Kanadanhanhia

Melontaretkellä kanadanhanhia lepäilemässä. Nuoria ja vanhoja.
 

Ja vaikka emme kovin lähelle menneetkään, alkoivat ne hiissata itseään heti muualle. Niitä oli yhteensä lähemmäs parikymmentä yksilöä.

kanadanhanhi

Uutta sukupolvea

Mikkeliin oli asiaa viime viikolla, ja samalla reissulla oli pakko vilkaista lampi, jossa keväällä oli paljon eri lintulajeja. Poikasiahan minä halusin nähdä. Ja olihan siellä niitä vaikka kuinka paljon. Naurulokin poikaset ovat jo aika isoja, ne saavat jo kierrellä lammella itsenäisesti. Mutta aina välillä näköjään pitää mennä kerjäämään emoilta ruokaa.

Mutta turhaan kerjäävät. Emot eivät ole näkevinäänkään. Itsenäisiksi on opittava.

Monilla oli vielä vauvamaista karvaa ja untuvaa korvantauksissa.

Haapanoitakin oli paljon, niillä alkaa keväinen kaunis kosiopuku olla muisto vain. Tämä kerran karjahti kivellä seisojalle.

Ja niin se sai hyvän paikan kiveltä.

Tällä haapanaemolla on vain kolme poikasta, jollain oli useampiakin. Kiva oli vertailla, miten eri-ikäisiä poikaset kullakin oli.

Nokikanat ovat kiukkuisia lintuja. Ne eivät tahdo sietää ketään muita lähettyvillä.

Tällä nokikanalla oli yksi poikanen. Se onkin ihan harmaa, eikä poikasella ole enää punaista päätä. Näitäkin poikasia kuljeskeli jo ihan itsenäisesti.

Olihan siellä muitakin lajeja, mutta sitten tuli jo kiire toimittamaan kaupungille sitä varsinaista asiaa. Kotona katsoin kuvia koneelta ja voi itku, hyvin kaukana oli silkkiuikkukin, jolla oli kaksi tai kolme raitapäistä poikasta, lammella en poikasia erottanut. No ehkä hyvä niin, jos olisin ne havainnut, en olisi ehkä kerennyt varsinaista kaupunkiasiaa toimittaakaan.

Kaupunkiin tuli uutta asiaa pari päivää sitten, mutta voi itku, ei puhettakaan kuvaamaan menosta, sillä satoi kaatamalla. Saankohan minä koskaan nähdä lähempää silkkiuikun poikasia, Tämäkin oli elämäni eka kerta.

Tässä vielä se silkkiuikku. Laitoin kuvan kumminkin, jos vaikka en koskaan enää saa nähdä silkkiuikun vauvamaisia poikasia. Silkkiuikkua kun en omalla paikkakunnalla ole koskaan tavannut.

Nämä ovat tukkakoskelon poikasia omalta paikkakunnalta, ihan eri reissulta. Seitsemän niitä oli, mutta kaksi oli hitaita, eivät kerenneet kuvaan. Ihmettelin, missä emo on, kun nämä yksikseen uivat.

Jonkin matkan päässä emo istuskeli kalliolla. Varmaan tarkasti piti vahtia, mutta antoi jo lasten opetella yksin kulkemaan. Oli se minusta kyllä aika kaukana poikasista siltikin.

tukkakoskelo, silkkiuikku, naurulokki, nokikana, haapana
 

Runsaasti erilaista

Kesä on parhaimmillaan ja erilaisia eliöitä ja olioita on tarjolla luonnossa ihan ylenpalttisesti. Muun muassa tällaisia siellä elelee tähän aikaan vuodesta:

Kesäiseltä niityltä aaltomittari.

Aamuiselta talon ulkoseinien tarkastuskierrokselta idäntäplämittari.

Hyvin runsaana esiintyvä kirjoverkkoperhonen metsäniityllä.

