Heinäkuun räpsyjä

 Aika kiitää niin, ettei millään ehdi kaikkea siirtää kamerasta koneelle. Vaikka on ollut kehnonlainen kesä, olen silti saanut kaikenlaisia kivoja asioita kuvatuksi. Yllä tämänaamuinen elis eli vihermataramittari. Sekin siis eläissäni eka kertaa nähty. Tältä keväältä ja kesältä minulla on saatuna jo ainakin 5-6 elistä. Kannattaa kiertää talo ja tontti aina heti ylösnoustua, tämäkin lepäili yön jäljiltä ikkunakarmilla.

Surumittarikin lenteli eräänä iltana. Se minulla oli jo aiemminkin, mutta en ole nähnyt sitä pitkiin aikoihin. Joten olin kovin iloinen tavatessani sen.

Sen Ulla-myrskypäivän aamuna mies tuli kaupasta ja käski minun kiireesti sonnustautua rantaan. Hän oli nähnyt siellä kaksi meriharakkaa. Tietysti tottelin, ja olihan ne siellä, mutta niillä oli kiire jonnekin, joten ei tämän kummempaa kuvaa tullut. Alkoi jo sade piiskata ja tuuli viuhtoa siihen malliin, jotta linnut kiirehtivät jonnekin, samoin me kipin kapin kotiin.

Raviradan reunamilla on aina kivasti perhosia ja lintuja, mutta oli juuri viikko sitten ravit ja ylimääräiset heinät ajettu pois, joten ei ollut perhosille ruokaa, joten ei perhosiakaan liiemmälti. Mutta oli siellä pikkulepinkäisiä, pääskysiä, västäräkkejä ja jopa taivaanvuohen  kuulin kitkuttavan ja lentävän kauemmaksi. 

Tämän nurmikohokin olen vasta hiljattain oppinut tuntemaan. Kuin pieniä lamppuja ovat kukat.

Huikaiseva Saimaa.

pikkulepinkäinen, meriharakka, vihermataramittari, surumittari, nurmikohokki

Kuin oksanpätkä

Tällaisen oksanpätkän kuvasin tänään. No ei, perhonenhan se tietysti, härkäpää nimeltään. Olen aina kuvitellut, että minun kohdallenihan se ei missään tapauksessa tulisi, on se niin erikoinen ja hyvä suojakeino naamioitua oksanpätkäksi. Mutta kun se lepäsi heinikossa ojanpientareella, tunsin sen heti. Ja vielä tarkistin, että todellakin, pienillä kätösillään se puristi tiukasti kiinni ruohon varresta. Käänsin kuvan ylösalaisin, että se paremminkin näyttäisi perhoselta. Jos se levittäisi tuosta siipensä, olisi se ihan kunnon perhosen näköinen, nuo keltaiset pyörylät etusiipien kärjissä.
 

härkäpää

Kesäkuulta muutama

 Muutama kuva pari viikkoa sitten nähtyjä. Kalatiirat luodolla.

Telkät.

Nokikanoja kaupunkireissulla nähtyjä. Eräällä lammella oli useita nokikanapariskuntia, kaikilla eri-ikäiset poikaset ja joku vasta hautoi pesällä.

Pääskyset eiliseltä.

nokikana, pääskynen, telkkä, kalatiira

Juhannuksen haloilmiö

Melomassa eilen juhannuspäivänä. Sattuipa näkymään auringon ympärillä haloilmiö, ja ensimmäisen kerran sain kuvan koko ympyrästä. 

Ja olipa niin tyyntäkin, että rengas näkyi heijastuksena järven pinnassakin. Välillä näkyi ihan sateenkaaren väritkin, mutta tämä on jo niin rannasta, että ehkei sen vuoksi tullut värejä.

Tuntuu kesältä

Tänä vuonna taitaa olla paljon pyjamaluteita. En ennen ole nähnyt näin valtavaa määrää kerralla, kuvan ulkopuolellekin jäi osa.
 

Kevään ensimmäisten perhosten jälkeen on nyt näköjään kuoriutunut taas uudenlaisia. Pursuhopeatäpliä oli useassa paikassa.

Kovin uudelta ja tuoreelta näyttää kirjoverkkoperhonenkin.

Nyt todella alkaa tuntua kesältä, kun korentojakin pörräilee ympärillä. Näin ainakin neljä erilaista.

Ja pihassa käy supikoira.

supikoira, pyjamalude, kirjoverkkoperhonen, pursuhopeatäplä, ukonkorento

Ihanalla niityllä

Kertakaikkisen ihanan niityn löysin, en olisi lähtenyt sieltä pois millään. Oli jo muutamia perhosiakin, mm karttaperhosia lenteli useitakin.

