Jotenkin tähän tapaan niitä oli. Mutta tämän kuvan olen kloonannut. Sen olisin voinut tehdä huolellisemminkin, mutta into loppui kesken. Joten ei pelkoa, että kuvani olisivat tästä lähinkään käsiteltyjä. Naturellia niiden olla pitää.
lauantai 28. helmikuuta 2015
Joko nämä kyllästyttävät
Niin mahdottomat määrät oli tänä talvena tilhiä, että aivan pakko laittaa vieläkin niistä kuvia. Silläkin uhalla, että kaikki kyllästyvät niihin.
Nämä kaarevat oksatkin olivat aivan täynnä lintuja, mutta kerkesinkös minä niitä kuvata - niin kuin kuvasta näkyy - muutama vain jäljellä.
Jotenkin tähän tapaan niitä oli. Mutta tämän kuvan olen kloonannut. Sen olisin voinut tehdä huolellisemminkin, mutta into loppui kesken. Joten ei pelkoa, että kuvani olisivat tästä lähinkään käsiteltyjä. Naturellia niiden olla pitää.
Jotenkin tähän tapaan niitä oli. Mutta tämän kuvan olen kloonannut. Sen olisin voinut tehdä huolellisemminkin, mutta into loppui kesken. Joten ei pelkoa, että kuvani olisivat tästä lähinkään käsiteltyjä. Naturellia niiden olla pitää.
perjantai 27. helmikuuta 2015
Kultaisia talvipalloja
Vielä löytyi kuvia, jotka on otettu niinä harvoina aurinkoisina päivinä, jotka talvella olivat.
Tasan kuukausi sitten jonain iltapäivänä on aurinko ollut jo tosi matalalla, ja valaissut keltasirkut kultaisiksi palloiksi.
torstai 26. helmikuuta 2015
Kyttääjä
Varpushaukka eräänä aamuna hämärissä, juuri korvaansa rapsuttaneena keskittyminen saaliinkyttäykseen tilapäisesti herpaantuneena.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Oli vielä syömistä
Kaikki kelpaa loppujen lopuksi. Kirkonylän kolmen kauriin ryhmä vierailee aina silloin tällöin meidänkin pihassamme. Koristeomenapensaan marjat eivät syksyllä vielä kelvanneet, kun ole parempaakin ruokaa saatavilla.
Tässä eräänä päivänä kauriit pistelivät suihinsa myös kaikki lumimarjapensaan marjat. Nämä koristeomenapuun marjatkin kelpasivat hyvin. Mutta näitä jäi silloin vielä paljon jäljelle, ja eräänä päivänä koko pensas oli niin täynnä tilhiä, että tuntui kuin koko maailman tilhet olisivat tulleet meille. Marjat ovat hävinneet.
Johan sitä tuli syödyksikin.
Olen kuvannut nämä pensaat joskus marraskuun harmaina päivinä. Kyllä näissä riitti syömistäkin, vaan ei ole enää marjan marjaa kummassakaan.
Tässä eräänä päivänä kauriit pistelivät suihinsa myös kaikki lumimarjapensaan marjat. Nämä koristeomenapuun marjatkin kelpasivat hyvin. Mutta näitä jäi silloin vielä paljon jäljelle, ja eräänä päivänä koko pensas oli niin täynnä tilhiä, että tuntui kuin koko maailman tilhet olisivat tulleet meille. Marjat ovat hävinneet.
Johan sitä tuli syödyksikin.
Olen kuvannut nämä pensaat joskus marraskuun harmaina päivinä. Kyllä näissä riitti syömistäkin, vaan ei ole enää marjan marjaa kummassakaan.
tiistai 24. helmikuuta 2015
Iloisia viilettäjiä
Näyttää mustarastaiden määrä talvisin olevan lisääntymään päin.
Myös naaraita on ollut koko talven. Aiemmin vain koiraita saattoi nähdä yksittäin kärvistelemässä.
Ja näitä mustia miespuolisia vilistää pihassa iloisina aina montakin. Ilmasto on siis todella lämmennyt.
Myös naaraita on ollut koko talven. Aiemmin vain koiraita saattoi nähdä yksittäin kärvistelemässä.
