Vesillä nähtyjä

Välillä ehdin jo luulla, että en näe tänä kesänä ollenkaan härkälintua. Mutta viime viikolla melontaretkellä osui sellainen eteen. Ja siinähän se putsaili itseään kaikessa rauhassa.

Putsausten jälkeen alkoi aivan infernaalinen meteli. Mutta äänelläänhän se vain lauloi. En yhtään tiedä, onko sillä puolisoa.

Melkein joka kerta  rantaan tai uimaan mennessä näkee rantasipin. Niin tälläkin kertaa, vaikka olin odottanut tuolle kivelle tiiraa.

Ja ihanaa, tulihan siihen tiirakin. Olen jo alkanut kaivata sitä, jos ei se siihen saavu joka kerta.

Alkukesästä lokit olivat hirveän vihaisia, sillä niillä oli jo pienet poikaset huollettavana ja suojeltavana.

Nyt nuo samaiset harmaalokin poikaset ovat jo aika isoja, kuitenkin emo vielä varmuuden vuoksi kyttää mahdollisia vihollisia. Mutta emot eivät ole enää yhtä kiukkuisia kuin alkukesästä.

Järvisätkin kukkii tällä hetkellä niin kauniisti. Tätä on vanha kansa kutsunut vesimansikaksi, miksikähän sekin nimi on pitänyt muuttaa rumemman kuuloiseksi.

harmaalokki, kalatiira, härkälintu, rantasipi

Telkän aamutoimet

Telkkä kieriskeli kaikessa rauhassa kanoottirannassa.

Tätä kuvaa ihmettelin pitkän aikaa. Ikäänkuin mukana olisi myös jokin toinen lintu. Mutta kyllä siinä on telkkä selällään ja vaaleanruskea jalka ojennettuna kohti pyrstöä.

Sitten se sai kieriskelyt loppuun ja lähti kohti aavaa järvenselkää.
 

Lapissa nähtyjä 3

Vielä löytyi lintukuvia Lapin-matkalta. Menomatkalla Limingassa ihailtiin mustapyrstökuireja, siellä ruovikossa ääntelivät toisilleen.

Muistaakseni Kempeleellä hotellin vieressä oli lintutorni, jonka lähellä kuovi huusi kaiken yötä ja lenteli tornin lähellä, vaikkei ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Olikohan poikasille sattunut jotain tai jokin muu hätä.

Jossain Muhoksen tienoilla turkinkyyhkyjä katuvaloilla. Ihan etelämaiden tunnelma, kun turkinkyyhkyn näkee.

Paluumatkalla jossain Kalajoen tienoilla oli pelloilla valtavat määrät "luppokurkia", eli nuoria kurkia, jotka eivät vielä pesi. Samoilla seuduilla oli suuret joukot myös kuoveja ja töyhtöhyyppiä.

Pikkulokki on osannut vältellä minua. Tämäkin on melkein elis, en ole ennen näinkään hyvää kuvaa saanut. Puhumattakaan, että läheltä olisin nähnyt.

Muhoksen ja Kalajoen tietämillä jossain lyhytvarvaskiurua etsittäessä (jonka löysivät, mutta minä en nähnyt, sillä olin jo tympääntynyt etsimään, kun etsiminen vain jatkui ja jatkui toista tuntia!!) heinikon taakse lehahti tukkakoskelonaaras. Jonkin ajan kuluttua se lähti taapertamaan pystyssä takavasemmalta tuon hiekkaisen kohdan yli, mutta myöhästyin kuvaamisessa, ehdin räpsäistä vasta, kun se oli laskeutumassa taas veteen.

Lapissa kuului melkein paikassa kuin paikassa järripeipon ryystävää laulua. Mutta kuvaa ei meinannut saada muualla kuin ruokinnalla. Onnistuin kuitenkin viimein kuvaamaan sen myös ehta aidossa ympäristössä.

Jokapaikan lintuja olivat myös keltavästäräkit ja tavalliset västäräkit.

