Käenpiian kosintaa

 Valtava käenpiian tititys "ti-ti-ti-ti-ti" kuului pihapihlajasta. Ja heti titityksen jälkeen kuului läheisestä koivusta toisen linnun tititys. En tarkemmin tunne käenpiian elämäntapoja, oliko kyseessä kilpalaulanta kahden koiraan välillä vai naaraan vastaus ensimmäiselle titittäjälle.

 Sitten älysin, että kummassakin puussahan on linnunpönttö ja kumpikin käenpiika tititteli niiden lähettyvillä ja kävi vähän väliä tarkistamassa molempien pönttöjen suulla, olisiko niistä pesäpöntöksi.

Minua vain kauhistutti, tulenko näkemään muiden lintujen katastrofin. Käenpiikahan heittää toisten lintujen munat pois ja asettuu itse tilalle. 

 Tämä pönttö kiinnosti enemmän. Minusta tuntuu, että siellä ei asustanutkaan edes ketään ennestään, sillä jo muutama päivä sitten tikka yritti hakata pönttöä. Mies joutui korjaamaan pönttöä ja oli havaitsevinaan, että siellä ei ollut munia.

Tässä tarkastelua pöntön suulla. Hassusti sattunut tuo pöntön edustan istumatappi sojottamaan pyrstösulkien välistä.

 Käenpiika kävi sisällä tutkimassa ja tuli välillä pois. Saa nähdä, asettuuko se tähän.

Toisessa pöntössä oli sinitiainen hautomassa ja ilmeisesti käenpiika ei edes mahtunut tänne. Mikä onni sinitiaiselle. Pariskunnan toinen puolisko katseli koivunoksalta episodia kauhistuneena.

käenpiika

Pesulla

Vielä löytyi yksi lintulaji kuvakansioista Helsingin-matkalta. Nämä ovat sieltä viimeiset.
Helsinkiläiset eivät taida piitata valkoposkihanhista, kun niitä on siellä joka paikka täynnä. Minun kun täytyy ajaa yli kolmen tunnin matka niitä nähdäkseni, olin ihan iloinen, että näyttäytyivät runsain mitoin!

 Sattui olemaan kylpytuokio rannassa.

Kivaa vain tuntui olevan, kun oikein sai pöllyttää hiet pois.

 

Ihan ump´sukkeluksiin pääkin.

valkoposkihanhi

Suloiset lokit

Kovasti lokki yrittää tehdä itseään tykö.

 Hiiteen siitä!

 Sinusta en huoli!

Uskallakin tulla vielä tänne!
Nämä kalalokit ovat vielä Helsingin Harakka-saarelta.

kalalokki

Istahtivat kuvattaviksi

 Pääskystä pääsee harvoin kuvaamaan paikallaan. Nyt sattui sellainen onni, että laiturilla lenteli muutamia haarapääskyjä ja ne istahtivat vähäksi aikaa ihmettelemään.

 

Takaa päin se on kovin arvokkaan frakkiherran näköinen.

haarapääsky

Ei ollutkaan sammakko

Rannalla lintuja kytätessä luulimme, että matalassa ruovikossa hyppelehti sammakoita, mutta siellä uikin rantakäärme. Mutta ei näkynyt otuksesta muuta kohtaa kuin veden yläpuolella oleva pää valkoisine täplineen.

Kaakkureita katsomassa

Kävin eräänä iltana taas pitkästä aikaa katsomassa, onko  hiljaisella erämaalammella kaakkuripariskuntaa, joka on pesinyt siellä useana vuonna. Kaakkurihan on kovin kuikan oloinen lintu, mutta sen erottaa punaruskeasta kaulalaikusta. Hiivimme tosi hiljaa paikalle, ja olivathan ne siellä. Eivät takuulla tulleet tietämään meidän paikallaoloamme. Olivat niin kaukanakin, että ei oikein selviä kuvia saanut.

Siellä ne vain hiljaa uiskentelivat ja välillä leyhyttelivät siipiään. Mitään muuta ei puoleen tuntiin sitten tapahtunutkaan. Paitsi että minulla oli takapuoli ja polvet aivan märät suopohjaisessa maastossa hiljaa ryömiessä.

kaakkuri

Kähisevä käki

Tein aamulla pienen kamerakierroksen pihassa. Heti ensimmäiseksi kaarsi yläpuolelleni lintu. Ajattelin joksikin tavalliseksi, mutta kuvasinpa kuitenkin.

 Sitten arvelin sitä haukaksi. Mutta lähemmäksi tultua kuulin, kuinka se kähisi "khähä-khähä-khähinää" ja lopulta lentäessään kukkuikin. Käellähän on kukunnan välissä tuollaista kähinää ja se voi näköjään lentäessäänkin kukkua.

Vähän turhan kaukaiseen koivuun se laskeutui istumaan.

 Kukkui muutaman kerran ja lähti tiehensä. Kuului menneen jonnekin sadan metrin päähän kukkumaan tosissaan.

Äskeisen käen paikalle lensi toinen lintu ja luulin sitäkin käeksi. Mutta pettymys oli suuri, kun koneelta huomasin, että se olikin "vain" räkättirastas.
Ei ole siis hyvä asia, että on keksitty tietokoneet. Ellen olisi nähnyt tietokoneelta suurennettuna todellisuutta, olisin lopun elämääni onnellinen, että näin kaksi käkeä!

käki, räkättirastas

Liian iso saalis

 Eräänä iltana istuimme pienen järven rannalla. Yhtäkkiä keskelle järveä lensi selkälokki, jolla oli kala suussa ja lokki alkoi nieleskellä saalistaan.

