sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Liskoja ja rapuja

Vaikka kotikulmilla näkee lumpeita ihan riittämiin, on niitä silti kuvattava ja ihailtava muuallakin. Tämä oli minusta ihan keltainen, vaikka kaveri väitti, että selvä valkoinenhan tuo on.  Olen tutkinut nyt asiaa ja kyllä keltaisiakin lumpeita on olemassa. Nämä lumpeet Zaragosassa Espanjassa kasvitieteellisen puutarhan altaassa. Takuulla eivät ole valkoisia, vertasin viereisessä altaassa oleviin.
En ole vielä onnistunut kuvaamaan Suomessa vaaleanpunaisia.
Vaaleanpunaisten lumpeiden joukossa oleili rapuja.
Kun Etelä-Euroopassa on valtavasti vanhoja kivirakennuksia ja -rakennelmia, lymyää vähän joka muurin kolossa liskoja.
 Puluja nyt ei viitsisi kuvata, kun niitä on joka paikka täynnä. Mutta olivat ne kuitenkin niin hellyttäviä vilvoitellessaan altaassa.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Espanjalaisia lintuja

Vihdoinkin olen saanut puhelinlangat toimintaan ja olen palannut Espanjastakin. Vaikka kävin suurissa kaupungeissa, näin silti joitain lintujakin. Kattohaikaroita oli useankin talon katolla poikasineen Alcala de Henaresissa.
Zaragosa sijaitsee Ebro-joen rannalla. Vaikka joki meidän oloihimme nähden tuntuu lutakkoiselta, oli siellä sorsia. Luulin nähneeni erikoisen sorsalinnun, tuon mustan, mutta ilmeisesti se onkin sinisorsan ns. kööpenhaminalainen versio.
 Barcelonassa Güellin puistossa oli palmuja, joiden latvoissa sirkutti mahdottomat määrät lintuja. Ihme kyllä pari yksilöä tuli meidän eteemme keräämään pesätarpeita. Jotain papukaijannäköisiä.
 Kun katsoi ylös korkeuksiin, oli siellä näiden papukaijojen pesiäkin. Ja vaikkei taskukameran näytöltä nähnyt yhtikäs mitään auringonvalossa kuvatessa, on näemmä osunut yhteen kuvaan pesäkin ja jopa lintu pesällä.
 
Käsittämätön määrä tervapääskyjä lenteli Segovian roomalaisaikaisen akveduktin ympärillä. Summissa lintusumaan kameralla osoittaessa aina jokunen lintu osui kuvaan. Mutta
todellisuudessa niitä oli yhdellä silmäyksellä aina paljon paljon enemmän. Jostain syystä kamera ei ota kaikkia kerralla.

Tässä ympäristössä ne tervapääskyt lentelivät. Kumma, että kuvassa ei ole montakaan lintua, vaikka niitä oikeasti oli kaiken aikaa taivas ihan pilvenä.

Zaragosassa oli valtavat monipäiväiset juhlat ja sen tiimoilta erilaisia myyntikojuja yms. Yhdessä teltassa oli haukkoja, joita välillä näytettiin yleisölle, välillä päästettiin lentoon kaupungille, josta ne aina palasivat takaisin. Yksi haukka huusi kaiken aikaa suoraa huutoa. Säälittävää, vankeudessa eläviä lintuja.
Sepelkyyhkyjä Madridin Retiro-puistossa.
Ei sellaista kaupunkia, jossa ei olisi puluja.  Nämä Barcelonassa. Itse asiassa tämäkin kuva antaa vain kalpean aavistuksen todellisesta pulujen määrästä. Lintuja oli jossain vaiheessa ainakin kolme kertaa tämän verran samassa paikassa. Niitä on kaikenvärisiä. Yhden ihan valkoisen albinonkin näin.
Güellin puistossa katselin kallioille, että jep, olen saanut näkyviini uuden lintulajin. Mutta tämäkin on ilmeisesti vain pulun erivärinen versio. Kaikilla oli musta pää.

Vaikka tämä ei ollut lintubongausmatka eikä ollut kuin taskukamera mukana, sain yllättävän paljon erilaisia lintukuviakin. Näiden lisäksi näkyi mm. mustarastaita ja harakoita ja tietysti varpusia.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Isohko ötökkä

Valtavan kokoinen muurahainen liikuskeli lapsen hiekkalaatikolla. Ja vieläpä siivet selässä. Olisikohan muurahaiskuningatar.
Se yritti lentämällä karkuunkin, mutta oliko peräpää niin täynnä munia, ettei millään onnistunut.
Saakohan tästä kuvasta käsitystä sen valtavasta koosta. Siinä se käveleskelee aikuisen miehen kädellä.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Näyttäytyivät vahingossa

 Nyt yksi ryteikkölintu suvaitsi näyttäytyä.
Mutta onko siitä vastaavaa hyötyä, kun en ole varma, kuka se on. Luulen äänen ja esiintymisen perusteella viitakerttuseksi, mutta jotenkin ne kaikki muutkin ovat niin kovin samannäköisiä.
Tämä ei ole tuo sama lintu. Tämä voisi olla pajulintu, tuli oikein pihaan kurkkimaan.
Kun kuuntelee mesiangrvo-horsma-koiranputki-paju-koivu-viidakkoon, kuuluu sieltä ainakin kymmentä erilaista laulua.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Nimettömänä kasvavia

