Lumimaisemat

Ei voi valittaa, että tänä talvena olisi rumia maisemia. On nautinto kulkea päivälenkillä.

Auringossa paistattelevat

Käväisinpä sataman liepeillä katsomassa variksia. Siellä ne paistattelivat auringossa. Satamassa on kiva kuvata variksia, kun ne ovat tottuneet ihmisiin. Muutenhan variksesta ei saa kuvaa millään, kun se on niin arka.

 Jostain kaarsi iso liuta sorsia.

 Ja laskeutuivat sulaan.

 Kun siirryin toiseen kohtaan, paistoi aurinko suoraan ja höyry vain nousi virrasta.

Lunta on aivan mahdottomasti joka paikka täynnä.

Pihan pikkuiset

Menin  puoleksi tunniksi seisomaan keskelle pihaa kuvatakseni mitä ympärillä näkyi. Keltasirkkuja oli kymmenittäin. Mutta en käsitä taaskaan, miten joka kuvassa on linnuilla juuri silmän kohdassa aina jokin oksa tai urpu. Tässäkin on kuin jotkin kuulokkeet.

 Sinitiaiset voisivat olla vaikka Suomen kansallislintuja, kun ovat niin sinisiä ja tavallisia.

Kas, olihan siellä yksi hömötiainenkin, hieno on sillä takapuoli, ei toista päätä näyttänyt.

Olin luullut, että kuusitiaiset ovat jo lähteneet muille alueille, mutta jostain pyrähti oksalle yksi.

Talitiainen, Suomen yleisin pihalintu pihabongaustilastojen mukaan, pyörii kavereineen takuuvarmasti meilläkin.

Uskollisesti käy puukiipijäkin vielä joka päivä ja monta kertaa päivässä.  En ole tavannut kuin yhden yksilön.

Sen puolen tunnin aikana, jona kantapääni varassa pyörin ympyrää keskellä pihaa, näin vielä yhden punatulkun, tikkoja ja närhiä. Jännä nähdä, mitä viikon kuluttua pihabongaustapahtumassa näkyy.

Ihmislaumat riesana

Ei mennyt nappiin viime lauantain lintukuvaus. Sää oli kerrankin mitä parhain. Aurinko paistoi pilvettömätä taivaalta, mutta muuten alkoikin kaikki vastustaa. Aioin mennä levähdyspaikalle, jossa on talvisinkin usein ollut puissa erilaisia lintuja. Mutta kuinka ollakaan, siellä oli ainakin parikymmentä punaliivistä miestä. En tiedä, olivatko metsästäjiä vai mitä.

Menin kosken rantaan ja ilahduin, että siellähän se koskikara uiskentelee ja sukeltelee. Mutta koska oli aika kaukana, siirryin lumessa polvia myöten kahlaten lähemmäksi. Mutta mitä ihmettä! Jokin ulkomaalaisturistiryhmä keksi juuri sillä siunaamalla hetkellä kahlailla lumikengillä juuri sille parhaalle paikalle. Koko porukka parkkeerasikin itsensä siihen minun eteeni ja alkoi kiljua kailottaa ja selfieitä ottaen ja toisiaan kuvaillen kalkattivat siinä. No eihän tietysti enää ollut mahiksia lintua saada näkyviinsä.

Siirryin sillalle tien toiselle puolelle, jonne lintukin oli ehtinyt. Muutaman kuvan siitä sain, kunnes se siirtyi äskeiselle paikalle, kun huomasi turistienkin hävinneen.

Eikä vieläkään epäonni jättänyt minua. Tulin takaisin autolle ja huomasin pyrstötiaisia puussa. Olisikin ollut jo ihan liikaa, jos olisin niistä kuvia saanut. Siinä silmänräpäyksessä paahtoi paikan ohi kolme moottorikelkkaa. Mrhkrhmp½"#¤ Olen tainnut alkaa vähitellen vihata ihmisiä.

Linnut lumipuissa

 Olen iloinnut siitä, että viime aikoina on tullut rutkasti lunta, puut ja maisemat lumi on tehnyt satumaisen kauniiksi. Ihmettelin ensin, miksi en meinaa saada kuvia, joissa linnut olisivat paksulumisella rungolla. Kunnes ymmärsin, että mitä paksumpi lumi, ja minusta kauniimpi, sitä vaikeampi linnun on siihen asettuakin. 5-10 senttiä paksu lumikerros ei varmaan ole kiva linnusta. Vaikea ehkä arvioida, missä kohtaa on otteen pitävä puunrunko.

 Katselin lumikuviani parin viime viikon ajalta. Tällaisia löysin, eri päivinä otettuja.

 Tikat ovat jo muutamana kertana rummuttaneetkin ja kisailevat pihapuissa.

Harakkakin käkätti korkealla lehtikuusen latvustossa.

No tikkoja nyt ainakin

Vähän pettynyt olin tänään. Vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä,  ei kuvattavaa oikein ollutkaan siihen malliin kuin olisin halunnut. No tikkoja nyt on aina takuuvarmasti, meni mihin vain.

 Olisi luullut, että puut olisivat kauneimmillaan, mutta eilinen myrsky oli karistellut melkein kaikki lumet.

Rannassa oli suuria alueita, jotka olivat jäätyneet vasta nyt, kun on paljon pakkasta, mittari näytti tänään -14 astetta. Tuolla kauempana on ihan sulaa.

 Mutta tyynissä paikoissa on jäätä ollut jo pitkään. Sulapaikoissa nousi höyryä, mutta odotin kovempaa pakkasta, että olisi tullut parempia kuvia.

Ja kotipihaan päästyäni huomasin, että jokin ihmeellinen karvaturri hamuaa talipötköä.

No sehän olikin vanha tuttu harmaapäätikka. Tietysti pihan pimeimmässä kohdassa, ja kameran asetukset aurinkoiselle laitettuina. Niinpä tietysti.

Hämärästä tykkäävä

 Kuin nakutettu saapuu puukiipijäkin harmaapäätikan tavoin pihavaahteran rungolle vain aamu- tai iltahämärissä. Pimeys asettaa minulle suuria haasteita saada kuvia. Ikään kuin keskipäivät itsessään ei olisi jo tarpeeksi hämäriä ja haastavia. Harvinaista, että se on hangella. Ja niin söpö.

Kaikki aiemmat kuvat minulla on siitä tällaisia samanlaisia rungolla. Mutta onnekseni lintu ei ole kovin arka.