Joulukuussa pihalla

Tällä viikolla on aurinko tainnut täällä paistaa joka päivä, sen mitä sitä puiden takaa matalalta yleensä näkyy. Hain piilotelttani ja istuin vähän aikaa tutkien, keitä tähän aikaan vuodesta pihallamme kulkee. Kuvasin jokaisen lajin, paitsi harakkaa ja varista, kun eivät juuri silloin osuneet paikalle. Lisäksi tietysti oli oravia ja yksi kauhean kapinen supikoira. 

Peippo minua kauhistuttaa. Selvinneekö talven yli hengissä.

Lunta ei vielä ole yhtään. Tuo valkoinen on jotain kuuraa.

Sinivalkoisia

Ei ole vaikea löytää Suomesta sinistä ja valkoista, sikäli on siniristilippu erittäin onnistunut valinta lipun väreiksi. Blogeissa on kiertänyt itsenäisyyspäivän tienoilla sinivalkoisia kuvia, joten minäkin laitan jokusen kuvan sekalaisessa järjestyksessä ja eri vuosilta.

 

Varikset auringon noustessa

Kävin aamulla katsomassa auringonnousua sillalla. Mutta ei ollut niin komea koko maailman täyttävä punaisuus kuin eilen aamulla, mutta silloin ei ollut mahdollista lähteä kuvaamaan. Nykyään on marras-joulukuussa aurinko niin harvinaista herkkua, että sitä on lähdettävä aina kuvaamaan, vaikka onhan tällaisiakin kuvia minulla jo ennestään.

Yllättäen lenteli sataman varisparvi taivaalla.

Ei kauaa kestänyt punaisuus. Oikeassa oli aamulla Joonas-meteorologi televisiossa: ei ollut yhtä näyttävää kuin eilen, kun nyt ei kuulemma ollut yläpilveä.

Siltatornia vähän punersi valo. Ja varikset istuskelivat tornin harjalla.

Tarhattuja lintuja

Minulla oli tilaisuus päästä maatilalle katsomaan erilaisia suuria ja pieniä eläimiä. En vain kuollakseni ymmärrä, miksi olin jättänyt kameran pois. Nyt täytyy tyytyä muutamaan olemattomaan kännykkäkuvaan. Kanoja ja kukkoja oli vaikka kuinka paljon erilaisia. Pieniä tipujakin lämpölampun alla lämmittelemässä.

Viiriäisiäkin siellä oli.

Kaksi riikinkukkoa, mikä yllätti, sillä niiden pito on eläintarhoissakin vähentynyt.

Mustat ja valkoiset ankat kaakattivat sen kuin kerkesivät. Yksi oli jokin erikoinen.

En saa nimeä päähäni, jokin ulkomaalaisen kuuloinen nimi. Käyttäytyi muuten ihan erilailla kuin nuo muut. Muut menivät seinän taakse piiloon, tämä seisoi koko ajan ovella vahtimassa, mitä tapahtuu.

Lehmiä oli yli 70, hiehojakin iso liuta, lampaita, kaneja, kissoja ja koiria. Tämä tila oli Kangasniemellä, ovat viime keväästä lähtien alkaneet pitää auki yleisöäkin varten. Sinne on koronan takia varattava aika, ettei tule liikaa ihmisiä yhtaikaa.

Syksyisiä räpsäyksiä

Nyt on alkanut kuvauksen kannalta haasteellisin aika. Valoa ei tahdo millään saada riittämään liikkuviin otuksiin. Tikka juomassa kuitenkin jo silloin, kun oli aurinkoisia ihania päiviä.

Kurre tänään. Mahdottomat korvat.

Punatulkkujakin on saapunut pihapiiriin. Kiva, tuovat väriä elämään.

Suurahmatit

Olen pitkään yrittänyt jahdata valkoselkätikkaa ruokinnalta. Se on edelleenkin käynyt melkein päivittäin. Mutta tietysti aina silloin, kun en ole kyttäämässä kojussani. Mutta närhit, ne suurahmatit kyllä julkeavat tulla.

Kaikenlaista on yritetty, että ne eivät saisi jyviä ja pähkinöitä automaatista, mutta linnut ovat kekseliäitä. 

Valkoselkätikkaa olen yrittänyt kuvata ikkunan läpi. Mutta kerta kaikkiaan se on toivotonta. Hyvin viistosti ja kolminkertaisten ikkunoiden läpi on täysin mahdotonata saada mitään kunnon kuvaa.

Pihan lempparit

Nakkelit viihtyvät edelleenkin pihapiirissä. Minusta tuo sähköpylväs pitäisi uusia jossain vaiheessa, mutta mies vastustaa. Tikat ja kumppanit ovat saaneet sen huonoon kuntoon.

Tämä ihanuus on myös tullut pihaan. Kaksikin hömötinttiä on näkynyt kerrallaan. 

Minusta tänä syksynä on sinitiaisia näkynyt hämmästyttävän vähän. Kun puolestaan talitiaisia on runsaasti. Yhtenä iltana näimme valkoselkätikan ikkunasta. Kun seuraavana päivänä yritin sitä metsästää, ei ole enää näkynyt. Jatkoi kai matkaansa.

Joku on hidas

Jotkut ovat hitaita siirtymään talvimaille. Tämä järripeippo on ainoana lajissaan viihtynyt jo ainakin kaksi viikkoa pihapiirissä. Se tuli ison viherpeippoporukan mukana. Viherpeipot ovat jo aikoja sitten jatkaneet matkaansa, tämä jäi tänne. Taisivat jättää sen Suomeen.
 

Närhi säikähti

Närhi säikähti harakkaa.
 

Laihahko tulos

Kävimme tänään Imatran Tiurunniemessä lintujen muuttoa seuraamassa. Siellä oli yhdistyksen opastettu seuranta. Mutta huonoa oli tulos. Kaukana pieniä pisteitä, kovin korkealla lensivät aurat, mikäli siellä mitään olikaan. Kun kahden tunnin kuluttua en ollut nähnyt muita kuin kaksi merimetsoa, ehdotin pois lähtöä. 

Kun nyt kerran olimme Imatralle asti vaivautuneet, menimme Vuoksen rantaan katsomaan, mitä siellä olisi. Sorsia tietysti iso liuta ja tuo yllä oleva erikoisen näköinen osui silmiin ihan ensimmäisenä.

Joku täti tuli syöttämään, ja jo kaukaa tädin nähdessään nämä raitaselät taapersivat kiireesti vastaan.

Kiva oli nähdä nuoria telkkiä. Tämän ikäisiä en ole ennen nähnytkään. Nehän muuttavat jo pois, ennen kuin minä olen ehtinyt niitä nähdä. Tukka pystyssä kauhistelee jotain.

Nuoria lokkejakin oli jonkin verran.

Ihan kuin en nuorta naakkaakaan olisi nähnyt ennen.

Tästä en oikein päässyt kärryille, mitä tässä on meneillään. Oli sen verran kaukana, että kuvatessa en nyt ainakaan selvää saanut. Telkkähän siinä on tukka pystyssä, mutta onko sen oma siipi vai onko vieressä toinenkin telkkä. Nyt kun asiaa pähkäilen, näyttää kuin telkkä siinä lepuuttaisi päätään kylkeään vasten.

Haapanoitakin uiskenteli joessa sekä käyskenteli rannassa. Nämä kaksi olivat hämmästyttävän kesyjä. Ovat oppineet sorsien tavoille.

Tavejakin havaitsin.

Ja tässäpä ne kaksi merimetsoa Tiurunniemen staijauspaikasta. Jotenkin utuisen oloinen oli sääkin.