Pensaiden putsaajat

Vielä oli viinimarjapensaissa marjoja, mutta ei kauaa.  Ei tarvita kuin yksi tilhiparven pyrähdys, ja pensaat on tyhjennetty.

Onpa jotkut marjat tiukassa!

Ja vaikka marjoja on aivan varmasti riittävästi kaikille, pitää välillä haukkua naapurioksalla ruokailevaa.

 Pyh, mitä haukut, katsoisit sen sijaan tuota kuvaajaa!

Minkähän marjan nyt nappaisi!

Ja ruokailun jälkeen koko parvi pyrähti viereiseen pihlajaan juttelemaan ja putsailemaan itseään.

Ei kaikkia tunne

Luonnon pikkuelävät ovat niitä, joihin harvoin kiinnitämme mitään huomiota. Tässä keväisiä kultakuoriaisia. Koko iso tuomi oli täynnä niitä ja kaikki samanlaisissa puuhissa.

Liljakukko on Suomessa suhteellisen uusi tulokas. Hiljattain ostamani hyönteiskirjakaan ei sitä ole ottanut esiin. Jo kymmenisen vuotta liljakukkoja on ollut meidänkin puutarhassa liljoissa. Hyönteisen huomaa sitten, kun liljat alkavat näivettyä. Kuva viime kesältä. Tänä kesänä ei näitä elukoita ihme kyllä näkynytkään.

Ja maailma on täynnä mitä moninaisimpia eläjiä. Hämmästellen vain voi ihmetellä, että tuollaisiakin on. Oikealla ylhäällä viherlude, oikealla alhaalla kenttäkiitäjäinen.

Partaa ja kuoraistu korkkimatto

 Oikein ilostuin metsässä. Naavaa! Sitä näkee nykyään puissa enää harvoin. Ei ilma olekaan näköjään niin saastunut, ettei naavaa vielä jossain olisi.

Jo vuosia olen kuullut väitettävän, että naava olisi saasteiden myötä hävinnyt metsistä. Ei ainakaan tästä puusta.

 Metsässä muuten oli ihmeellisesti kaatuneita puita sitten viime näkemän. Olisiko ollut jokin pienialainen trombi tai muu sellainen, joka oli kaatanut yhden puun, tämä taas seuraavan jne. Kuusi dominon tapaan peräkkäin kaatunutta puuta - ja muualla ei missään murin kellahtaneita puita. En onnistunut saamaan kuvaa.

Tämä kaatunut puu on jostain toisesta metsästä jo kesällä otettu. Ei ihme, että tämä puu on kaatunut, kun ei juurille ole ollut tilaa kallion päällä. Aivan kuin korkkimatto olisi kuoraistu kalliolta.

Hieno hedelmä

Komeat marjat on tämäkin kasvi saanut aikaan. Ihan melkein veikkaisin, että tämä hedelmä ei ole ihmisille niin tuttu kuin itse kukka.

Hedelmä on tämän kasvin aikaansaannoksia eli kyseessä tietysti vehka.

Jollain on kavereita joku on yksin

Kävin taas viikko sitten katsomassa nuoriksi haapanoiksi tulkitsemiani lintuja lammella. Siellä ne uiskentelivat edelleenkin, niitä oli yhteensä viisi.

 Mutta ne huomasivat kuvaajan.

 Ja silloin tuli lähtö. Linnut ovat jo niin isoja, että eivät lentäneetkään enää saman lammen toiseen päähän, vaan lammen yli jonnekin muualle. Lienevätkö tulleet takaisin.

Vain tämä telkkä jäi edelleenkin yksikseen jatkamaan iänikuista edes takaisin uimistaan. Katselee taakseen kuvaajaa epäluuloisena.

Tämä on sama telkkä joltain aiemmalta kerralta. Silloin se ui lammen päästä päähän, lensi takaisin alkuun ja alkoi uida uudelleen toiseen päähän. Ei ole näkynyt siellä kevään jälkeen muita telkkiä.

 Eräällä toisellakin lammella yksinäinen telkkä kiersi lampea, leyhytteli välillä siipiään ja jatkoi yksinäistä vaellustaan.

Selvä pyy

 Ei jäänyt paljon käteen tämänpäiväisestä linturetkestä. Yksi ainut kuollut pyy! Mutta hyvä kun edes kuollut, ennen en ole nähnyt sellaistakaan.

Ja tämä on koiraspuolinen, koska sillä on musta kurkku ja pyrstössä mustavalkoinen kärkivyö.
"Selvä pyy, sanoi Manninen varista", kuten vanhakansa sanoo.

Ai mutta näinhän minä melkein yhden sukeltaneen kuikankin, ja kuulin palokärjen äänen jostain kaukaa :) Ei hassumpaa, ei ollenkaan.

Myrkyllinen

 Tällainen kaunis marja tuli metsässä vastaan viikonloppuna. Veikkaanpa, että moni ei sitä tunne. Marja on erittäin myrkyllinen.

Kukkivana kasvi on tämän näköinen. Nämä olen kuvannut joskus toukokuun alussa ja nämä yksilöt olivat noin metrin korkuisia.
Kyseessä on näsiä.

Vielä riittää kauneutta

 Mistä tietää, että syksy on saapunut? Siitä, että kuvausinto ihmisillä hiipuu, ei ole enää yhtä suurta paloa ihmetellä joka ikistä kasvia tai eläintä kuin keväällä ensimmäisinä ilmestyviä. Ei ole olemassa juurikaan kirjoja kasvien hedelmistä niin kuin on niiden kukista. Yllä päivänlilja.

