sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Menneen vuoden tapahtumia




Vanha vuosi on päättymässä, eikä mikään  enää koskaan palaa, joten pieni katsaus kuluneen vuoden tapahtumiin.
Jo heti vuoden ensimmäisinä päivinä on ollut sen verran selkeätä, että on voinut kuvata aurinkoakin, hieman olen saanut kuvaan myös auringon  haloilmiötä.

Kroatian matka toukokuussa oli yksi vuoden kohokohdista aivan huikeine maisemineen, kukkineen, perhosineen ja lintuineen.


Tämäkin maisema oli aivan utopisisen ihana oikeasti, eihän se kuvassa miltään näytä.


Ja kun lintumatka kerran oli kyseessä, tuli silloin tällöin myös pettymyksiä. Alppirautiainen on kyllä kuvassa, mutta en päässyt lähemmäksi, eikä se liioin tullut minun luo.


Melontaa kesällä Saimaalla, jossa myös maisemat huikeita.


Perhosten ja lintujen kuvailua ihanilla luontopoluilla.



Ja syksyn tullen kotipihassa yökkösten kyttäilyä pimeällä. Tässä kiertokiitäjän odottelua tupakan kukille. Ja melkein joka kerta onnistuikin.

Joinain harvoina selkeinä iltoina revontulien odottelua. Niiden odottelu on tähän mennessä kylläkin tuottanut joka kerran pettymyksen, mutta sivutuotteena saattaa aina tulla jotain muuta.

Tietysti on tapahtunut kaikkea muutakin kivaa. Mutta nyt aletaan odotella, mitä kaikkea hauskaa ensi vuonna tapahtuu. 

lauantai 14. joulukuuta 2024

Kotipihaelis

Minut palkittiin lumenkolauksesta. Lintulaudan vieressä kolalla lumia siirrellessä ihmettelin, että onpa oudon pieni ja erikoinen närhi. Hain kumminkin kameran ja kas, palkinnoksi sain taviokuurnakoiraan. Oli vain jo niin mahdottomaqn hämärää, että ei minun taidoillani tämän kummoisempaa saanut. Täytyy huomenna kokeilla valoisammalla uudelleen. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun kotipihassa näen taviokuurnan.

taviokuurna
 

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Ihmettelijät

Silloin kun ei ollut vielä lunta, istuksin vähän aikaa piilokojussa. Aina kun kamera räpsähti, orava jäi jähmettyneenä katsomaan.
 


Ja tintti aikoi mennä vettä hörppäämään, mutta missäs vesi on? Kauan se jaksoi ihmetellä ja nakutella jään pintaa, kunnes joutui luovuttamaan. Nämä kuvat siis jo kuukausi sitten otettuja eli marraskuun alkupuolelta.

Ja aina minua ihmetyttää, miten pähkinänakkeli kulkee pystysuoraa runkoa pää alas päin, ja vieläpä valtavaa vauhtia, ettei kamera meinaa mukana keretä.

talitiainen, orava, pähkinänakkeli