Pihassa siankärsämöllä istuskeleva jokin öttiäinen. Ihan kuin en tällaista vihreää olisi ennen nähnytkään.

Kolmas kerta

Vaikka olen asunut Saimaan alueella jo yli 40 vuotta, oli vasta kolmas kerta, kun näin norpan livenä. Yhtäkkiä vain aavalla järvellä pompahteli musta pallo pintaan. On se melko sykähdyttävää, vaikka ei päätä enempää elukasta näekään. Vaikka eläin oli suhteellisen kaukana, näkyvät komeat viiksetkin kuvaa aika paljon rajattuna.

 norppa

Tällaista tänään

Isokoskelo oli koskella kalastamassa.

Melontaretkellä harmaalokinpoikaset. Ihan ovat vielä untuvikkoja.

Vähän joka luodolla ja kalliolla tonotti aikuisia lokkeja, mutta koska eivät meidät nähdessään olleet kiukkuisia, ei niillä liene ollut poikasia. Tämä lokki sen sijaan oli hädissään siksi, että kolme tiiraa hätisteli sitä, hyökkäilivät sen päätä kohti. Yritin saada kuvaa tapahtumasta, mutta ei millään mahtuneet tiirat yhteenkään kuvaan. Jotenkin tuli mieleen, olisiko lokki hävittänyt tiiran poikasia ja tiirat siitä suuttuneet.

Kauppareissuilla aamuisin kierrän aina rannan kameran kanssa. Yritin saada pääskysten lentoa kuvaan, kun ne sieppasivat hyönteisiä veden rajasta, mutta ei oikein onnistanut sekään minulta.

harmaalokki, isokoskelo, haarapääsky

Metsälenkillä

Vaikka käki kukkuukin joka kevät, ei sitä useinkaan pääse näkemään saati kuvaamaan. Nyt satuin sen näkemään harvahkossa metsässä, mutta olikos se lähellä! Ei tietenkään ja minulla vain lyhyt perhosputki mukana. Mutta siellä se käki puiden välissä kukkuilee.

Onneksi oli tänään vihdoinkin aurinkoista oikein koko päivän, niin näki perhosiakin. Vaan eivätpä juurikaan pysähdelleet. Suurin osa huiteli vain ohi. Karttaperhonen innostui ruokailemaan angervon kukilla.

Pitkästä aikaa satuin kohtaamaan myös ohdakeperhosen.

Ja metsäpolulla lenteli mustikkalehtomittari. Tällä sentään on vielä vihertävät siivet, usein vihreä väri on kulunut ja perhonen näyttää vain valkoiselta. Nämä olivat muutamia havaintoja tältä päivältä.

mustikkalehtomittari, ohdakeperhonen, karttaperhonen, käki
 

Aamutuimaan

Menin aamulla aikaisin rantaan ennen kuin muut ihmiset ehtivät herätä. Meriharakatkin ovat näköjään vielä paikalla. Mandariinisorsaa ei näkynyt. Se on kai kuitenkin vielä paikalla, sillä juuri eilen joku näytti vielä kyselevän facebookin sivustolla, mikä se tuo oudon näköinen sorsa on.

Joku oli nähnyt sorsalla vielä pari päivää sitten kaksi poikasta, nyt oli enää yksi. Poikaskato on valtava, varmaan sillä on alun perin ollut useampiakin kuin ne kaksi.

Kanadanhanhillakin oli hämmästyttävän vähän poikasia, vain neljä.

Toisaalla käveli kaksi kanadanhanhea kaksistaan. Ei tietoa, onko näillä ollut poikasia.

Veneiden keskellä uiskenteli härkälintu. Sillä on puolisokin, ja ne rakentelivat jonkun veneen perään pesää. Minulla ei ole tietoa, onnistuiko pesänteko ja onko puoliso jossain pesällä. Ihmettelen, miten nämä ylipäätään pysyvät hengissä, sillä laiturit olivat aivan täynnä veneitä, ja ne kun lähtevät liikkeelle, on henkikulta vaarassa.
 

