maanantai 31. joulukuuta 2018
Mennyt vuosi kuvina
On taas yksi vuosi umpeutumassa. Nyt kuuluu laittaa katsaus menneeseen vuoteen.
Tammikuussa on ollut vielä jonkin verran lumetonta ja rannoilla on ollut jäämuodostelmia, joskin vain vähäisessä määrin.
Tilhiä oli koko talven rutkasti. Johtui valtavista pihlajanmarjamääristä.
Koskikaroja oli molemmissa tietämissäni koskissa vielä maaliskuussakin.
Minuun tekee aina vaikutuksen uivelot, jotka ovat huhtikuussa levähtäneet täällä matkalla pohjoiseen. Ainakin telkkiä, sinisorsia ja koskeloitakin on jäiden reunoilla ollut.
Toukokuussa käväisimme Etelä-Suomessa katsomassa mm. Suomenojan lintuja. Nokikanakin siellä keekoili.
Kesäkuussa sai kuvailla erilaisten lintujen poikasia. Peukaloisia oli paljon vastapäisellä tontilla risukasojen päällä.
Heinäkuu on parasta perhosaikaa. Pikkukultasiipiäkin oli paljon.
Elokuussa sai ruveta laittamaan perhoslakanaa. Suuri ihastukseni siniritariyökkönen.
Syyskuussakin oli vielä joitakin myöhäiskesän perhoslajeja. Ruostenopsasiipi, joka näyttää jo aika kuluneelta.
Koko lokakuun sain seurailla pihassa käyviä pähkinänakkeleita.
Marraskuussa ei juuri jääkuvioita ollut, ei ollut pakkasia eikä myrskyjä. Ja kun tuli enemmän pakkasta, tuli luntakin ja nekin vähät kuviot peittyivät.
Joulukuussa seurailtiin melkein vain pihalintuja. Sinitiainen ihmettelee keltasirkkuja.
Tammikuussa on ollut vielä jonkin verran lumetonta ja rannoilla on ollut jäämuodostelmia, joskin vain vähäisessä määrin.
Tilhiä oli koko talven rutkasti. Johtui valtavista pihlajanmarjamääristä.
Koskikaroja oli molemmissa tietämissäni koskissa vielä maaliskuussakin.
Minuun tekee aina vaikutuksen uivelot, jotka ovat huhtikuussa levähtäneet täällä matkalla pohjoiseen. Ainakin telkkiä, sinisorsia ja koskeloitakin on jäiden reunoilla ollut.
Toukokuussa käväisimme Etelä-Suomessa katsomassa mm. Suomenojan lintuja. Nokikanakin siellä keekoili.
Kesäkuussa sai kuvailla erilaisten lintujen poikasia. Peukaloisia oli paljon vastapäisellä tontilla risukasojen päällä.
Heinäkuu on parasta perhosaikaa. Pikkukultasiipiäkin oli paljon.
Elokuussa sai ruveta laittamaan perhoslakanaa. Suuri ihastukseni siniritariyökkönen.
Syyskuussakin oli vielä joitakin myöhäiskesän perhoslajeja. Ruostenopsasiipi, joka näyttää jo aika kuluneelta.
Koko lokakuun sain seurailla pihassa käyviä pähkinänakkeleita.
Marraskuussa ei juuri jääkuvioita ollut, ei ollut pakkasia eikä myrskyjä. Ja kun tuli enemmän pakkasta, tuli luntakin ja nekin vähät kuviot peittyivät.
Joulukuussa seurailtiin melkein vain pihalintuja. Sinitiainen ihmettelee keltasirkkuja.
torstai 27. joulukuuta 2018
Ei turha päivä
Jo aamusta hiippaili harmaapäätikka pihassa. Sillä on tapana tulla pihaan vielä aamuhämärän vallitessa. Samoin illalla se tulee, kun alkaa hämärtää.
Oli tarkoitus lähteä tänään päivällä vähän kauemmaksi ulkoiluttamaan kameraa. Mutta jo heti keskellä pihaa olevassa vanhassa vaahterassa rapisteli puukiipijä.
Valtavat ovat senkin takakynnet.
Ei kauemmaksikaan ihan turhaan lähdetty, vaikkei saatukaan kunnon kuvia pyrstötiaisista, joita oli alle kymmenen linnun parvi. Koskella oli yhtäkkiä linssin edessä tällainen eläjä. Tulimme siihen tulokseen, että se oli minkki. kunhan ei olisi pyydystänyt koskikaroja, sillä niitä ei tällä kertaa näkynytkään missään.
Oli tarkoitus lähteä tänään päivällä vähän kauemmaksi ulkoiluttamaan kameraa. Mutta jo heti keskellä pihaa olevassa vanhassa vaahterassa rapisteli puukiipijä.
