Nakkelikin saapunut

Syksy näyttää tulleen, sillä pähkinänakkelikin on alkanut hakea itselleen talvivarastoja lintulaudalta.

On sillä mahdottomat koukut nuo takavarpaat. Ei ihme, että se pystyy roikkumaan puun rungolla pää alas päin. Ja eikö se pysty kiipeämään runkoa pitkin takaperinkin.

Mahdottomat ovat etuvarpaatkin. Ja siemeniä on monta kerralla hamstrattu suuhun ja nokkaan.

Mielellään se on tässä asennossa.
pähkinänakkeli

Murphyn laki pätee

Murphyn laki ei petä koskaan. Joku muistanee, miten talvella kirjoitin odottaneeni näkeväni tai saavani kuvan mustapääkerttunaaraasta ja taivaanvuohesta. Ei millään! Ja sitten kun Espanjassa sain talvella kummastakin vihdoin kuvan, olen tuolloin kirjoittanut, että varmaan kesällä saan sitten kummastakin ja peräti kotipihassa. Ja Murphy on oikeassa. Keväällä sain taivaanvuohesta soidinkuvia puun oksalla ja nyt mustapääkerttu on ilmestynyt kotipihaan toistamiseen!

 Linnut ovat sitten huvittavia suoraan edestä.

mustapääkerttu

Nuoria pihavieraita

Syyskesä on siitä kiva, että on paljon pikkulintujakin, kun on tullut uusi sukupolvi. Ja ennen kaikkea nuori sukupolvi on sen verran hölmöä, että näyttäytyy ihmisellekin helposti, mikä on minun onneni. Kaksi nuorta mustarastasta käy aina pihassa ihmettelemässä ja kiljuen juoksevat piiloon kuin aikuiset, jos ihmisen näkevät.

Pitkään aikaan en ole tavannut harmaasieppoa, mutta tänään osuin paikalle, kun sellainen pyrähti oksalle. Mies kertoi jo aiemmin nähneensä niitä pihassa.

Pajulintu kuikistelee kuusiaidassa.

Ja nuori västäräkki ihmettelee maailman menoa.

Punarintoja on eri kehitysvaiheessa. Tällä ei ole vielä paljoa punaista.

 Kun taas tämä on jo pitemmällä kehityksessä. En tiedä, ovatko kahden eri pariskunnan poikasia vai yhden pariskunnan eri pesyettä.

Harvemmin nähtyjä

Tavallisten pihalintujen lisäksi aina joskus vilahtaa jokin harvoin pihaan tuleva. Piilokojussa tiiraillessa osui kameran eteen vilaukselta myös pensaskerttu, lienee nuori.

 Jo heinäkuussa ennen matkalle lähtöä huomasin ikkunasta mustapääkertun, sekin taitaa olla nuori. Mutta äkkiä otin pari kuvaa ikkunasta, vaikka tiedän, että siten ei saa oikein minkäänlaisia. Ja sitten ryntäsin ulos, mutta koskaan ei enää otusta näkynyt. Kun vähän sumensin kuvaa lisää, olikin lopputulos yllättäen parempi kuin jos olisin yrittänyt selventää.

Harvemin pihaan tulevista vilahti myös pajulintu, mutta ei edes niin kauaa viipynyt, että olisin kuvaa saanut. Eräänä päivänä kopsahti lintu ikkunaan, ja osoittautui pajulinnuksi. Haukkoi henkeään, mutta ilmeisesti virkosi, koska jonkin ajan kuluttua oli hävinnyt.

Vielä vähän pohjoisen matkalta

Norjassa Svensbystä pohjoiseen oleva alue tuntui olevan lintujen kannalta mielenkiintoinen. Jossain jalkauduimme autosta, ja samassa lähti ainakin viidenkymmenen isokoskelon parvi uimaan. Ainoastaan yksi pysytteli erillään muusta seurueesta ja osoittautui tukkakoskeloksi, piti siis hajurakoa vieraaseen lajiin.

Lokki ihailee maisemia.

Kahaajia rantavedessä.

Vaikea erottaa isokuovia ja pikkukuovia, mielestäni tämä on pikkukuovi.

Porojen ja lampaiden lisäksi irrallaan kulki myös vuohia.

Kaikki rannat ovat täynnä levää, muistelen, että se olisi rakkolevää nimeltään. Olin yllättynyt, että harmaahaikaroita on Jäämerenkin rannoilla.

Meriharakoita oli vähän joka paikassa. En päässyt selvyyteen, oliko tässä kyse tappelusta vai äiti-lapsi.suhteesta.

Meriharakat ja varikset samalla rannalla. Varis uhoaa ja rääkyy, mutta sillä ei oikein ole vaikutusta. Sitten puolestaan meriharakka uhoilee, mutta yhtä tyhjän kanssa.

Jossain oli myös merihanhia.

Vihdoin on saavuttu Suomen puolelle Kilpisjärvelle. Tässä maisema Saanalta.

Saanalle kiipeili ihmisten lisäksi myös poroja.

Ihanaa oli patikoida tunturikoivujen keskellä. Näistä puista tykkään yli kaiken.

Viimeinen etappi oli Enontekiön Hetta. Majapaikan emäntä kertoi, että lintulaudalle tulee myös kirjosiipikäpylintu. No siitähän minä innostuin, mutta illalla vaikka kuinka kyttäsin, ei laudan läheisyyteen tullut kuin urpiaisia, vihervarpusia, pikkuvarpusia, varpusia, järripeippoja ja taisi olla viherpeippoja ja vielä muitakin. Aamulla viideltä heräsin sirkutukseen ja kyttäsin ikkunan takana. 

