Viikkokaupalla on nyt ollut hellettä, joka päivä yli 30 astetta. Järvi on melko tyynikin, joten se ei juurikaan ole tuonut helpotusta tukalaan oloon, melkein päin vastoin, aurinko porottaa jörvellä sekä ylhäältä että alhaalta.
Linturintamalla alkaa olla hiljaista. Poikaset alkavat olla niin isoja, että emojen ei tarvitse enää kiukustua ohikulkijoille. Kohtasimme haapanapoikueen, kuusi poikasta ja emon, vaikka alempaan kuvaan ei ole osunut kuin viisi poikasta. Kuvaa suurennettaessa näkyy poikasten selässä vielä vauvauntuvaa. Vähän hämmästelin näitä suurella Saimaalla, tavallisesti olen nähnyt haapanoita vain pienillä lammilla.
Isokoskeloitahan nyt aina näkee, ne ovat joutuneet sopeutumaan kesämökkien lisääntymiseen ja pesimärantojen vähentymiseen. Ne uskaltavat tulla ihan ihmisten melskauspaikoille. Tällä emolla ei ollut enää kuin kaksi poikasta.
Tiirat tekivät jossain vaiheessa hyökkäyksiä ja luulimme, että ne yrittivät siepata kuikilta poikasia. Mutta kun pääsimme lähemmäksi, kuikat olivatkin aikuisia, ei hätää.
Kanadanhanhia lepäilemäsä.
Nämä olivat ne tiirojen hyökkäyksen kohteena olevat kuikat.
Lokitkin näyttävät menettävän suuren osan poikasistaan. Edellisenä päivänä tälläkin oli vielä kaksi pojua, nyt enää yksi.
Satamassa näytti olevan lokeilla myös ihan untuvaisia poikasia ja emot tosi vihaisia.
Ja kaikkea muutakin ihmeellistä sattuu aina nenän eteen. Kallion koloon oli jäänyt vettä ja siellä oli tällainen tikku.
Mutta kuinka ollakaan, tikku alkoi lyhetä ihan pieneksi möykyksi ja taas piteni vaikka kuinka pitkäksi. Taisi olla iilimato.