Valtavat ovat senkin takakynnet.
Ei kauemmaksikaan ihan turhaan lähdetty, vaikkei saatukaan kunnon kuvia pyrstötiaisista, joita oli alle kymmenen linnun parvi. Koskella oli yhtäkkiä linssin edessä tällainen eläjä. Tulimme siihen tulokseen, että se oli minkki. kunhan ei olisi pyydystänyt koskikaroja, sillä niitä ei tällä kertaa näkynytkään missään.
sunnuntai 23. joulukuuta 2018
Ihmisten antimet kelpaavat
Kuusitiainen on harvinainen vieras. En ole kuin pari kertaa eläissäni nähnyt sitä pihassa ihan vain poikkeamassa.
Nyt niitä on peräti kaksi kappaletta ja ihan vakituisesti hakevat sapuskaa.
Närhit ovat vakituisia pihalla talvisin, tänäänkin oli yhtaikaa viisi yksilöä lintulaudan alla odottamassa muruja, mitä muilta tippuu.
Oho!
Sinitiaiset ovat ahkeria vierailemaan. Valitettavasti tämä on vain ikkunan läpi kuvattu.
Nyt niitä on peräti kaksi kappaletta ja ihan vakituisesti hakevat sapuskaa.
Närhit ovat vakituisia pihalla talvisin, tänäänkin oli yhtaikaa viisi yksilöä lintulaudan alla odottamassa muruja, mitä muilta tippuu.
Oho!
Sinitiaiset ovat ahkeria vierailemaan. Valitettavasti tämä on vain ikkunan läpi kuvattu.
torstai 13. joulukuuta 2018
Uusia jäätimantteja
Eilen pilkahti aurinko pilvien lomasta. Kiireesti hyppäsin autoon ja ajoin rantaan, vaikka olisi ollut muuta kiirettä. Juuri ja juuri ehdin perille auringon aikaan, vielä se vähän paistoi taivaalla. Tännekin kun on ainakin viisi kilometriä, ei aurinko sentään aina paista niin kauaa, että ehtii valon aikaan rantaan.
Oli tullut uusia jääfiguureita. Näistä pisaranmuotoisista jäätimanteista minä tykkään kaikkein eniten. Enpä minä älynnyt ottaa kumisaappaita mukaan, että olisin päässyt järven puolelta kuvaamaan.
Sinne pilvien taakse aurinko mieluummin piiloutui ja heti alkoi hämärtää.
Oli tullut uusia jääfiguureita. Näistä pisaranmuotoisista jäätimanteista minä tykkään kaikkein eniten. Enpä minä älynnyt ottaa kumisaappaita mukaan, että olisin päässyt järven puolelta kuvaamaan.
Sinne pilvien taakse aurinko mieluummin piiloutui ja heti alkoi hämärtää.
torstai 6. joulukuuta 2018
Jäisiä kuvia
Olipa valoisa ja aurinkoinen päivä tänään. Pakkastakin oli hieman, joten käväisin rannalla katsomassa, mitä siellä olisi. Onneksi vesi on huuhtonut enimpiä lumia pois, joten jonkin verran oli jääkuvioitakin tullut. Ei mitenkään ylenpalttisesti, mutta pahimpaan kuvusnälkään.
Aavemmilla paikoilla ei ollut tähän mennessäkään vielä yhtään vesi jäätynyt, mutta siellä missä oli jossain vaiheessa jäätynyt, oli eilisen vesisade, lämpö ja tuuli murskannut jään hauskoiksi hileiksi ja muruiksi. Hauskannäköisesti velloi jäämurska veden pinnalla.
Taitaa olla kettukin kulkenut rannalla.
Erilaisten jäiden kasaumia.
Kun katsoin kannaksen toiselle puolen, jossa on tyynempää vettä, ovat suojaisat lahdet ja poukamat umpijäässä. Mutta nämä kaikki kuvat suurehkon selän ääreltä.
Aavemmilla paikoilla ei ollut tähän mennessäkään vielä yhtään vesi jäätynyt, mutta siellä missä oli jossain vaiheessa jäätynyt, oli eilisen vesisade, lämpö ja tuuli murskannut jään hauskoiksi hileiksi ja muruiksi. Hauskannäköisesti velloi jäämurska veden pinnalla.
Taitaa olla kettukin kulkenut rannalla.
Erilaisten jäiden kasaumia.
Kun katsoin kannaksen toiselle puolen, jossa on tyynempää vettä, ovat suojaisat lahdet ja poukamat umpijäässä. Mutta nämä kaikki kuvat suurehkon selän ääreltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)