Jäätä

Harvinaisen komea aurinkoinen päivä oli tänään, joten sonnustauduin rantaan. En odottanut mitään, sillä lunta on jo ainakin puolisääreen. Oli sinne sittenkin tullut jäämuodostelmia. Kaikki piti kuitenkin kaivaa lumen alta. 

Kun edellisen kerran kävin toista viikkoa sitten, lainehti järvi vielä vapaana, eikä tietoakaan pakkasista. Myöhemmin ei ollut päivänäön aikana (tai laiskuuden takia) tilaisuutta menneä uudelleen. Nyt oli kuvioiden puolesta jo liian myöhäistä.

Jouluiset linnut

 Lumi tekee tilhetkin kovin joululintujen oloisiksi. Vielä on vähän pihassa marjoja, mutta kyllä niissä on ollut syöjiäkin. Mahtavat tilhi- ja rastasparvet käyvät päivittäin nokkimassa marjoja suuhunsa. Miten minusta tuntuu, että sinitiaisetkin ovat nyt oppineet napsimaan marjoja. Ovatkohan ottaneet mallia. Eivät ne kyllä alkusyksystä ymmärtäneet mitään pihlajanmarjojen päälle.

tilhi

Kohta kaikki syöty

Saapuivathan ne rastaatkin viimein. Valtava parvi lehahti koivunlatvasta pihlajaan, jonka yläoksat oli putsattu jo tilhien suihin.

Niillä oli joulupukkikin mukana.

Vielä on jonkin verran valikoimaa.

Sinne hutkahti marja kitaan.

Kaikki kuvat ikkunan läpi otettuja. Vaikka kuinka varovasti avasin oven, lehahtivat linnut tiehensä, eikä minulla ollut enää mahdollisuutta jäädä odottelemaan mahdollista paluuta. Riensin nääs ensimmäisiin pikkujouluihin pariin vuoteen. Täällä ainakin saa nyt vielä sellaisia pitää.

räkättirastas

Vahvemman oikeus

Eilen olikin aurinkoinen päivä, joten sonnustauduin ulos kameran kanssa. Harmaapäätikka lensi rasvapötkölle, jossa käpytikka oli jo kaikessa rauhassa. Harmaapäätikka on tottunut siihen, että kun se ilmestyy, muut lakoavat.

Mutta eipä käpytikka antanutkaan periksi. Se ei antanut koon hämätä itseään. Tulija yrittää saada käpytikan tuijottamalla katoamaan, mutta ei onnistu. Harmaapäätikka vie nokkansa ihan toisen nokkaan kiinni. En kuullut mitään ääntä, mutta lopulta käpytikan hermot pettävät ja se siirtyy parikymmentä senttiä sivummalle, että toinen pääsee yksinään pötkölle. Vasta kun harmaapäätikka suvaitsee poistua, tulee käpytikan vuoro.

Pikkuötököiden maailmaa

Ei ole taas "ehtinyt" käydä kuvailemassa, joten katselin kesäisiä kuviani. Vaikka en niin hyönteisistä piittaa, olen silti usein räpsäissyt niistäkin kuvan, ja ajatellut, että "jos vaikka joskus tarvitsen". Mihinkähän kuvittelen niitä tarvitsevani. Nyt kuitenkin synkän marraskuun vastapainoksi jotain menneeltä kesältä.

Hämmästykseni on aina suuri, kun katson jotain hyönteistä. Näissähän on aivan mahdottoman ihmeellisiä ja erikoisia olioita, joillain mahtavat tuntosarvet, joillain karvaista käpälää tai muuta kohtaa.

Olen myös yllättynyt, miten mahdottoman monenlaisia hämähäkkejäkin on olemassa. Tämä on tullut kuvattua "väärältä" puolelta.

Pihassa nähtyä

Harmaapäätikkakin on taas ilmestynyt maisemiin. Näyttävät pikkulinnut sitä kovasti kunnioittavan, sillä jos ne erehtyvät vahingossa tulemaan yhtaikaa syömään, lähtevät kyllä saman tien pois. Kun harmaapää lähtee pois, heti on pötkö täynnä tiaisia ja pikkuvarpusia.

Iloinen yllätys oli jälleen myös valkoselkätikka.

Pulujen invaasio ei suuresti ilahduta, vaikka ei tietysti pitäisi lintuja asettaa eri arvoon. Mutta "ovathan ne kivoja silloin, kun eivät vakin ole meidän pihassa".

Saapuivat sittenkin

Kyllä sittenkin saapui marjansyöjiä. Turhaaan pelkäsin, että pihlajanmarjat jäävät syömättä. Pieni tilhiparvi on nyt pari päivää pyöriskellyt lähettyvillä, mutta hitaasti hupenevat marjat, niitä kun on nyt kaikilla muillakin. 

Lokakuun räpsyjä

Lokakuussa on vielä monenlaista säätä, jopa niin lämmintä ja aurinkoista, että viitsii lähteä melomaan. Peilityynellä järvellä on mukava meloa, etenkin kun ei ole enää muita liikkujia juurikaan. Ohilkevasta moottoriveneestä syntyy hauskoja säännöllisiä laineita.

Sorsia paistattelemassa päivää.

Kanadanhanhia aamutuimaan.

Syksyn yleisin toukka perhossivustoilla tuntuu olleen heinähukan toukka, joten minäkin opin sen näkemään ja tuntemaan.

Tällainen aamu tietää rumaa päivää.

Lokakuun alussa on vielä yöperhosiakin, kuten hallakehrääjä, tunturimittari, hallamittari, lumimittari tai tämä pakkasmittari. En viitsinyt enää laittaa valoa ja lakanaa. Niinpä laitoin usein illalla vain pihavalon palamaan ja ennen nukkumaanmenoa kävin katsomassa, mitä pihalampun ympärille on kerääntynyt. Melkein aina nuo äsken mainitsemani. Pakkasmittareista olen saanut jopa ainakin neljänlaisia eri versioita.

Oravat pitävät pihaamme omana pihanaan.

Nyt olisi marjoja

Pihlajanmarjoja olisi pihassa vaikka kuinka, mutta ei näytä olevan sellaisia lintuja, joille marjat kelpaisivat. Vain tilapäisesti joku lentää puuhun. Kuten vaikkapa tämä närhi, jolla oli tukka aivan pystyssä. En tiedä, mitä se oli säikkynyt.

Jokunen järripeippo joskus maistaa, mutta ei mitenkään suuremmin tunnu pihlajanmarjat kelpaavan.

Eikä tinteille nyt ainakaan. Käyvät vain oksalla joskus keekoilemassa.

Ilmeisesti on nyt koko Suomessa hyvin pihlajanmarjoja, kun ei ole tilhiäkään näkynyt ollenkaan. Viihtyvät kai pohjoisempana.

Odottamatta ja yllättäen

Kiva yllätys oli erään hakkuuaukion kelopuissa. Yli kymmenen teeren parvi oleili oksilla eilen aamutuimaan, olisivatko olleet yöpymässä. Oli sekä koiraita että naaraita.