Ja muutamia herukkaperhosia. Auroraperhosetkin viilettivät vastaan kovaa vauhtia, mutta olisin ihmetellyt, jos ne olisivat pysähtyneet. Sitruunaperhosia ja useanlaisia mittareitakin näkyi.

Mustatäplähiipijä oli asettunut heinän päähän.

Metsämittarinaaras on minusta kaunis.
 

Tässä kuvassa on olevinaan kangasperhonen, ja onkin, mutta se pitää vain löytää jostain kohtaa.

No ei ollut tämä perhonen, vaikka ensin kaukaa luulin. Jokin tautihan se on asettunut poimulehtien alapinnalle. Tämän kasvin kaikki lehdet olivat tällaisen oranssin taudin peittämiä.

metsämittari, kangasperhonen, karttaperhonen, herukkaperhonen, mustatäplähiipijä, poimulehti

Hyvä retki

Tämänpäiväinen linturetki tuotti ihan mukavan tuloksen, vaikkei aurinko paistanutkaan. Paikkakunnan koskella oli isokoskelo kalastamassa, paikalla oli myös rantasipi, palokärki ja kaikenlaisia pikkulintuja, pääskysiä, rastaita ja monia, jotka eivät näyttäytyneet. Yllä punakylkirastas ruokaa keräämässä poikasilleen.
 

Jatkoimme siitä sitten parille lammelle, joissa on aiemmin oleskellut kaakkureita. Molemmissa näkyi yksi kaakkuri. Tässä se uimassa, mutta toista ei näkynyt, olisiko ollut pesällä jossain. Toisella lammella kekkasimme rannan raatteitten seasta kaakkurin pään, mutta toista ei missään. Tavikin esittäytyi tällä lammella.

 Kuovit huutelivat, kurjet ruokailivat pelloilla, jopa soidintanssia osuimme katsomaan eräässä paikassa. Pari töyhtöhyyppää lenteli, monenlaisia lokkeja ruokaili, jopa kaksi selkälokkia. Ja mitä kaikkia lajeja en enää muistakaan ja mitä kaikkia en ryteiköistä nähnytkään. Käkikin kukkui. Tänään ei tarvitse kiukutella, ettei olisi mitään nähty.

Eräänä päivänä kaupasta tullessa tien yli kulki sorsaemo vastakuoriutuneiden poikasten kanssa. Olivat kai matkalla järvelle. Ihmettelen, jaksoivatkohan poikaset, sillä järvelle oli matkaa ainakin 300 metriä 

ja matkan varrella teitä ja pihoja ja ryteikköjä. 

Vielä mandariinisorsa paikalla

Kun ei tänään metsäretkeltä tarttunut mitään kameraan, menin vielä satamaan katsomaan, onko mandariinisorsa vielä paikalla. Ja ihme ja kumma, se oli siellä nukkumassa laiturilla. Sitten jokin täi alkoi sitä syödä, ja se heräsi.

Ja lähti siitä uiskentelemaan. Jo ainakin puolitoista kuukautta se on täällä viihtynyt, ja kevätpuvun väritkin alkaneet haalistua. Ei ole pyrstössäkään enää oranssia kuten huhtikuussa otetuissa kuvissa.

Tavallisia sorsia näkee aina, meni minne vain.

Kaukana uiskenteli tukkakoskelopariskunta, mutta nämä tukkakoskelot olen kuvannut tänä keväänä aiemmin.

Samoin nämä rantasipit olen kuvannut jo aiemmilla reissuilla.

rantasipi, tukkakoskelo, sinisorsa, mandariinisorsa

Suolla kukkiva

Suoretkellä sitruunaperhonen vaiveron kukilla.
 

sitruunaperhonen, vaivero

Lammella kaupungissa

Kaupungissa asioidessa on aina käytävä erinäisiä lintupaikkojakin tarkastamassa. Eräällä lammella oli ainakin yhdeksän eri vesilintulajia, nokikanoja oli useita pareja. Jälleen tuli minulle uutta asiaa: yhtäkkiä nokikana köyristi selkäänsä ja alkoi täpistellä ja polkea vettä jaloillaan, niin että vesi vain pärskyi ympäriinsä. 

Tätä se teki useamman kerran, enkä keksi muuta selitystä kuin että se yritti irrotella ruokaa pohjasta.