Tämän henkilöllisyys ei minulle auennut. Jonkin noiden lajien poikanenhan se täytyy olla, mutta ei meidän pihassa ole tällaista koskaan näkynyt. Ja kun emo ei sitä enää syöttänyt, en tullut tietämään, kenelle kuului. Nämä vain ikkunan läpi, mutta olisivat hävinneet sen siliän tien, jos ulos olisin mennyt.

Voi nyyh, en vieläkään saanut riekosta kuvaa, enkä ole sitä koskaan edes nähnyt. Pitäisi onkia selville, missä niitä on mahdollista nähdä. Kaikkea muuta kivaa olen nähnyt ja kuvannut, mutta ainoa etukäteen toivelistalla ollut puuttuu edelleenkin.

 Vaikka tämä ei mikään varsinainen lintumatka ollutkaan, sain kuvatuksi pitkälti yli 20 eri lintulaji

Lisää pohjoisen elämyksiä

Olen taas päässyt vähän eteen päin Norjan-kuvien perkaamisessa. Jossain Altan tienoilla tällaisia maisemia.

Altassa on tehty hieno luontopolku vanhojen kalliomaalausten reitille. Olin jonkin verran pettynyt, ettei kalliomaalauksista nyt näkynytkään juuri mitään. Vain raapustuksia kalliossa. Olen 10 vuotta sitten käynyt saman polun, ja silloin maalaukset oli maalattu päälle punaisella, joten ne näkyivät hyvin. Mutta uusi maali ei olekaan hyväksi ikivanhoille piirroksille, joten kuvia ei ole enää "restauroitu". Mutta olivathan maisemat ainakin hienoja polun varrella.

Lähellä majapaikkaa uiskenteli joka päivä liuta vesilintuja. Kerran oli joku sen verran lähellä, että tunnistin mielestäni haahkoiksi. Poikanen ainakin on söpö, oli mikä oli.

Lokkiparvia rannoilla.

Joskus näkyi leväisillä rannoilla myös sorsia.

Vielä pitävät ihmiset lampaitakin irrallaan. Nämä lampaat lepäilivät tuon tien vieressä päivittäin. Kerran ne olivat asettuneet sotilaalliseen riviin vieri viereen niin, että kaikkien takapuoli oli tielle päin ja pää pois päin. Tilanteesta en saanut kuvaa, kun takana tuli autoja. Osaavatpa ruveta makaamaan juuri pois asfaltilta.

Matka jatkui länteen päin kohti Tromssaa. (Tromssaan asti ei menty koronaa hakemaan).

Majapaikka Svensbyssä, josta tällaiset maisemat.

Pihassa oleili myös valtavasti varpusia.

Lapsi saa ruokaa.

Lähettyvillä oli patikointipolkuja. Polun varrella punajalkaviklo. niitä oli rannassa useitakin.

Ihmettelin, miten kerrankin kahlaaja tuli ihan nenän eteen. Mutta kun lintu alkoi räksyttää meille, oli sillä varmaan poikaset jossain lähellä.

 Jokunen harmaahaikarakin seisoskeli rannoilla. Tässä meinasin saada auton ikkunasta hyvän kuvan, mutta kaveri ehti juuri painaa ikkunan kiinni. Tuli siis tällainen.

Matka jatkuu.

Pohjoisen elämyksiä

 

 On tainnut vierähtää pari viikkoa reissussa, mistä reilu viikko Lapin ja Pohjois-Norjassa. Alkumatkasta oli tietysti pysähdyttävä Limingan luontokeskuksessa ja katsottava, näkyykö jotain ihmeellistä lintutornilta. Kaukana oli paljon hanhia ja sorsalintuja, jokunen kahlaajakin vielä. Ja lapasorsia.

 

Torniossa Kukkolankoskella keitimme kahvit. Koskella oli lippoajia

 

sekä ainakin parikymmentä isokoskeloa, jotka kyttäilivät kalanperkaajien jätteitä.

 

Kun iltapuolella lähestyimme Yllästä, alkoi tiellä olla valtavasti poroja. Tulevat kuulemma tielle herkästi, jos on paljon hyttysiä. Puhelimen porokello ei vain hälyttänyt kaikista. Paluumatkalla ei ollut enää sääskiä niin paljoa, eikä liioin porojakaan.

 Ylläksen ja Äkäslompolon paikkeilla jossain oli järvi, jonka rantakasvustosta pääskyset pyydystivät hyttysiä.

Matka jatkui Norjan puolelle. Ensimmäinen päämäärä oli Nordkapp. Altan pohjoispuolella jossain tavoittamattomissa näytti olevan lintujyrkänne. Todennäköisesti pikkukajavia.

 Lokkejakin oli matkan varrella vähän joka paikassa. Nämä lienevät harmaalokkeja.

Meriharakoitakin oli rannoilla siellä täällä.

Jykevänokkainen merilokki seisoi ihan lähellä, mutta ei sietänyt lähelle menoa.

Korppeja näkyi yllättävän paljon.

Erään hiekkajyrkänteen reunalla melko korkealla makaili poro. Kuvasta vain ei näe, että poro on ihan taivaissa.

Näin ihania olivat kahvinkeittopaikat, usein tunturikoivujen katveessa.

Kun muut keittivät kahvia, minä sain kuvata lintuja.

Hieman Altan pohjoispuolella majapaikan lähettyvillä olivat maisematkin huikeita.

Matkan lintukuvat jatkuvat ensi kerralla.