keskiviikko 19. lokakuuta 2016

On se vaan niin söpö

Otinpahan kamerankin lenkille, kun kerran aurinkoakin pilkahteli. Vaikka ihan sama, oliko aurinkoa, sillä pimeässä ikimetsässä on yhtä pimeää oli pilvistä tai ei.

Olen kerran nähnyt siellä muutama vuosi sitten töyhtötiaisia, ja aina olen jaksanut toivoa niitä olevaksi uudelleen. Ikinä en ole tavannut toista kertaa.

Tänään nyt sitten yksi hyppeli ihan lähellä. Mutta kun aukkoa on kamerassa pidettävä suurella pimeyden takia, ei tietenkään saa tällainen amatööri hienoja kuvia.

Mutta hämmästyttävän peloton on töyhtötintti. Välillä lensi oksalle minua tutkimaan ja sitten taas ihan eteeni uudelleen etsimään syötävää.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksyistä

 On ollut hyviä päiviä kuvaukseen, mutta jotenkin on ollut niin paljon muuta afääriä, ettei ole muistanut vilkaistakaan kameraan päin. Eräänä aamuna huomasin kuitenkin auringon noustessa, että sumua alkoi kerääntyä ympärille.

Sain vauhtia töppösiin ja ajoin järven rantaan. Ei siellä ollutkaan joka paikassa usvaa. Ja sekin missä oli, alkoi hävetä pikapuoliin. Aikaisemmin olisi pitänyt olla liikkeellä.

 Tänään lenkiltä tultua istahdin toviksi portaille ja päätin kuvata kaikki, mitä eteen tulee. No talitinttejä oli aivan mahdottomat määrät, joten en niitä sitten kuvannutkaan, enkä oravia. Tällainen hyppelehti ruohikossa. Ensin luulin pensastaskuksi. Se olisikin ollut tosi kova juttu täällä. Mutta taitaa ollakin järripeippo. En ole nähnyt koskaan järripeippoja kuin keväisin, joten en meinannut tunnistaa syksypukuista. Eipä sitten kauaa viipynytkään.

 Peippojakin oli pari kappaletta. Onkohan tämä nuori vai sulkiva vai sairas, vai kaikkia niitä.

Isossa pihlajassa oli tänä vuonna valtavasti marjoja. Olin kuvitellut kuvailevani pitkin syksyä erilaisia lintuja marjoja syömässä. Mutta miten kävikään! Marjat ovat hävinneet vähin äänin minun ehtimättä saamaan mitään kuvia. Niitä ovat napsineet ainakin tiaiset, punakylkirastaat, punatulkut, räkättirastaat ja viherpeipot. Joskus joku närhikin on siellä näkynyt. Mutta ei sitten näköjään tarvinnutkaan odotella tilhiä sinne syömään.

Käsittämättömän keltaisia lintuja, kuin kanarialintuja, lensieräänä päivänä pihaan tullessani korkealle koivun oksalle. Taitavat olla viherpeippoja. 

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Etelää kohti

 Tänään oli päivä, jolloin taisi kaikilla lintuyhdistyksillä olla muutonseurantaretki. Menimme vaihteeksi Imatralle Tiurunniemen tarkkailupaikalle. Sää oli mitä parhain. Aamuvarhain nousi usvaakin.

 Kerrankin sattui retkipäivä ja tarkkailupäivä sekä hyvä sää samaan aikaan. Pohjoisesta ja koillisesta lappoi koko ajan porukkaa taivaan täydeltä. Suurin osa valkoposkihanhia, kymmeniätuhansia kuulemma.

Sitten jokin parvi tulla vipelsi sellaista vauhtia, että onko mikään laji aiemmin niin kovaa lentänytkään. Ja ilostuin kovasti, että olivat alleja. En ole koskaan ennen vielä alleja nähnytkään.
 Allejakin oli pitkin aamupäivää useita parvia. Turhan kaukaa vain lensivät kaikki.

 Toisen kerran ilostuin, kun sain toisenkin "eliksen". Sepelhanhia. En muistanut sellaisia lintuja olevankaan, eikä ihme. Katsoin kirjasta, että ovat Suomen osalta vain ylimuuttajia.
 Kiva, että lensivät suhteellisen läheltä. Sepelhanhiakin oli aika monta parvea.
Muita muuttomatkalaisia Tiurunniemessä lensi mm. haapanoita, joutsenia, kurkia.

 Puolenpäivän tietämissä ajoimme vielä Konnunsuon pelloille. Valtavat hanhiparvet ruokailivat pellolla. Minkähän takia kaikki ovat ängenneet samalle peltosaralle. Tilaa näyttäisi olevan laajemmaltikin.

 Ja koko ajan tuli porukkaa lisää. Tässä metsähanhia ja koneelta suurennettuna näkyy muutama tundrahanhi joukossa, taisi olla jokin valkoposkihanhikin.
Päivän yleisin laji, valkoposkihanhi.

Voisivatko nämä joukot pimentää auringon? Ei tänään ainakaan.
Hanhien yläpuolella lenteli pari piekanaa. Eräällä peltosaralla minusta varis ja korppi neuvottelivat keskenään jostain saaliista.
Nyt sitten taitaa alkaa alkaa talvihorros ja ylösnousu tapahtuu vasta maaliskuussa :(

Tiurunniemi, alli, sepelhanhi, valkoposkihanhi, metsähanhi, tundrahanhi