Pikkulintuja

Käväisin ohikulkiessa kosken rannassa. Yllätyksekseni näin puussa leppälinnun. En ole muutamaan vuoteen leppälintua nähnytkään.

Ja tietysti siellä oli myös punakylkirastas. Vaikka se on Suomen yleisimpiä pesimälintuja, ei sitä silti näe yhtä usein kuin räkättirastasta.

Räkättirastashan se siinä taas jälleen kerran.

Västäräkkejä tietysti pyörii joka paikassa. Tässä kosken kivillä puikkelehtien.
 leppälintu, punakylkirastas, räkättirastas, västäräkki.

Kurjet kukilla

Onko kauniimpaa näkyä keväisin kuin keltainen voikukkapelto. Ja vielä kurki, ja kaksikin.

Pesiviä pareja

Eilen oli asiaa kaupunkiin ja samalla kävin tietysti eräällä lintulammella, jossa olen nähnyt joskus lintuja. Olihan sinne jäänyt pesimään iso joukko eri lajeja. Härkälintuparilla oli vasta soidin"karjunnat" meneillään.

Silkkiuikku oli asettunut jo pesään.

Ja toinen uiskenteli joutilaana tukka pystyssä.

Naurulokkeja oli runsaasti. Tässä pariskunta pesällään. Sattui kuuma päivä, lintukin läähätti makoillessaan.

Nokikanoja oli kaksi tai kolme paria, rantakasvustosta ruokaa etsimässä tämä.

Räkättirastaita tuntui myös olevan paljon, ruokaa kantamassa tämäkin.

Ja vielä oli joillakin lokeilla parittelumeininkiäkin. 

Näiden lisäksi oli joutsenpari, haapanoita, telkkiä, peippoja ja muita pikkulintuja. Odotan kovasti, että pääsen kohta näkemään pesivien lintujen poikasia. Muistaakseni en ole silkkiuikkujen poikasia vielä koskaan nähnytkään.
 naurulokki, härkälintu, silkkiuikku, nokikana, räkättirastas,

Peltoaukealla

 

Tein retken eräälle peltoaukealle, jossa on joskus ollut kiuruja, takavuosina paljonkin. Mutta vaikka minulla oli hyvin kuuleva ja näkevä kaverikin mukana, ei ollut mainittua lajia. Sen sijaan tuomessa lauloi punavarpunen.

 

Toisaalla lauloi punavarpusnaaras.  Molemmat sukupuolet näyttävät tällä lajilla laulavan.

 

Pikkuvarpunen etsiskeli jotain pajukossa.

Ja töyhtöhyyppiä oli runsaasti. Niillä oli nyt soidinlennot parhaimmillaan.

Soidintaan lenteli myös taivaanvuohi. Se vain oli paljon korkeammalla ja niin nopea, etten vieläkään saanut siitä yrityksistä huolimatta kunnon kuvaa. Mutta näkyypähän tuo pyrstön muoto, jolla lintu saa mäkättävän äänen aikaan.

Räkättirastaita oli runsaasti. Pusikoissa lauleli myös punakylkirastaita.

Haarapääsky istahti puun oksalle. Jotain sillä oli suussa pesätarpeiksi.

Ja kun pihaan pääsin takaisin, katseli sähköpylväällä harmaapäätikka. 

harmaapäätikka, räkättirastas, pikkuvarpunen, punavarpunen, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, haarapääsky

Kivoja kohteita

 

Rantasipi on kiva, kun se ei ole kovin arka, sitä pääsee näkemään läheltä.

 

 Mutta hieman toista on valkoviklo, joka yllättäen lensi suolla lammen rannalle. Ilmeisesti sillä oli pesä lähettyvillä. Tätä kuvaa on pitänyt suurentaa rutkasti. Valkoviklo ilahduttaa minua suuresti, sillä se on eka kuva siitä nimenomaan omalla paikkakunnalla.

 

 Valkovikloa kuvatessani olin pettynyt, että eipä ollutkaan lammelle tänä vuonna tullut kaakkuria. Mutta kiikaroidessani huomasin yhtäkkiä, että hyvänen aika, se mitä olin luullut koko ajan kiveksi olikin pesällään istuva kaakkuri! Sillä oli suurimman osan aikaa pää matalana, joten en sen vuoksikaan erottanut kivestä. Ja tietysti turhan kaukana. On luonto totta totisesti osannut ajatella suojavärin.

  Ja se mitä se pää matalana niin seurasi, on tässä! Sen oma puoliso, jota myöskään en meinannut millään havaita. Onkin näköjään niin, että hautoma-aikana kaakkurin uimassa oleva puoliso ui hyvin matalana melkein veden alla. Liplattavista laineista sitä ei kyllä meinaa erottaa. Vai löydätkö helposti?

  Menimme tutkimaan myös toisen lammen, jossa tavallisesti on ollut kaakkureita. Ihan rantaan ei mitenkään voinut mennä, sillä ihan nenän edessä oli emo pesällään.

