maanantai 8. elokuuta 2022

Ilta perhosten kanssa

Laitoin sitten kumminkin perhosvalon houkuttelemaan yöperhosia lakanalle jo alkuhämärissä. Kun katsoin ikkunasta, joko olisi joku perhonen tullut lakanalle, lakanan vieressä istuikin rusakonpoikanen, joka on keksinyt pitää pihaamme oleskelupaikkanaan koko kesän. 

Luulin, ettei oikein hyvää iltaa tulisikaan perhosten suhteen, kun vain yllä olevia niitty-yökkösiä näytti pörräävän lakanalla, ainakin puolen tusinaa. Mutta yhtäkkiä huomasin, että kaksi niistä rakastui toisiinsa silmänräpäyksessä ja hups, ne olivat jo kiinni toisissaan ja asettuivat kopulaan eli parittelemaan puoleksi tunniksi lakanalle.


Hämmästys oli suuri, kun yhtäkkiä lakanalla tepastelikin päästäinen. Se oli niin valtavan vikkelä, että en edes ymmärtänyt kuvata. Mutta se olikin päättänyt ilahduttaa minua koko illan ja vilisteli lakanan poikki aina silloin tällöin pyöriskellen lähistöllä. Välillä se napsaisi jonkin lakanalla köllöttelevän heinäkoisan ja jatkoi matkaansa.


Ja kun alkoi puoliyö lähestyä, rupesi muitakin tulemaan valolle kuin nisäkkäitä. Isomittari nyt ilahduttaa aina, vaikka tulisi joka ilta, on se niin kaunis.


Lensi vain vaikeasti kuvattavaan pimeään paikkaan.


Kulmaolkiyökkönen sekoilee myös kauan lakanalla ennen kuin asettuu paikoilleen.


Värisyttää kuitenkin koko ajan siipiään pitääkseen niitä lämpimänä, jotta pääsisi nopeasti lentoon tarvittaessa.


Idänpronssiyökkönen on ollut harvinainen, aiemmin vain täällä idässä esiintyvä, mutta ilmeisesti ilmaston muutoksen myötä sekään ei ole enää muuallakaan harvinainen.

Tulihan siitä illasta kuitenkin ihan kiva ja monipuolinen, ainakin parikymmentä eri lajia, mm. sieniyökkönen, mustikkamittari tai kaksvärimittari. Näytti olevan jokin tuntematonkin joukossa. Vaikka nykyään jo alkaa hieman laiskottaa alkaa valvominen. Yksi syy siihen lienee se, että harvoin tulee enää mitään uutta. En kuitenkaan taida viitsiä viedä yöperhoskuvausta seuraavalle tasolle. Pitäisi ostaa pyydykset ja ultraviolettivalot ja muuta rekvisiittaa, joten taidan kuitenkin tyytyä tähän karvalakkimalliin.

Minulta kysytään usein, montako eri perhoslajia olen saanut kuvatuksi. Yritin laskeskella ja sain tällaisen tuloksen: päiväperhosia 60, yökkösiä 80, mittareita 98, koisia 18, muita 18. Sitten ovat vielä kaikenmaailman koit ja kääriäiset, joille en viitsi edes etsiä nimiä. Olen vain aina räpsäissyt kuvan kun ovat tulleet eteen, "jos vaikka joskus tarvitsen". Joka ryhmässä on lisäksi paljon sellaisia, joille ei ole löytynyt nimeä, ne ovat noiden lukujen ulkopuolella.

torstai 4. elokuuta 2022

Kesä etenee

Aika isoja olivat lokinpoikaset jo viikko sitten. Silti ne kerjäävät vielä emon huomiota ja ruokaa ja välillä kyhnyttävät emoaan.


Naurulokin poikanen askarteli jo yksikseen.


Vaikka tämä kalalokin poikanen on jo iso ja etsii itsekseen kaikenlaista järvestä, on emo kuitenkin vielä lähettyvillä, vaikkakin sitä ei aluksi huomannutkaan, kun se oli niin hissukseen.