Vaikka joka vuosi on tullut kuvatuksi pihakukkia, suuntasin kameran silti tämänhetkiseen tilanteeseen. Varhaisimmat kukat tulivat ja menivät jo. Omenapuut ja kirsikatkin kukkivat valtaisasti helteillä, mutta sitten melkein viikon jatkunut sade vei kukat alta aikayksikön. Saa nähdä, ovatko ehtineet edes pölyttyä. Tänä keväänä eivät meidän puutarhan kukat näytä olevan niin loistossaan kuin monena vuonna aiemmin.
Unikot ovat liian kuumassa paikassa, mutta sitkeästi sieltä joka alkukesä muutama kukka nousee.
Metsäkauriit söivät keväällä suurimman osan  tulppaaneista. Kaikki hienot violetit ja oranssit on syöty. Vain nämä ovat jäljellä. Jos tarkkoja ollaan, olen nämä kuvannut jo hieman aiemmin keväällä.

 Iiris kukkii komeasti, mutta on tontin kuumimmalla seinustalla ja niinpä vain lyhytaikainen ilo.
 Tämä on ollut kiitollinen ja vaatimaton kasvatettava, kukkinut hyvin monta vuotta. Nyt sekin keväällä vähän nikotteli, ja luulimme sen kuolleen. Vieläkin isoja alueita ilman kukkia. Lieneekö vähäluminen talvi syynä.
Tämänkään nimeä en muista. Sitkeästi sekin vain yrittää, vaikka on ollut oman onnensa nojassa.
 Niin kuin tämäkin nimetönnä kasvava.
Rhododendroneita on pihassa useita ja kaikki erivärisiä. Tämä on nopein ja kohta kaikki kukat auki.
Nyt on jotenkin kaikkien kukkien nimet hävinneet mielestä.
Kun luumut ja kirsikat ovat jo kukkineet, tämä koristeomenapuu (tai jokin sen tapainen nimeltään) on paraikaa loistossaan. Vai onko sekään kauaa, sillä tänäänkin puolilta päivin jo alkoi sade. Käsittääkseni Länsi-Suomessa sen sijaan paistatellaan juuri nyt auringossa.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Hauska tavata

 
 Viereisen tontin hennot ja toistensa kanssa samannäköiset ryteikkölinnut eivät millään suvaitse näyttäytyä. Valtava erilaisten äänien sinfonia kuuluu joka puolelta, mutta ketään ei vain näy. Eilen luulin saaneeni niistä jonkun näkyviin, mutta kun se avasi suunsa, se osoittautuikin punavarpusnaaraaksi. Sen lauluhan on helppo tuntea: kirkas, kovaääninen "pleased to meet you" ei voi sekoittua muihin. Laulua on kuvattu myös kirkkaaksi vihellykseksi: ”hyyi-tsy-pityy”. Sen nokka on paksu siemensyöjän nokka. Ei hento kuten "ryteikkölinnuilla".
Havaitsihan se kohta minutkin.
 Ja oikein kääntyi katsomaan ja ihmettelemään. Ei ole kauhean pelokas.
Tänään huomasin sen pihassa  olevassa pähkinäkaukalossa.
Siellä olikin niitä kaksi. Hauskasti nousi vuoron perään toisen, sitten toisen pää tähystämään, välillä molemmat.
Punaista koirasta en ole tänä keväänä nähnyt, mutta sekin on kuulemma pihassa näyttäytynyt.

punavarpunen

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Päivän pelastajia


Sain kokoelmiini uudenlaisen perhosen. Karttaperhonen vain yhtäkkiä oli edessäni nurmikolla. Sen verran siinä lepäsi, että just ja just sain tämän kuvan ja pelasti koko päivän! Tämä on ensimmäisen sukupolven yksilö, toinen sukupolvi syksyllä on valko-ruskea.
Karttaperhonen on ollut ennen harvinainen, mutta nyt viime vuosina yhtäkkiä  lisääntynyt. Pääasiassa esiintyy Kaakkois- ja Etelä-Suomessa.
Kovasti kaikki minua tänään karttelivat. Metsäpapurikko ei malttanut edes niin kauaa olla orvokilla, että olisin saanut kunnolla kuvatuksi. Ei minulla muistaakseni tästäkään vielä aiemmin kuvaa ollut.
Kangasperhosia lenteli sen sijaan runsain mitoin. Tosi pieni perhonen.
Tämän kangasperhosen hengen pelastimme. Se oli pudonnut vesilätäkköön eikä päässyt omin voimin pois. Kovin on ryvettynyt. Saa nähdä, onko enää kunnon eläjäksi.
Erilaisia muitakin perhosia lenteli vaikka kuinka, olen tulkinnut ne mittareiksi. Tässä yksi, mutta tarkempi määrittely veisi hiukset päästä.

karttaperhonen, metsäpapurikko, kangasperhonen