Ensimmäisiä

Vihervarpunen oli ensimmäinen muuttava pikkulintu, joka tänä keväänä saapui meidän pihaan. Kymmenittäin niitä helisi pihapuissa ja ruokintapaikalla, ja ovathan ne siellä vieläkin. Yllä koiras.

Ja tämä on naaras.

Aamulla jo pimeän aikaan lähdin tietämälleni teerien soidinpaikalle. Kerrankin olin ajoissa. Mutta eivät ne tulleetkaan juuri sille paikalle, johon tavallisesti, vaan paljon kauemmaksi. Ainakin kymmenen niitä lensi jonkin matkan pääähän, jossa ilmeisesti on aukeaa, ja puissa oli ainakin viisi yhtaikaa. Ei voinut mennä lähemmäksi. Puissa olevat tähystäjät olisivat heti varoittaneet, ja muutenkin sinne oli aikamoinen matka risukkoista metsää. Olkoot tältä keväältä teeret. Ehkä en enää viitsi toista kertaa mennä, ellei kaveri houkuttele.

teeri, vihervarpunen
 

Etsivä joskus löytääkin

Talvella pimeimpään aikaan katsoin ikkunasta ihmeissäni, kun orava poukkoili hangessa. Välillä se  syöksyi ihan umpsukkeluksiin niin ettei sitä usein edes näkynyt.

Ja sitten se taas nousi ylös ihmettelemään. Luulin sen tekevän itselleen lumipesuja,

Mutta se taisikin etsiskellä syksyllä keräämiään ruokavarastoja. Se ei kuitenkaan ymmärrä, että juuri tämä kohta tontista on aina eniten lumen peitossa, ja siinä paksuin lumi. Nyt näytti kuitenkin jotain löytäneen. 
 

Vihdoinkin saapui

Vihdoinkin on koskikara saapunut koskelle. En tiedä, onko nyt vasta saapunut vai onko aiemmin ollut vain piilossa. Kovasti olen kaivannut.

Uutterasti kävin koko talven aina silloin tällöin kyttäämässä kosken partaalla, kunnes tärppäsi. Siksi siitä piti nyt ottaa kuvia edestä ja takaa.

Kovasti se saalisti ja melkein aina sukeltaessa onnistikin. Joskus oli ravistettava oikein olan takaa, että saalis vähän taintuisi,

koskikara

 

Pakkasessa kärvistelijöitä

Pitkästä aikaa on tänä talvena ollut oikein kunnon vanhanajan pakkastalvi, 10-25 astetta ollut jo monta viikkoa ja kuulemma säätiedotuksen mukaan jatkuu samanlaisena.  Mutta se on rasittavaa eläimille, niin kuin myös ihmisille. Pörröisinä ja kylmissään linnutkin yrittävät pitää itsensä hengissä.

 keltasirkku, viherpeippo, käpytikka, harakka, punatulkku, sinitiainen

Lintutarkkailun tulokset

pyrstötiainen

Pyrstötiaiset ovat kuin ylensyöneitä pallukoita keikkuessaan puiden oksilla. Harvoin ne asettuvat puiden oksille ihan nätisti pystyasentoon. Aina vain jotenkin nurin päin roikkuen.

 Kyllä sinitiainenkin osaa keikkua vaikka miten päin. 

Ja tässä tämänpäiväinen BirdLifen pihabongauksen tulos klo 9.30-10.30:

talitiainen 7, sinitiainen 5, kuusitiainen 1, mustarastas 2, pikkuvarpunen 5, viherpeippo 7, punatulkku 20, hömötiainen 1, räkättirastas 3, keltasirkku 40, närhi 5, harakka 3, käpytikka 1, harmaapäätikka 1, pulu 6.

Vähän harmittaa, että pyrstötiaisia ei juuri tuon tarkkailutunnin aikana näkynyt. Niitähän on eilenkin vielä pyörinyt pihassa ainakin 7. Punatulkkujen määrä hämmästytti, en tainnut kaikkia edes ehtiä laskeakaan!

Uudenvuoden toivotus

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille seuraajille! Toivottavasti tulee tänäkin vuonna paljon lintuja ja perhosia ja muuta mukavaa luonnossa. 

Seitsemän pyrstötiaista ilahdutti eräänä päivänä.

