Nopeita

Tänään satuin vilkaisemaan ikkunasta, ja mitä näinkään! Mustavaris seisoi harakoitten  kanssa kannolla. Äkkiä hain kameran, ja tämän ainoan todistuskappaleen sain. Se hävisi siitä sen siliän tien jotain autoa säikkyen, minne lie matkalla.

Taannoisia riikinkukkokehrääjäkuvia katsoessani huomasin yhdessä kuvassa sinitintin pään. Se on näköjään meinannut syödä minun perhoseni! en ollenkaan muista nähneeni tiaista kuvatessani, muistan vain, että jotain vilahti silmieni ohi.

Perhonen säilyi ehjänä.

Perhosista puheen ollen, tänä keväänä olen saanut jo hämmästyttävän monta itselleni uutta lajia. Tässä eilisiltainen toukonirkko. Kun katsoo sen selkää, on siinä julman näköinen pelottelukuvio. Vihaisen ukon näköinen pää. melkein kaikilla perhosilla näyttäisi olevan jokin pelottavan näköinen naamankuva selässään.

Tässä samainen toukonirkko siivet levitettyinä. Silloinkin näyttäisi muodostuvan kieltä näyttävä karmea naama.

 riikinkukkokehrääjä, toukonirkko, sinitiainen, mustavaris

Lintutornilla

Lauantaina oli tornien taisto eli eri lintutornit kilpailevat keskenään, missä eniten nähdään eri lintulajeja klo 5.00-13.00. Emme ottaneet osaa kilpailuun, mutta käväisimme eräällä tornilla Sulkavalla katsomassa, mikä meininki siellä oli. Olihan siellä puoleen päivään mennessä nähty jo kymmeniä eri lajeja. Kyllä meillekin vielä riitti jotain nähtävää. Metsäviklo oli kiva yllätys. Sitä en ole nähnyt vuosiin.

Melkein jokaisen lintutornin ruovikossa liitelee ruskosuohaukka, niin täälläkin.

Ja kuusen latvassa lauleskeli pensastasku sydämensä kyllyydestä.

Haapanat lennossa.

Paikalla oli vielä mm. valkovikloja, erilaisia sorsalintuja kuten taveja, haapanoita, sinisorsia, oli ollut tukkasotkiakin. Erilaisia hanhia, jokin muukin haukkalaji, laulujoutsenia, kurjet lensivät, kaulushaikara puhalteli, pajusirkut visersivät jne. Paluumatkalla peltoaukealla töyhtöhyyppiä, räkättirastaita, erilaisia hanhia, kuovikin.

haapana, metsäviklo, pensastasku, ruskosuohaukka

 

Satunnaisia räpsyjä

Rantaan oli saapunut meriharakoita. Ovatkohan matkalla jonnekin. Olisi kyllä kiva, jos täälläkin alkaisi pesiä meriharakka.

Kalalokki venyttelee siipeään.

Mandariinisorsa näyttää kulkevan telaketjuilla.

Ja sitten täytyy venytellä jalkaa.

Saimaalla kulkee tällaisia nuolia.

Ja täytyyhän senkin venytellä ja oikoa. Isokoskelokoiras.

Ja kalalokki kyllästyi istumaan.

kalalokki, mandariinisorsa, isokoskelo, meriharakka.
 

Rastaiden välien selvittelyä

Rastailla oli pienimuotoinen taistelu. Toinen ihan rauhassa etsi matoja, kun jostain ilmestyi yhtäkkiä toinen ja hyökkäsi kimppuun.

Ei auttanut muu kuin ryhtyä puolustautumaan..

Kyllä siinä ihan jonkinmoinen taistelu käytiin. Olisiko toinen eksynyt väärälle reviirille. Jonkin aikaa oteltuaan toinen pääsi karkuun.

räkättirastas

 

Onni on suosinut

Minua on viime aikoina onni suosinut. Olen saanut monia uusia lajeja, sekä lintuja että perhosia, joista olen vuosikausia vain haaveillut. Kaulushaikara on yksi näistä toivotuista lajeista, tämä on se ruovikossa "pulloon puhaltelija".
 

Eihän se tämän kummemmin esiintynyt, mutta on tämäkin jo jotakin. Mikkelissä Naistingin lintutornilta kuvattu.

Perhosrintamallakin on ollut kivoja uutuuksia. Kaikkein himoituin ja toivotuin tämä kirjokehrääjä.

Ja se jopa suostui levittämään siipensä ja näyttämään komeat alasiipensä.

Ja tällainen mahdottoman suuri ötökkä pörräsi lakanalle. Se oli kooltaan oikea jättiläinen. Ei ikinä ole sellaista ennen kohdalle osunut. Vähintäänkin viisi senttiä kooltaan.

Edit: olen saanut tietää, että ötökkä on kesäturilas.

kaulushaikara, kirjokehrääjä

Uudelle tasolle

Olen päässyt perhosharrastuksessa vähän eteen päin, etten sanoisi "nextille levelille", kuten kuuluu nykyään sanoa. Ostamani uuden lampun lisäksi ostin myös riikinkukkokehrääjän feromonia, että minäkin näkisin kyseisen perhosen joskus. 