Toisaalla oli vielä näinkin pieni kalalokin näppypäinen poikanen. Oli vielä niin pieni, että emo kiukuissaan yritti hätistää tungeksijoita pois.
 kalalokki, naurulokki

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Päivä toisaalta hyvä, toisaalta huono


Matonpesurannassa lenteli valtavasti pääskysiä, oli poikasia ja aikuisia. Niillä tuntui olevan jonkinlaista kisailuakin, sillä osa laskeutui aina välillä maahan ja odotteli, että toiset tulevat "hippasille". Tämä kuitenkin taitaa olla emo, sillä sillä on jokin ötökkä suussa.


Melontaretkellä oli tänään lintujen kannalta valtavan hyvä päivä. Näimme monia eri lajeja ja runsaasti poikasia. Tukkakoskelopoikue vain tuli liian lähelle, joten ei millään meinannut pitkällä putkella saada kuvia. Poikasia oli kuusi ja ne tähystelivät emon kanssa kaloja. Tulivat jopa niin lähelle, että olivat törmätä kanoottiin. Nämä poikaset ovat jo tosi isoja.

  Harvinaisempi näky oli härkälintuperhe.  Pariskunta ui tyyriinä edellä ja raitanaamapoikanen perässä. 

Sinisorsapoikuekin ui kiireesti meitä kohti, ovat ilmeisesti mökkiläiset opettaneet pullasorsiksi. Kun ei meillä mitään ollut, poistuivat pettyneinä. Luulin saavani kivat kuvat niistä, mutta kuvauksen kannalta meni tämä päivä ihan pieleen. Aurinko paahtoi niin täysillä ja minulla niin väärät asetukset, että kaikki kuvat pilalla. Nämäkään eivät häävejä ole, mutta sentään saa selvän, mistä on kyse. 

Vielä näkyi mm. kuikkia, lokkeja, tiiroja rantasipejä, västäräkkejä ja metsäkirvisiä. Mutta olen koko kesän ihmetellyt, ovatko joutsenet vähentyneet. En muista nähneeni koko kesänä kuin yhden pariskunnan, takavuosina niitä oli hautomassa vähän joka niemen nokassa. Tuolloin jos ei muita lintuja näkynyt, niin kyllä ainakin joutsenia.

tukkasotka härkälintu haarapääsky


perjantai 22. heinäkuuta 2022

Seisoskeli ruovikossa

Melontaretkellä näkee yleensä aina ne Saimaan tavallisimmat vesilinnut ja kahlaajista vain rantasipin. Mutta nyt oli tosi yllätys. Eka kertaa seisoi ruovikossa liro. Eikä kumma kyllä lähtenyt karkuun, putsaili vain itseään pitäessään meitä samalla silmällä.

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Ainakin joku on saanut jälkikasvua

Rannalla istuessa osui yhtäkkiä silmiin ruovikon reunassa pitkä pallojono. Tukkakoskelohan siellä veti letkaa perässään. Kuvista laskettuna poikasia oli kaksitoista, voi olla enemmänkin, jos kaikki eivät ole tulleet kuvaan.
Niillä olikin päämääränä mennä lepäilemään. Arvelin, että tuonne korkealle kivelle eivät pikkuiset kyllä emon perässä pääse. Mutta väärässä olin. Hyvin ketterästi kiipesivät alta aikayksikön.
En sitten tiedä, pääsivätkö sinne lopulta kaikki, sillä vaikka mistä kuvasta lasken, on poikasia näkyvissä kerralla vain yhdeksän. Mutta toivottavasti olivat vaikkapa emon takana piilossa.
Jonkin aikaa putsailtuaan ja suittuaan poikaset alkoivat hiissautua emon lähelle ja alle suojaan. Ja kyllä ne sinne kaikki mahtuivatkin.