Tämä puukiipijä on aidon näköinen, mutta se on ihan vain umpipuuta. Eräs firma tekee eri lintuja puusta. Olen saanut tämän joululahjaksi jo jokunen vuosi sitten. Olisikohan valmistajafirma tämä:

https://www.xn--lintujen-net-ocba.net/shop/puiset-linnut/ 
 

Tyttären tekemä taulu valkoposkihanhesta, niinikään lahjaksi saamani. Tehty jollain lastutekniikalla. Ainakin puuta se on, ja ohuet viirut kulkevat eri suuntiin.

Kahvipusseista tehty laulujoutsen. Ihan itse olen sen vääntänyt jo ainakin 10 vuotta sitten, jolloin kahvipusseista tehdyt kassit ja muut käsityöt oli vielä intohimona.

pyrstötiainen

Väki lisääntyy, kun kylmenee

Kannattaa mennä aina välillä seisoksimaan pihaan, jos vaikka sattuisi näkymään jotain jännää. Nytkin seisoin ihan ruokintapaikan kohdalla ja kas, yksinäinen urpiainen kävi hakemassa aina välillä ruokaa. On niin surullisen näköinen, onkohan kadottanut kaverinsa. Tavallisestihan ne kulkevat parvissa.

Eikä aikaakaan kun tulla tupsahti kaksi pyrstötiaista. Niin vilkkaita, että ei katse meinannut perässä pysyä.

En tarjennut seistä kuin vajaan tunnin, mutta sinä aikana ehti paikalla piipahtaa melkein kaikki yleensäkin pihassamme pyörähtävät. Jopa kuusitiaisen havaitsin. Ainoastaan pähkinänakkelia jäin kaipaamaan. Jo jonkin aikaa olen sitä kaivannut, koko syksyn se pihassa oleili. 
 

pyrstötiainen, urpiainen

Jo pitkä aika edellisestä

Oikein hieraisin silmiäni, kun pihassa vilahti piiitkästä pitkästä aikaa kuusitiainen. On edellisestä kerrasta jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Peräti hätäännyin niin, että en saanut edes kunnollisia kuviakaan, tärähtäneitä kaikki. 

 

Se sai siemenen, enkä sitä sen koommin erottanut muiden tiaisten seasta.

Tämä käpytikka jo siltä ajalta, kun marraskuun puolella satoi peräti luntakin, n. 7 cm. Tikka yrittää tässä ratkaista, miten pääsisi verkon sisällä olevaan talipötköön käsiksi.

kuusitiainen, käpytikka

Pihassa pyöriviä

Tutut pihalinnut pyörivät pihassa. Hömötiaisiakin on onneksi vielä, vaikka lajin määrä on kuulemma dramaattisesti vähentynyt.

Tänä vuonna on talitiaisia huomattavasti enemmän kuin parina viime vuonna. Kerralla saattaa nähdä kymmenenkin yhden talipötkön kimpussa.

Kiva, että pähkinänakkeli käy meillä edelleenkin. Aika huvittava lintu, kun mieluiten on ylösalaisin. Joka kerta nappaa siemenen pää alas päin.

Sinitiainen on kaunis, sopii sinistä rakastaville suomalaisille.

hömötiainen, talitiainen, sinitiainen, pähkinänakkeli 

Superkuun kuvausta

 

Eilen oli ilta, jolloin kuu oli tavallista lähempänä maapalloa. Näkyvissä oli ns. superkuu, joka näin suurena näyttäytyy maapallolle vain noin 3-4 kertaa vuodessa. Sainpa minäkin näkyviin kuvaan eri kraatereita ja muuta pinnanmuodostusta. Ja oikea ihme minusta, että kerrankin oli pilvetöntä.

Mutta johan jo jonkin ajan kuluttua alkoi kerääntyä pilveä ja jonkinlaista sumua tai muuten kosteutta, joten näytti siltä kuin kuun ympärillä olisi vaaleanpunainen rengas.

Ja kun pääsi kehittymään lisää pilviä, näkyi kuun ympärillä kauempanakin tällainen punainen rengas.

Oikeastaan kyttäilin illalla klo 9-10 maissa, näkyisikö revontulia. Hyvin skeptinen olin jo etukäteen, sillä ihan koko tontti on korkeiden puiden keskellä. Mutta jos loimu olisi ollut mahtava, olisin voinut varmaan nähdä loimotuksen ihan yläpuolellani. Maantieltä sihtasin pohjoista kohti. Oikein hyvällä mielikuvituksella saatoin saada kuvaan pientä vihertävyyttä, mutta ei aiheuta juuri tuuletuksia. Klo 24:stä eteenpäin kolmeen asti näytti ennusteessa olevan suuremmat mahdollisuudet revontuliin, mutta olin silloin unten mailla.