 Silti loppukesän ja syksyn kasvit tarjoavat hedelmillään mitä monipuolisimpia ja erikoisimpia elämyksiä. Joka kukalla on aivan omanlaisensa hedelmä.

Tätä älä mene syömään. Vaikka kielon marja on kauniin houkutteleva, se on myrkyllinen.

 Sammalilla ei ole siemeniä vaan itiöpesäkkeitä, joissa itiöitä.

Yrittänyttä ei laiteta

 Voi kun toinen niin yritti. Tällainen julmalla panssarilla varustettu kovakuoriainen yritti tänään metsässä kantaa suussaan jotain. Maasto oli tietysti heinikkoinen ja vaikeakulkuinen pienelle otukselle ja vietti alas päin, joten ötökkä oli vähän väliä nurin ja selällään, mutta raahasi vain tavaraa suussaan. Lopulta otti osan kantamuksista käsiinsä ja yritti eteen päin.

Jo kesällä kuvasin tämän sepän. Mies on kertonut, kuinka hän lapsena muiden poikien kanssa laittoi sepän selälleen ja katsoi,  kuinka se pongauttaa itsensä puolen metrin korkeuteen ilmaan ja pääsee näin jaloilleen. Olivat nimittäneet kuoriaista sen vuoksi niskannaksauttajaksi.

Minulle tuli halu kokeilla, saisinko kuvan sepästä, kun se on juuri pongahtanut ilmaan. En tietenkään! Liian nopea minulle. Laitoin ötökän monta kertaa selälleen, ja aina se niin yritti, kurotti niskansa ylös, väsyi ja lepäsi välillä, mutta aina kuului vain naks ja kuoriainen pääsi oikein päin.

Hopeatäpliä

Ennen kuin kesä loppuu kokonaan, esittelen vielä hopeatäpläsaaliini.  Olen mielestäni saanut näillekin jonkinlaiset nimet ja kuvittelen, että tässäkin kollaasissa olisi neljänlaisia hopeatäpliä. En kuitenkaan uskalla mainita mitään nimiä, jos menee vaikka väärin. Mutta tässä vaiheessa riittää minulle, että ne ovat kaikki jonkinlaisia hopeatäpliä.

Imupilli perhosilla on valtava. Suhteessa siis yhtä paksu kuin jos ihmisellä olisi oman jalkansa paksuinen imuputki. Tämäkin imijä on hopeatäplä.

Etelänmatkat alkavat

 Nostalginen muisto kesältä, kun vielä sai kuvata lintuja järvellä.

Tänään piti kamera suunnata jo ylös päin. Ensimmäinen hanhiaura matkalla etelään, samassa aurassa oli nelisenkymmentä lintua. Ja kaklatus kävi kova ilmassa.
Mies näki jo eilen yhden auran, jossa oli yli 50 lintua.

Kultasiipien ryhmä

Olen päässyt itseni kanssa sovintoon siitä, että nämä kaikki ovat kultasiipiä. En kuitenkaan alkanut heittää noppaa tarkemmasta lajimäärityksestä.
Alhaalla keskellä oleva on loppukesältä ja aika rähjääntynyt ja kulunut verranttuna aiemmin kesällä kuvattuun ylhäällä vasemmalla olevaan.
Muutenkin tuntuu siltä, että perhosten siivet ovat erittäin herkkiä rikkoontumaan, kuten keskellä ylhäällä, ja sama yksilö oikealla alhaalla.

Tämä ei tunnu sopivan mihinkään suurempaan porukkaan, se on mustatäplähiipijä.

Luontoretki

 Sen piti olla linturetki. Suunnittelimme kaverin kanssa reitin, jonka varrelle osui lähemmäs kymmenen eri lampea. Päätin ottaa selvää, mitä lintuja milläkin lammella majailee.

 Joka lammella olikin lintuja, mutta ennen kuin ryteikköjen läpi pääsi rymistellen paikalle, olivat linnut jo melkein kuvausmatkan ulottumattomissa. Ja ne linnut, jotka jotenkin sain vangituksi muistikortille, olivatkin minulle tuntemattomia. On odotettava lintutunnistajaa matkoilta. Mutta kaikenlaista oheistuotetta tuli. Yksi sudenkorentokin tuli ihan kädelle.

Ja tässä pari lampea.

Ja tuollakin joku uiskentelee aivan yksin.

 Ja puolukkaa joka paikassa aivan silmänkantamattomiin. Ja niin suurta ja makeaa.

 Mutta mikä kumma tämä on? Kuvittelimme, että se on jokin puunkappale, mutta jotenkin se näyttää myös kuolleelta linnulta. Ihan kuin jokin puolisukeltaja olisi jäänyt ruokaa etsiessään kaulastaan kiinni.

 Joutsenet sentään tunnistin. En onnistunut taaskaan saamaan kuvaa, kun ne olivat puoliksi sukelluksissa ruokaa keräämässä. Ehkä seuraavalla kerralla.

Meitä on tuijotettu jo pitkään. En olisi oravaa nähnytkään, mutta jokin lintu äänteli kyseisessä puussa. (Enkä tietysti saanut kuvaa).

Ja sitten tulikin sade ja retki loppui.
Tiedän, oikeat luontokuvaajat istuvat kytäten yhden lammen äärellä koko päivän hiljaa eivätkä ahnehdi kymmentä saman päivän aikana.
Mutta meillä oli silti hauskaa!