Ja näitä mustia miespuolisia vilistää pihassa iloisina aina montakin. Ilmasto on siis todella lämmennyt.
torstai 19. helmikuuta 2015
Kevättä enteilee
Niin tosi harvassa ovat aurinkoiset päivät. Mutta eräänä sellaisena päivänä meidän melkein sata vuotta vanhoissa tammissa kisaili kaksi käpytikkaa. En päässyt selville, oliko kaksi koirasta vai koiras ja naaras.
Mutta niin tosi korkealla ne olivat, että millään ei saanut kuvia erikoisista tilanteista, kun ne keskenään kisasivat. Aina jotain oksanhärpäkettä edessä.
Mutta niin tosi korkealla ne olivat, että millään ei saanut kuvia erikoisista tilanteista, kun ne keskenään kisasivat. Aina jotain oksanhärpäkettä edessä.
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Pikainen viivähtäjä
Parhaiten näköjään näkee jotain erikoista, kun sitä ei varta vasten lähde etsimään. Mies käski kiireesti ulos kameran kanssa. Olen oppinut tottelemaan tässä asiassa heti kyselemättä :) Ja nytkin kannatti. En ole ennen tällaistakaan nähnyt. Isolepinkäinen. Luulin, ettei niitä Suomessa talvella olisi, mutta jotkut näköjään ei viitsi matkustella.
Kaukana oli tämäkin, mutta sen verran viivähti, että just ja just sain kuvan todisteeksi.
Kaukana oli tämäkin, mutta sen verran viivähti, että just ja just sain kuvan todisteeksi.
torstai 5. helmikuuta 2015
Ihmeellinen sattuma
Eilen istuessani sohvalla vilkaisin ulos ja mitä näinkään. Erinäköinen ja isohko tikka kiipeili tammen rungolla. Valkoselkätikka!
Heti etsimään kameraa ja osoittamaan putkella puun rungolle.
Senhän nyt tietää, miten huonoja kuvia tulee ja varsinkin kun tietää, että harvinaisuus on nyt edessä eikä odottele kameran tarkentumista. Ja kädetkin alkavat täristä, ehdinkö saada todistusaineistoa.
Minä nyt kumminkin laitan tännekin näytille nämä kuvat. En millään malttanut odottaa, jos se tulisi joskus toistekin ja saisin parempia kuvia. Valkoselkätikka on kai vain täällä kaakossa oleileva, mutta en ole osannut uneksiakaan sitä näkeväksi saati että se käväisisi ihan omassa pihassa. Lintu on Suomessa uhanalainen, ei kuitenkaan maailmanlaajuisesti.
Tämä on käpytikka, ihan erinäköinen. Sillä ei ole viiruja mahassa kuten valkoselkätikalla. Heti ne erottaa toisistaan, on tämä niin jokapäiväinen vieras pihassa, että älysin heti tuon toisen olevan nyt suurharvinaisuus.
Heti etsimään kameraa ja osoittamaan putkella puun rungolle.
Senhän nyt tietää, miten huonoja kuvia tulee ja varsinkin kun tietää, että harvinaisuus on nyt edessä eikä odottele kameran tarkentumista. Ja kädetkin alkavat täristä, ehdinkö saada todistusaineistoa.
Minä nyt kumminkin laitan tännekin näytille nämä kuvat. En millään malttanut odottaa, jos se tulisi joskus toistekin ja saisin parempia kuvia. Valkoselkätikka on kai vain täällä kaakossa oleileva, mutta en ole osannut uneksiakaan sitä näkeväksi saati että se käväisisi ihan omassa pihassa. Lintu on Suomessa uhanalainen, ei kuitenkaan maailmanlaajuisesti.
Tämä on käpytikka, ihan erinäköinen. Sillä ei ole viiruja mahassa kuten valkoselkätikalla. Heti ne erottaa toisistaan, on tämä niin jokapäiväinen vieras pihassa, että älysin heti tuon toisen olevan nyt suurharvinaisuus.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Se olikin vain
Mikäs ihme möykky tuolla puussa on?
Sehän on vain varis.
Varis pumpulissa.
Kangasniemen Läsäkoskella.
Mutta ei näkynyt koskikaraa.
Sehän on vain varis.
Varis pumpulissa.
Mutta ei näkynyt koskikaraa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)