Puolisoa en yrityksistä huolimatta nähnyt. Se ui kuulemma samoin hyvin matalana. Kaveri kyllä näki, joten ei ollut tuleva yksinhuoltaja tämä. Kaukanahan tämä pesäkin oli, mutta nykykameroilla saa kropatuksi kuvat niin, että jotkut luulevat, että kuvaajat aina häiritsevät lintuja saadakseen kuvan. Tämä selitys siksi, että nykyään näkee lintusivustoilla kauheaa sanasotaa siitä, että kuvaajat menisivät liian lähelle kohdetta. Saattaahan sellaisiakin olla, mutta aika lailla kuvia saa suurennetuksi.

Joka puolella tapahtuu

Kevät on aikaa, jolloin joka puolella tapahtuu, ei meinaa ehtiä kaikkialle katsomaan, mitä kaikkia lintuja tai kasveja on ilmestynyt. Isokoskelokoiras uiskenteli yksikseen, toisaalla lenteli pariskunta.

Pihassa on laulanut kirjosieppo jo ainakin viikon. Ihana mennä ulos, kun se heti oven vieressä livertelee.

Metsäretkellä kaarteli pään päällä ainakin 37 linnun kurkiparvi. Etsiskelivät laskeutumispaikkaa.

Peipot laulelevat niinikään metsissä.

Samoin punakylkirastas.

Räkättirastaallakin on kiireiset ajat.

Eikä vihervarpunenkaan ehdi jouten olla.

vihervarpunen, kirjosieppo, peippo, räkättirastas, punakylkirastas, isokoskelo, kurki
 

Retkellä nähtyä

Kävin taas välillä vähän kauempana linturetkellä. Hanhia oli pelloilla runsaasti. Metsähanhi on minusta niin hellyttävän näköinen. Eräällä rinteisellä mullospellolla oli koko rinne täynnä valkoposkihanhia, ja kauempaa lähestyttäessä näytti kuin koko pelto olisi täynnä valkoisia lumipalloja.

Lammella oli mustakurkku-uikkupari, joka ensin vain nukkui. Sitten yhtäkkiä heräsivät ja alkoivat nyökytellä toisilleen. Tämäkin taas niin tosi kaukana, että eihän kuva hääppönen tullut.

Puussa lauleskeli sydämensä pohjasta kirvinen, olisiko metsäkirvinen.

Näsiä on kaunis, kevään ensimmäisiä kukkivia kasveja. Sitä vain ei moni tunne, sillä keväällä ei useinkaan ole vielä asiaa metsään.

Menestyisiköhän puutarhassakin.

näsiä, metsäkirvinen, mustakurkku-uikku, metsähanhi
 

Töyhtöhyypät hyökkäilevät

Eräällä pellolla käyskenteli paljon mm töyhtöhyyppiä ja muutama joutsen. Yksi joutsenpariskunta oli jostain syystä suututtanut töyhtöhyypät, sillä nämä hyökkäilivät joutsenia kohti armotta. Aluksi joutsenet olivat kiukuissaan.

Sitten ikään kuin alistuneen tuntuisia.

Mutta kun hyökkäykset vain jatkuivat, eivätkä tuntuneet missään, joutsenet vähät välittivät häiritsijöistä ja jatkoivat ateriointiaan.

laulujoutsen töyhtöhyyppä

Aina myöhässä tai aikaisessa.

Kun aiemmin kävin Imatralla lintretkellä, kävin eilen puolestani Mikkelissä muutamassa paikassa. Niin vain on, että lumet ja jäät sulavat humauksessa, joten koskaan en osaa ajoittaa retkiä aikaan, jolloin lintukerääntymät olisivat korkeimmillaan. Olen joko myöhässä tai liian aikaisessa. Mutta aina joitain lintuja on paikalla. Näin kevään ensimmäisen härkälinnunkin.

Haapanoita oli runsaasti, osa pariutumattomia.

Telkkiä nyt tietenkin aina joka paikassa. Koiras yrittää tässä liehitellä, mutta toinen ei ole kiinnostuneen oloinen.

Kevään ensimmäiset tukkasotkatkin näin.

Nokikanoja oli hämmästyttävän paljon. Sekin on laji, jota en ole vielä koskaan nähnyt omalla paikkakunnalla.

Telkkäkoiras on hauskannäköinen korvaansa kaivellessaan. Taviparikin pyrähti lammella lentoon, samoin sinisorsapari ja joutsenpari. Naurulokkeja oli runsaasti, mikä selittänee sen, että näitä muita lintuja oli suhteellisen paljon, jäänevät pesimään lokkikolonian suojaan pedoilta.  Kun saavuin kotipihaan, oli siellä iso parvi vihervarpusia, nekin kevään ensimmäiset minulle. Niitä olin odottanut jo pitkän aikaa saapuviksi.

telkkä, härkälintu, tukkasotka, haapana, vihervarpunen, nokikana,