Ja uskomatonta mutta totta! Ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia, kun koiras tuli pörräämään naarasta etsien. Välillä oli jopa kaksi koirasta yhtaikaa. Ihmeellistä, että tällaisia perhosia lentelee meidän keskuudessamme, mutta niitä ei vain näe, sillä nämä eivät juuri laskeudu lepäilemään, eikä ainakaan kukille. Aikuiset eivät syö mitään, joten kukilla niitä ei voi houkutella. Siinä mielessä laitoin siis feromoniampullin väärään paikkaan, kun laitoin sen tuonne kukkien sekaan piiloon. Vaikka otin mahdottomat määrät kuvia, suurin osa oli tietysti mitättömiä, sillä perhosta oli kuvattava koko jatkuvakuvauksella.

riikinkukkokehrääjä
 

Kaippareissun saalista

 

Aamullisella kauppareissulla bongasin viime vuodelta tutuksi tulleen mandariinisorsan. Ei ole sillä kaveria tänäkään vuonna.

Havaitsin, että härkälintukin on saapunut jo maisemiin. 

Siellä se uiskenteli aavalla järvellä. Saa nähdä, tuleeko puolisokin, ja onko sillä sellaista.

Aamubongauksena vielä myös västäräkki. Olihan siellä rannassa lokkeja ja sinisorsiakin, mutta enpä muistanut niitä kuvatakaan.

mandariinisorsa, härkälintu, västäräkki

Kannatti kokeilla

Olen vuosikausia laittanut perhosten houkutusvaloksi iltaisin vain vanhan halogeenilampun. Viime kuussa sain aikaan vihdoin tilata vihreää ja sinistä valoa tuottavan lampun, jonka valoa tietyt perhoset näkevät paremmin. Eilen illalla kokeilin eka kertaa. Kannattihan se. Valtava ryntäys lakanalle alkoi, ei ennen sentään. Ei eri lajeja niinkään paljoa (eivät monetkaan lennä näin aikaisin keväällä), mutta samojen lajien yksilöitä oli useita. Yllä käherämittari, en ollut sellaista tiennyt olevaksikaan.

Tämä on huhtinirkko, se minulla oli kylläkin jo aiemminkin.

 

Näyttää kovin pimeältä ihmissilmään, mutta perhoset näköjään tykkäsivät. Tilasin myös yli 200 watin lampun, mutta sitä kokeilen joku toinen ilta.

Keväisellä lammella

 Eräällä lammella oli valtavasti telkkiä ja sorsia. Tämä koiraspari oli saanut kolmanneksi pyöräksi tavikoiraan, joka seurasi poikaparia kuin hai laivaa, menivät nämä minne vain.
 

Telkkiä oli koiraita ja naaraita ja niillä oli kisailuja ja kiistoja.

Ja soidinkeimailuja myös.

tavi, sinisorsa, telkkä

Pääsiäisen iloja

 Pääsiäisenä ei ollutkaan kaunis aurinkoinen sää, mutta ei kovin pahakaan. Parina aamuna oli vain niin sankka sumu, että ei juuri eteensä nähnyt. Pelloille ei todellakaan nähnyt, olisiko ollut lintuja. Mutta koskella oli koskikara, sekin ihan sumun keskellä.

Valoisalla päivällä ei juuri haitannut, oliko sumua vai ei, pellot melkein tyhjiä, ihan vain yksittäisiä pareja kurkia, kanadanhanhia tai töyhtöhyyppiä. Mutta tässä hämmästyttävästi töyhtöhyypät järven jäällä, ja jotenkin soidinmenojen elkeitä, vaikkei soidinlentoa vielä ollut. Ainakin seitsemän yksilöä, mutta kovin kovin kaukana.

Pääsiäisen retki Varkauteen Mekaanisen musiikin museoon. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Seitsemän huonetta täynnä erilaisia vekottimia, joilla saatu aikaan musiikkia, ja opas kertoo tosi mielenkiintoisella tavalla soittimista. Oli jopa tuoli, joka alkoi soittaa musiikkia, kun sille istui. Ja lintu, joka lauloi musiikkia.

Toinen retkikohde samalla reissulla oli Leppävirralla Vesileppis-kylpylän kellarissa oleva jääluola, jossa on jäästä veistettyjä muumihahmoja ja muuta mukavaa. Kaikki on valaistu vaihtuvilla värivaloilla. Mutta tähän laitan vain tämän papukaijan blogin teeman mukaisesti, oli myös valtava kotka, mutta hämärässä ja valojen koko ajan vaihtuessa eri värisiksi kiiltävällä jään pinnalla olikin kuvaamiselle haastavaa. 

Tämäkin kohde on minusta käymisen arvoinen. Luulin etukäteen, että kyseessä olisi vain pieni huone, mutta tila olikin valtava alue, ihanhan sinne olisi eksynyt, ellei maahan olisi ollut levitettynä matto, jota pitkin kävellä. Noin -3 astetta oli siellä pakkasta. Heinäkuuhun asti avoinna.

töyhtöhyyppä, koskikara, muumijääluola