Keräkurmitsan etsimiseenkin käytettiin kohtuullisen paljon aikaa. Mutta kun ei lähelle voinut mennä häiritsemään, en meinannut sitä edes nähdä. Vain tämä yksi kuva tallentui kameralle, muissa kuvissa on pelkkää kukkanummea. Hyvä suojaväri.

Tänä vuonna tuntuu olevan pajusirkkujakin runsaasti.

Auton ikkunasta joku havaitsi yhtäkkiä suopöllön. Enhän minä nyt tätäkään olisi yksin löytänyt.

Tyllilläkin on tosi hyvä suojaväri. Keräkurmitsan tavoin sekin sopii hyvin ympäröivään luontoon.

Minulta jäi laiskuuteni takia näkemättä kiirunakin ja muutama muu, joka kuuluisi Lapissa nähdä. Monista yritin kuvia, kuten mustakurkku-uikuista tai kaakkurista. Mutta yllästys yllätys: ulkoiset olosuhteet estävät aina kohtuullisten kuvien saamista. Mutta ihan tyytyväinen olen. Vaikka en olisi matkalla nähnyt yhtään lintua, olisin silti ollut tyytyväinen: tunturikoivut, maisemat, suoluonto, kasvit ja erilaiset elämykset ovat aina matkan arvoisia.

keltavästäräkki, järripeippo, tylli, keräkurmitsa, pikkulokki, tukkakoskelo, suopöllö, pajusirkku, kurki, kuovi, mustapyrstökuiri, turkinkyyhky

Matkoilla näkee aina jotain erikoista. Joku itävaltalainen oli lähtenyt reissuun traktorilla.

Lapin lintujen elämää 2

Saanalla hömötiainen oli tehnyt pesän tikan vanhaan koloon. Ahkerasti molemmat emot kuljettivat ruokaa sisään ja useimmiten ulostepussin ulos. Joskus jopa ylimääräinen höyhen jouti tuoda ulos.

Langalla varpuset parittelivat, ja varpusten tapaan useaan kertaan peräkkäin, kunnes koiras voipuneena luovutti ja molemmat alkoivat sukia höyheniään.

Västäräkki on ahnehtinut pesään vietävää.

Limingassa kuovilla oli pesupäivä.

Varis ajoi merikotkan pesältään.

Taviokuurnat etsiskelivät metsässä vanhoja marjoja ja siemeniä syötäväksi. Punainen koiras ja

keltainen naaras. Taviokuurnia oli myös Neljäntuulen tuvalla ruokinnalla paljon, ja lihavia.

Hotellin räystäät olivat täynnä räystäspääskyn pesiä. Pääskyt lentelivät jatkuvasti ja hautovat emot kurkkivat pesästä.

Koskikaralla oli pesä ihan vieressä. Mutta uskalsi mennä viemään madon pesälleen vasta, kun ihmiset poistuivat takavasemmalle.

Niittykirvisiä oli paljon siellä täällä. Ja monilla jo poikaset, koska emoilla ruokaa suussa tai ne varoittelivat.

Liro nukkui silmät kiinni noiden oksien päällä. Mutta kun tuli ihmisiä, se heräsi, veti muutaman säkeen laulua ja alkoi etsiä ruokaa.

Sinirintojakin oli paljon siellä täällä. Saanalla tämä hyppelehti ihan vieressä, ilmeisesti pesä oli lähellä.

Vesipääsky on nopea kuin salama. Niinpä minulla melkein kaikki sen kuvat ovat epäselviä, taisi tämä olla niitä harvoja, joista saa jotain selvää.

vesipääsky, liro, merikotka, sinirinta, hömötiainen, varpunen, västäräkki, kuovi, taviokuurna, liro, niittykirvinen, koskikara,

Lintuja Lapista 1

Ennen juhannusta kävin Lapissa Skaftung Naturen järjestämällä linturetkellä.  Opastetulla matkalla pääsee näkemään sellaisiakin lajeja, joita ei välttämättä ole tiennyt olevaksikaan. Tänään valkkasin kuvista itselleni elikset eli eka kertaa kuvaamani. Lapin uunilintukin tuli kuvatuksi, on kuulemma harvinainen laji.