Härkälintupariskunta laitteli pesää tällaiselle saarekkeelle. Niillä oli kuulemma alun perin ollut pesän alku toisella samanlaisella saarekkeella, mutta paikallisten lintuilijoiden mukaan naurulokki oli vallannut sen. 

Kovasti pariskunta kantoi tavaraa pesälle. Toivottavasti onnistuvatkin nyt pesinnässä.

Silkkiuikkujakin uiskenteli, mutta kaukana lammen keskellä. Huvittavan näköiset tupsut päässä näin keväällä.

 Ja keskellä polkua räkättirastas halusi tulla kuvatuksi.

härkälintu, silkkiuikku, räkättirastas, nokikana

Jokavuotinen retki

Melkein jokavuotiseksi retkeksi on tullut käynti Parikkalan Siikalahdella. Pettymys vain on viime vuosina jäänyt mieleen, sillä lintulajien määrä on käynyt kovin vähäiseksi. Ei ole Siikalahti enää entisensä. Kaikenlaisia hanhia oli kyllä paljon, kuten yllä valkoposkihanhia.

Ja aina on komeaa katsottavaa, kun suuret massat lähtevät liikkeelle, siinä joutsenkin jää jalkoihin. Joutsenen vasemmalla puolella on tukkasotkia sekä ruovikon reunassa näkyy muita hanhilajeja. 

Paikalla oli paljon metsähanhia ja tundrahanhia, johonkin kuvaan oli sattunut myös yksi merihanhi.

Jotenkin järkyttäviä ovat lintumassat.

Erikoisen mutkalla pitää joutsen kaulaansa.

Ruskosuohaukka nyt aina lentelee ruovikon yllä.

Lapasorsakoiraita oli neljä.

Lapasorsanaaraita näin vain tämän yhden.

Tavejakin muutamia.

Tiiroja, lokkeja, silkkiuikkuja, telkkiä, haapanoita mm. muutamia kahlaajia kuten valkoviklot ja pari mustavikloa jne. Minähän en kauaa ja koko päivää jaksa kytätä, joten varmaan siellä enemmänkin lajeja oli, mutta ei mitenkään näkyvillä ja suuressa määrin kuten "ennen vanhaan". 

tavi, valkoposkihanhi, metsähanhi, tundrahanhi, lapasorsa, tukkasotka, laulujoutsen, ruskosuohaukka
 

Päivän pihalinnut

Harmaapäätikka oli yllättäen ihan parin metrin päässä puussa. Eikä lähtenyt minnekään, kierteli vain puunrunkkoa pitkin ja kurkki välillä puun takaa, kuten tikat tapaavat tehdä.

Viikonloppuna oli BirdLifen järjestämä tapahtuma "Bongaa päivä pihassa". Sai koko vuorokauden tarkkailla, mitä lintuja pihassa näkyi. 

Laitan muistiin itselleni kaikki näkemäni, vaikka en mitenkään intensiivisesti kyttäillytkään: käpytikka 2, harmaapäätikka 1, vihervarpunen 25, järripeippo 3, harakka 3, varis 2, naakka 2, kalalokki 4, sinitiainen 1, talitiainen 2, mustarastas 1, punatulkku 6, peippo 6, punakylkirastas 1, keltasirkku 3, pulu 2, pikkuvarpunen 12, viherpeippo 2, punarinta 1, kirjosieppo 1, närhi 1, valkoposkihanhi 40, sepelkyyhky 2.

Lisäksi nisäkkäitä: orava 4, mäyrä 1, rusakko 2.
 

Talitiainen lauloi sydämensä kyllyydestä.

Mäyrä tuli kylään

Huomasimme kerran illalla ikkunasta, että mäyrä näytti tonkivan jotain vanhan kannon juuressa, kaiveli syviä koloja. Ja seuraavana iltana taas täsmälleen klo 10. Eli juuri kun hämärä oli muuttunut pimeäksi.

Niinpä hain perhoskuvauksessa käyttämäni vanhan halogeenivalon ja asettauduin piilotelttaani. Mutta voi, ensimmäisenä iltana se tietysti tuli kuten ennenkin, mutta tonki eri kannon juuressa kuin mihin olin valon laittanut. En saanut yhtään kuvatuksi. Pakko kököttää puoli tuntia vain katsellen sen syömistä.

Seuraavana iltana satoi, joten ei puhettakaan, että olisin päässyt kuvaamaan. Vasta eilen illalla onnistui. Laitoin oikein linnunruokaa kahden kannon päälle ja valon suoraan kantoja kohti. Tulihan se uskollisesti ja täsmälleen klo 10. Ei karsastanutkaan valoa, kuten pelkäsin.

Mäyrä