tukkakoskelo

perjantai 15. heinäkuuta 2022

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Kuikka poikasen kanssa

Kasviretkihän se nyt oli kyseessä, kun yllättäen ilmestyi lammella näkyviin kuikka poikasensa kanssa. Ja hidas olin, emo oli juuri sukeltamaisillaan, kun vasta kamera räpsähti.
Ja sitten emo olikin jo umpsukkeluksissa ja poikanen jäi ihmettelemään. Enempää ei voinut kuvata, sillä lipuivat puskien taakse. Korkealta harjulta lammelle kuvattuna ja lyhyt putki vain mukana, mutta näkyypähän, että kuikan poikanen on tämän näköinen.

kuikka

torstai 7. heinäkuuta 2022

Lisääntymissuunnitelmia

Juhannuksen tienoilla näin niityllä runsaasti pyjamaluteita. Onkohan se yleisesti ottaen lisääntynyt Suomessa, en aiemmilta vuosilta muista sitä nähneeni kuin toisten blogeissa. Nyt se ainakin on lisääntymispuuhissa.

Pihlajaperhosetkin näin parittelemassa. Olen ymmärtänyt, että ylempi, jolla on ruskahtavat siivenreunukset, on naaras. Naaras näyttää keskittyvän vain syömiseen imien kärsällään mettä. Välillä ne lentelivät kukasta kukkaan kiinni edelleen toisissaan, ja naaras vain lipoo mettä, kun toinen kuivin suin keskittyy itse asiaan.

Alkukesästä myös virnaperhosilla oli samanlaisia suunnitelmia. Mutta vasta suunnitelmia, sillä ne ovat naamat vastakkain ja pitkän aikaa tunnustelivat toisiaan. Yritin kuvaa niistä siivet auki, ja samalla tallentui tämä alkutunnustelu. Yleensä ne olivat siivet supussa, kuten virnaperhosella tavallisesti, mutta välillä leväyttivät siivet auki. Tämä on naaras, sillä sillä ei juurikaan ole mustaa täplää siiven kärjessä.

Ja välillä levitteli siipiään myös koiras, jolla mustat heikot täplät.

pyjamalude, virnaperhonen, pihlajaperhonen

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Vesillä nähtyjä

Välillä ehdin jo luulla, että en näe tänä kesänä ollenkaan härkälintua. Mutta viime viikolla melontaretkellä osui sellainen eteen. Ja siinähän se putsaili itseään kaikessa rauhassa.
Putsausten jälkeen alkoi aivan infernaalinen meteli. Mutta äänelläänhän se vain lauloi. En yhtään tiedä, onko sillä puolisoa.

Melkein joka kerta  rantaan tai uimaan mennessä näkee rantasipin. Niin tälläkin kertaa, vaikka olin odottanut tuolle kivelle tiiraa.

Ja ihanaa, tulihan siihen tiirakin. Olen jo alkanut kaivata sitä, jos ei se siihen saavu joka kerta.

Alkukesästä lokit olivat hirveän vihaisia, sillä niillä oli jo pienet poikaset huollettavana ja suojeltavana.

Nyt nuo samaiset harmaalokin poikaset ovat jo aika isoja, kuitenkin emo vielä varmuuden vuoksi kyttää mahdollisia vihollisia. Mutta emot eivät ole enää yhtä kiukkuisia kuin alkukesästä.

Järvisätkin kukkii tällä hetkellä niin kauniisti. Tätä on vanha kansa kutsunut vesimansikaksi, miksikähän sekin nimi on pitänyt muuttaa rumemman kuuloiseksi.

harmaalokki, kalatiira, härkälintu, rantasipi

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Telkän aamutoimet

Telkkä kieriskeli kaikessa rauhassa kanoottirannassa.
Tätä kuvaa ihmettelin pitkän aikaa. Ikäänkuin mukana olisi myös jokin toinen lintu. Mutta kyllä siinä on telkkä selällään ja vaaleanruskea jalka ojennettuna kohti pyrstöä.


Sitten se sai kieriskelyt loppuun ja lähti kohti aavaa järvenselkää.