 

Lapintiainen ruokaili jonkin kahvilan ruokinnalla viherpeipon kanssa. 

Mustalintua olen toivonut näkeväni vuosikausia. Nyt näin, mutta niin tosi kaukaa. Linnut olivat aina kovin isoissa porukoissa ja tosi kaukana, vain pieninä pisteinä. Tässä oli kaksi yksilöä ihan rannan tuntumassa kerrankin, ja ilmankos, sillä lähelle ei päässyt vetisen suon takia. Ei muuta kuin uutta ja parempaa kertaa toivomaan!

Jo heti retken alussa Evijärvellä mustatiira. Kovan vesisateen takia ei voinut kuvailla kauaa, sillä kamera ei oikein tykännyt sateesta.

Taitaa piekanakin olla minulle eka kertaa nähty. Mutta kovin repaleinen yksilö sattui kuvaan.

Mustalinnun ohella pilkkasiipi oli toinen kauan haaveilemani. Siellä täällä niitä kellui mustina pisteinä. Ei tämän lähempänä ollut mikään. Joitain kuvia rutkasti suurentamalla erottuu peräti pilkkasiiven valkoinen silmäkin. En oikein tiedä, voiko tätä edes eliksenäkään pitää.

Koskaan ennen ei Lapin-matkoilla ole osunut riekkokaan kohdalle. Nytkin meinasi jäädä näkemättä, sillä erikseen etsittäessäkin tuli vesiperä. Mutta auton ikkunasta joku havaitsi yhtäkkiä linnun. Ja kiireesti kuvaamaan.

Tunturikihua en ole osannut edes odottaa, mutta yllättäen se lensi ylitsemme.

Eliksenä voisin pitää myös kiurua. Olenhan sitä nähnyt vaikka kuinka, mutta eka kertaa muualla kuin ilmassa, ja taisi olla kuvanakin eka kerta.

Kymmenen päivän aikana porukka näki yhteensä noin 140 eri lintulajia. Mutta kovin vähäisiä ovat yksilömäärät ja pitkiä matkoja saa kulkea ilman linnun lintua. Spontaanisti nähtyjä siellä täällä olivat sinirinnat ja pajusirkut, tai järripeipot tuntuivat ryystävän vähän väliä pusikoissa.

Lapinuunilintu, lapintiainen, mustalintu, pilkkasiipi, tunturikihu, piekana, riekko, mustatiira, kiuru

Perhoskesäkin alkanut

Jo sentään alkaa näkyä perhosiakin. Voikukkapellolla löivät ilmassa leikkiä sitruunaperhoset.

Mutta kun ne laskeutuivat, naaras ei huolinut koirasta sulhasekseen, se pitää takapäätään koko ajan pystyssä torjumisen merkiksi. Eikä mikään ihme, noin repaleinen ja rähjäinen vanha koiras!

Tässä jo aiemmin keväällä yritin kuvata kangasperhosta lennossa, että saisin sen kerrankin siivet auki. Ja vaikka kuva ei häävi tullut, iloitsen silti. Monen vuoden yrityksen jälkeen näin sen ruskean päällyspuolen ekaa kertaa ja sain sentään jonkinlaisen kuvan. Tätä on monta kertaa vaikeampi kuvata siivet auki kuin sitruunaperhosta, sillä tämä on niin tosi nopea.

Tänään yllätti mansikkakirjosiipi pörähtämällä pellon rumimpaan kohtaan.

Mittariperhosiakin alkaa ilmestyä, tässä sananjalkamittari lenkillä tavattuna. Asettui tietysti itsensä näköisten lehtien sekaan.

Ja Suomen (ainakin jonkin lähteen mukaan) toiseksi yleisin perhonen tesmaperhosen jälkeen: lanttuperhonen. Tämä on naaras.

Ja kas kummaa. Lenkille lähtiessä pysähtyi auroraperhonenkin sen verran voikukalle, että tällaisen räpsyn sain. Ei siis tarvinnutkaan juosta sen perässä.

 aurora, lanttuperhonen, kangasperhonen, mansikkakirjosiipi, sitruunaperhonen, sananjalkamittari