. Samannäköinen päältä päin noiden kahden edellisen kanssa, mutta tämäkin on melko suurikokoinen, joten jos muistaa vielä kotona, minkä kokoinen perhonen oli, ei tarvitse enää arvuutella kuin tuon ketohopeatäplän kanssa. Nyt täytyy viimeistään turvautua tutkimaan myös siiven alapinnat. Tämä kuva muuten jo parin vuoden takainen, yksi kuva oli tältä vuodelta, mutta se oli vielä huonompi kuin tämä.

Ja kun yritin kaivella kaikki tämän kesän perhoskuvat, oli siellä tällainenkin, jota minulla ei vielä aiemmilta vuosilta ollutkaan! Suohopeatäplä. Yksi parhaita tuntomerkkejä >< -kuvio etusiiven laidassa. Eikä tästä muuta kuvaa ollutkaan kuin tämä. Samalla kertaa kuvattu kuin se aiempi suokeltaperhonen. Silloin oli koko suonreuna aivan täynnä erilaisia hopeatäpliäkin, mutta luulin, että kaikki ovat niitä, jotka olen kuvannut jo sataan kertaan.

Keisarinviittaa en laita tähän, sillä en ole sitä tänä kesänä nähnyt. Sitä paitsi olen laittanut siitä paljon kuvia muina kesinä.

hopeatäplä

Tunnistatko heti

 Tällainen otus pyrähti eräänä päivänä yhtäkkiä läheiseen puuhun.

Kaikki ovat kuulleet sen äänen, mutta harva on nähnyt, saati saanut kuvaa.

 Olisikohan ollut nuori yksilö, kun on aika tumma väreiltään eikä ymmärtänyt heti lähteä ihmistä karkuun.

Joko arvasit, kuka minua ilahdutti? No käkihän se.

käki

Tuskaista kyhnytystä

 Eilisellä metsälenkillä lenteli samoissa pensaissa lepinkäisten kanssa tämäkin madonkantaja. Alun perin luulin sitä metsäkirviseksi, sillä siellä lentää päristeli muitakin kirvisiä.

Tämäkin tuli keekoilemaan ja sotkemaan, siis käenpiika.

 Mutta melko lähelle tuli jotenkin sairaan oloinen lintu. Sillä olikin punertavat rintapielet. Jotenkin isompikokoinenkin, joten onkohan se laulurastaan tai punakylkirastaan poikanen.

Niin pelottomasti se katseli, että poikaseksi arvelin. Onkohan suu auki ruokaa odottaen vai tuskastako huutanee.

 Nokan yläpuolella on luttuista untuvaa. Likaa tai muuta takkua.

Ja kun palasin samaa reittiä, seisoi keskellä hiekkatietä tämä odotellen. 

Aikansa odoteltuaan ja säksätettyään se nielaisi saaliinsa ja jatkoi valitusta. Kovin pieni rastaaksi.
Metsässä oli useita takuuvarmasti metsäkirvisiä, lensivät päristäen kilpaa lepinkäisten kanssa. Yhdessä puussa oli vielä yksi ylläolevien kaltainen kovin ryvettyneen ja sairaanoloinen, joka koko ajan rapsutteli itseään hermostuneesti.
Olisin pitänyt näitä koko ajan metsäkirvisinä, ellei tuo punertava väri olisi sotkenut ajatuksia.

Pikkulepinkäinen varoitteli

 Tienvarsipusikosta kuului varoitusääniä. Lintu osoittautui pikkulepinkäiseksi.

 Tätä luulin naaraaksi.

Mutta se onkin varmaan poikanen, on niin poikasen oloinen.

 Taisi emo tuoda ruokaa, kun tuli kiire lähtö.

 Sitten yksi erehtyi seisahtamaan melko lähelle ja innostuin, että nyt saan kerrankin hyvän kuvan. Mutta juuri silloin olikin aurinko tullut pilven takaa, ja kameran asetukset eivät olleetkaan soveliaat.

Luulin tätäkin lepinkäiseksi ja kuvasin saman tien, mutta se onkin käenpiika. Istui mokoma ihan hiljaa oksalla muiden joukossa vain kuunnellen.

pikkulepinkäinen, käenpiika

Kukkaviidakon asukkeja

On sentään jokin pikkulintukin pesinyt naapuritontin koivukoiranputkimesiangervoviidakossa. Luulin tänä kesänä selvittäväni, keitä kaikkia siellä oleskelee, mutta toisin kävi. Lehtokertun luritus on ainakin kuulunut, mutta tämä ei ole se. Näyttää kovin joltain poikaselta.

 En ole varma, onko tämä sama kuin tuo äskeinen.

 Mutta tämä ainakin on emo, joka naksutteli viidakossa. Luulen tätä äskeisten emoksi. Mutta minua sitten vaivaa, kun en saa tolkkua, kuka tämä on, viitakerttuseksi olen kuvitellut.