Taivahan valakiat

Kun eilen kuulin, että yöllä olisi taas mahdollisuus nähdä revontulia täällä etelässäkin, sonnustauduin ulos kuutamoon. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että jos jotain näkyy, se onkin kaukana taivaanrannan lähettyvillä, eikä puiden yläpuolella. Tämä oli otoksistani paras, sen mitä puoli kahdentoista maissa sain. Olisi pitänyt mennä jonnekin aavalle paikalle, mutta minäkö keskellä yötä pimeässä minnekään uskaltautuisin! 

Ei niitä loimotuksia kauaa näkynyt. Pian revontulet laantuivat vaalean vihertäväksi haaleaksi hehkuksi pohjoiselle ja koilliselle taivaalle. Arvoitukseksi taas jää, olisiko loppuyöstä ollut parempaa. Mutta ei se mitään. Johan minulle selvisi, että kotipihalta ei tämän kummoisempaa pysty saamaan. Tyydyn siis edelleenkin ihastelemaan vain muiden ottamia kuvia.
 

Täyttä talvea

Keltasirkkuja on nyt runsain mitoin. Samoin kuin luntakin.

Eikä hätää, että kuolisivat janoon talvella. Linnut osaavat syödä lunta janoonsa. Keltasirkku

Vaikka tänään aurinko hieman kurkisteli taivannrannan reunalla pilvien raoista, ei sen hehku yltänyt siihen, mitä näissä tapaninpäivän kuvissa.

Nämä viimeiset kuvat ovat jo tapaninpäivältä, sen jälkeen ei juuri ole aurinkoa näkynytkään, paitsi tänään vähän vilahti.

Pakkasessa sinnitellään

Talven yli täytyy vain jotenkin selvitä. Onneksi on päästy jo talvessa pimeimmän ohi.

 pikkuvarpunen

Vain jäljet jääneet

Monenlaista kulkijaa on ollut jäällä, siis siellä missä on jäätä.

 

Pakkassäällä

En muista, että olisi moneen vuoteen ollut näin hyviä pakkasia, tänäänkin -20. Saa nähdä, miten pysyvää tällainen on. Jouluksi ehtii lumikin sulaa vielä moneen kertan, jos niikseen tulee. Jos pitää valita lämpimien talvien, pilvisen taivaan ja mustan maan tai kovan pakkasen ja aurinkoisen kirkkaan sään välillä, niin olkoon sitten puolestani mieluummin pakkassää.

Tein pienen kävelykierroksen kylällä. Huvikävelijöitä ei sitten muita näkynytkään.

Minua viehättää avovesi kovalla pakkasella, mikä tietää vesihöyryä ilmaan.

Vain yksi varis kärvisteli kylmissään.

Luulin jo, että kirkonkylän sorsat ovat muuttaneet etelään, mutta ne löytyivät korkean lumikasan takaa  jään reunalta värjöttelemästä.

 

Jäätä

Harvinaisen komea aurinkoinen päivä oli tänään, joten sonnustauduin rantaan. En odottanut mitään, sillä lunta on jo ainakin puolisääreen. Oli sinne sittenkin tullut jäämuodostelmia. Kaikki piti kuitenkin kaivaa lumen alta. 

Kun edellisen kerran kävin toista viikkoa sitten, lainehti järvi vielä vapaana, eikä tietoakaan pakkasista. Myöhemmin ei ollut päivänäön aikana (tai laiskuuden takia) tilaisuutta menneä uudelleen. Nyt oli kuvioiden puolesta jo liian myöhäistä.

Jouluiset linnut

 Lumi tekee tilhetkin kovin joululintujen oloisiksi. Vielä on vähän pihassa marjoja, mutta kyllä niissä on ollut syöjiäkin. Mahtavat tilhi- ja rastasparvet käyvät päivittäin nokkimassa marjoja suuhunsa. Miten minusta tuntuu, että sinitiaisetkin ovat nyt oppineet napsimaan marjoja. Ovatkohan ottaneet mallia. Eivät ne kyllä alkusyksystä ymmärtäneet mitään pihlajanmarjojen päälle.

tilhi

Kohta kaikki syöty

Saapuivathan ne rastaatkin viimein. Valtava parvi lehahti koivunlatvasta pihlajaan, jonka yläoksat oli putsattu jo tilhien suihin.

Niillä oli joulupukkikin mukana.

Vielä on jonkin verran valikoimaa.

Sinne hutkahti marja kitaan.

Kaikki kuvat ikkunan läpi otettuja. Vaikka kuinka varovasti avasin oven, lehahtivat linnut tiehensä, eikä minulla ollut enää mahdollisuutta jäädä odottelemaan mahdollista paluuta. Riensin nääs ensimmäisiin pikkujouluihin pariin vuoteen. Täällä ainakin saa nyt vielä sellaisia pitää.

räkättirastas

Vahvemman oikeus

Eilen olikin aurinkoinen päivä, joten sonnustauduin ulos kameran kanssa. Harmaapäätikka lensi rasvapötkölle, jossa käpytikka oli jo kaikessa rauhassa. Harmaapäätikka on tottunut siihen, että kun se ilmestyy, muut lakoavat.

Mutta eipä käpytikka antanutkaan periksi. Se ei antanut koon hämätä itseään. Tulija yrittää saada käpytikan tuijottamalla katoamaan, mutta ei onnistu. Harmaapäätikka vie nokkansa ihan toisen nokkaan kiinni. En kuullut mitään ääntä, mutta lopulta käpytikan hermot pettävät ja se siirtyy parikymmentä senttiä sivummalle, että toinen pääsee yksinään pötkölle. Vasta kun harmaapäätikka suvaitsee poistua, tulee käpytikan vuoro.

Pikkuötököiden maailmaa

Ei ole taas "ehtinyt" käydä kuvailemassa, joten katselin kesäisiä kuviani. Vaikka en niin hyönteisistä piittaa, olen silti usein räpsäissyt niistäkin kuvan, ja ajatellut, että "jos vaikka joskus tarvitsen". Mihinkähän kuvittelen niitä tarvitsevani. Nyt kuitenkin synkän marraskuun vastapainoksi jotain menneeltä kesältä.

Hämmästykseni on aina suuri, kun katson jotain hyönteistä. Näissähän on aivan mahdottoman ihmeellisiä ja erikoisia olioita, joillain mahtavat tuntosarvet, joillain karvaista käpälää tai muuta kohtaa.

Olen myös yllättynyt, miten mahdottoman monenlaisia hämähäkkejäkin on olemassa. Tämä on tullut kuvattua "väärältä" puolelta.