Näiden lisäksi oli tietysti kalalokkeja, tiira, västäräkkejä, varpusia, kirjosieppo, puluja, pääskysiä ja kauemmas veneistä kuljettaessa useita pikkulintuja, joita en nähnyt, mutta erilaisia ääniä kuulin, minusta lehtokertun luritustakin kuului. Varis meinasi unohtua. Mietiskelin, miksi härkälintu ja muutkin yrittää pesiä veneiden seassa, mutta tulin siihen tulokseen, että siellä on petolinnuilta ja muilta vihollisilta enemmän turvassa kuin sillä puolen rantaa, jossa on enemmän luontoa.

härkälintu, kanadanhanhi, sinisorsa, meriharakka.

Hämäävä ulkonäkö

Sain uuden perhosen. Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt ruveta kuvaamaan myös kaikki kimalaisen tai ampiaisen näkösetkin. Nimittäin lasisiipiin kuuluvat perhoset matkivat niiden ulkonäköä ja ovat suunnilleen samaa kokoluokkaakin. Kuvasin siis ja kas, kameraan tarttui ruusuruohokiitäjä. 

Ja toden totta. Sillä on pitkä imukärsä, jolla se imee mettä kuten muutkin kiitäjät tai kolibrit ilmassa räpytellen laskeutumatta kukille. Kuvia en saanut kuin nämä kaksi, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä. Siivenlyönnit niin nopeita, ettei tähän kuvaan ole siipiä tullutkaan näkyviin.

Tässä jokin kukkakärpäsiin kuuluva vertailun vuoksi, sekin matkii ampiaisia ja kimalaisia säästyäkseen saaliiksi joutumiselta. Ei ole sillä yhtä pitkää imukärsää kuin kiitäjillä.

 Sattuipa vielä tällaiset kärpäsen näköiset parittelemassa. Kyllästyikö tuo ylempi, sillä se lähti kävelemään ja toinen raahautui perässä!

ruusuruohokiitäjä

Sirittäjämetsässä

Kävin tapaamassa Keski-Suomessa kaveriani, ja hän tiesi paikan, jossa on useita sirittäjiä laulanut koko kevään. 

Arvelimme, että ne ovat jo lopettaneet laulunsa, mutta minulla oli sittenkin onni matkassa. En ollut uskoa todeksi, kun kaverin asuinpaikan vieressä oli paikka, jossa ainakin neljä sirittäjää sirisi niin, että meillä oli jopa valinnanvaraa, minkä luo jäämme kyttäämään kuvan saamista. Olen kuullut sirittäjän ääntä myös omalla paikkakunnalla, mutta en ikinä ole onnistunut saamaan kuvaa, eikä nyt ainakaan näin montaa ole ollut kerralla äänessä. Joten elishän tästä nyt sitten tuli.
 

sirittäjä

Tahattomasti säikytettyjä

Aamuinen linturetki suuntautui peltoaukealle. Täällä on niin vähän peltoja ja niittyjä, että oikein erikseen pitää lähteä peltoa löytääkseen. Töyhtöhyypät pitivät soidinlentojaan. Ne saavat lennellä ihanilla voikukkapelloilla.

Pupu pomppi minua kohti, vaikka seisoin ihan näkösällä. Kun se äkkkäsi minut, voi pojat, miten se sai jalat alleen.
 

Yritin taas etsiä tukkakoskeloita järveltä. En millään ole niitä vielä nähnyt, kaikki muut vesilinnut ovat jo saapuneet. Mutta huomaamattani olin kävellyt sen sijaan isokoskeloon melkein kiinni. Sehän säikähti tietysti.

Tuonne kaukaisuuteen se uiskenteli. Kuvaan on tullut haarapääskykin.

isokoskelo, haarapääsky, töyhtöhyyppä, rusakko