Mutta kyllä oli liian iso pala linnulle. Monen yrityksen jälkeen lokki joutui sylkemään kalan suustaan.

Mutta ei sitä niin vain anneta periksi.

 Se sai kuin saikin kalan uudelleen nokkaansa. Kala näyttää niin tosi leveältä, että mitenkähän sen kanssa oikein käykään.

Ja taas lokki yrittää niellä kalan kokonaisena.

Ihan tosissaan lintu yritti moneen kertaan niellä, pudotti kalan veteen, onki sen takaisin ja taas yritti.

Lopputulos oli, että kalasta oli luovuttava.

Kala ei kerta kaikkiaan mahtunut kidasta alas. Jonkin aikaa lokki siinä ihmetteli ja uiskenteli hämillään, kunnes lensi turhautuneena pois.

selkälokki

Tämänkin kohtasin

Oikein piti näköjään mennä Nuuksioon asti, että sattui näkemään kuusitiaisen. Sekin oli nimittäin vielä niitä eteläisen Suomen ihmelintuja, joita en ole ennen nähnyt. Kyllä kai se on tavallinen lintu meidänkin paikkakunnalla, mutta emme ole sattuneet kohtaamaan.

Siellä se polun varrella uurasti ankarasti. Nyhti ja kiskoi maasta jotain niin että oli välillä lentää selälleen.

Jokohan olisi tarpeeksi!

kuusitiainen

Pesän kohentamista

Vieläkin laitan tänne kuvia Etelä-Suomen matkalta. Silkkiuikku oli tosi haastava otus. En ole nähnyt sitä kuin kerran aiemmin luonnossa. Nyt tytär tiesi erään uintirannan läheisyydessä pesivän silkkiuikkupariskunnan. Mutta vaikka pesä olisi ollut ihan kuvausetäisyydellä, oli se niin kasvillisuuden takana, että ei voinut saada lintua näkyviin.

Toinen puolisko näkyi joka päivä uiskentelevan jossain kaukana järvellä, eikä koskaan tullut lähelle, sillä rannalla oli työmiehiä ja uijia tai auringonottajia. Sitä paitsi aurinko räkötti täysillä 

 suoraan vastaan.

 

Kerran se sitten hiissasi itseään vähitellen lähemmäksi ja lähemmäksi ja sieppasi järvestä jotain roipetta pesän kohentamiseksi. Pesälle päästyä toinen tuli heti pois pesältä ja pesää kunnostettiin. Kolme kertaa lintu haki järvestä uutta tarviketta, sitten olivat tyytyväisiä. En tiedä, kumpiko linnuista jatkoi hautomista, ovat niin samannäköisiä.

silkkiuikku

Vielä merenrannalta

 Kalatiirat kirskuivat merenrannalla, ihan kuin täällä Saimaallakin.

 Ja aina missä on useampia kuin yksi, saattaa tulla tappelua. Nyt oli toisella jotain suussa, sen toinen sai napatuksi ja viedyksi itselleen.

Kalatiira ilta-auringon loisteessa.

 Mutta sitten kerran näkyi kalliolla jotain ihme tumppijalkaisia. Jalathan näyttävät olevan vain puolet siitä, mitä kalatiiroilla. Ja hämmästyttävän pitkäpyrstöisiä. Olisiko tämä nyt lapintiira.

Ja kyllä olemme päätyneet siihen, että tällä on kaikki lapintiiran tuntomerkit: nokka tasaisen oranssi, ei nokan kärki musta kuten kalatiiralla (vaikka tässä kuvassa ei näy hyvin). Jalat uskomattoman lyhyet ja pyrstö tosi pitkä.
En olisi arvannut näkeväni lapintiiraa Etelä-Suomessa. Olen nyttemmin saanut tietää, että se ei ole merenrannoilla edes harvinainen!

kalatiira, lapintiira

Vain muutamia

Meriharakka  oli yksi niistä linnuista, joita jo etukäteen haaveilin näkeväni merenrannalla. Ja näinhän minä, mutta niitä oli tosi vähän siihen nähden, mitä joskus muutama vuosi sitten.

 Vain muutama oli hautomassa. Enkä ihmettele yhtään, sillä joka paikka oli täynnä vihaisia hautovia valkoposkihanhia.

 

Nämäkin vain kyhjöttivät kalliolla merimaisemaa ihaillen.

meriharakka

Kolhonokkainen

Viikonloppu vierähti eteläisen Suomen ihmeisiin tutustuessa. Meren saaressa olivat haahkatkin jo pesillä hautomassa. Valtavan kolho nokka!
Pesä on vain tällainen haahkanuntuvien pehmustama patja.

 Yhdessäkin kohdassa oli neljä eri pesää ihan vierekkäin. Kolmella pesällä makasi emo hautomassa, yksi oli jäänyt tyhjäksi. Mitähän on tapahtunut, sillä yksi muna on jäänyt pesään. Onko emo lähtenyt vieraan miehen matkaan.
Tällaista on se haahkanuntuva, jota nykyäänkin kai vielä jonkin verran kerätään pesinnän jälkeen ja laitetaan tyynyjen sisään.

Koiraat lähtevät yleensä soidinajan jälkeen omille teilleen. Jokin pariskunta näkyi vielä uiskentelevan merellä.

Ilmeisesti soidinaikakin on ainakin tällä vasta meneillään.
haahka