Havukan kyttäilyä

 

 Linnut ovat ilmeisesti aina kiehtoneet ihmistä. Ja niillä on aina ollut jokin symbolinen merkitys. Ne ovat olleet joko hyvän tai pahan onnen tuojia. 

Isot linnut kuten kotkat, haukat, kurjet, pöllöt ovat olleet tärkeitä lintuja eri tarinoissa.

 

Kuvissa varpushaukka, joka taas kyttäili pihassa. Varpushaukkaa on nimitetty ennenvanhaan myös poutahaukaksi. Kansanomaisesti haukkaa kutsuttiin havukaksi. Tuo nimitys monille varmaan tuttu Huovisen Havukka-ahon ajattelijasta.

Vuoksen varrella

Viime sunnuntaina käväisimme Imatralla ja katsastimme Vuoksen linnut. Ei ollut vielä mitään ihmeellistä. valtava naakkaparvi pyrähti puuhun ja toiseen puuhun laskeutui varis tukka pystyssä.

Edelleenkin on merimetsoja.

Ja tietysti valtava sorsaparvi.

Kööpenhaminalainen värimuunnos oli edelleen paikalla.

Ja nyt näin yllättävästi tosi vaalean ja melkein yksivärisen sorsan. Se erottui heti isosta parvesta.

 Kauempana uiskenteli paljon telkkiä sukellellen vähän väliä ja muutama isokoskelokin oli. Kummastakin lajista molempia sukupuolia. Puluja sen sijaan ei näkynyt yhtäkään.

sinisorsa, merimetso, varis

Vielä on talvea jäljellä

 

Ei suinkaan joka vuosi tätäkään tapahdu, että pyrstötiaiset tulisivat pihaan. Olisikohan ruoka nyt luonnossa vähissä, kun näitä on näkynyt pihassa muutamana päivänä, viitisen yksilöä.

Rannassa jokin poijun tapainen oli saanut hienon koristereunuksen.

pyrstötiainen

Laiha pihabongaus

Tämä viikonloppu olikin taas BirdLifen pihabongauspäivä. Tänään oli kivasti vähän aurinkoakin, ihme kyllä.

Lintusaldo ei kovin kummoinen: keltasirkku 26, punatulkku 1, mustarastas 1, käpytikka 1, talitiainen 4, sinitiainen 3, närhi 7 ja nisäkkäistä orava. Yöllisiä rusakon jälkiä ei taideta laskea mukaan. 

Kovin vähäiseltä näyttää tunnin mittaisen tarkkailun lintumäärä, kun muistaa syksyistä linturunsautta. Mutta kaipa talvi on verottanut oman osansa. Sitä paitsi tässä pyöriskelee päivittäin varpushaukka, se on verottanut aikamoisen määrän varmankin. Onkohan se metsästänyt suuren osan myyristä ja hiiristäkin, sillä seinän takana ei tänä talvena ole juurikaan hiiriä ollut. Pari hiirtä on saatu pyydyksellä, ja rapinoita ei enää ole kuulunut.

Varpushaukkaa ei tänään näkynyt, mutta usein se pyyhältää pihan yli, ja kun ei saalista tule, jää kyttäilemään oksalle.

Hyvä että edes tavallisia

Lupasivat täysaurinkoista päivää, joten lähdettiin pitkästä aikaa tutkailemaan Imatran Vuoksen talvilintuja.

Aurinkoistahan olikin, kun aamusta saavuimme paikalle, mutta kuinka ollakaan, jo yhdeltätoista meni pilveen ja alkoi häpsiä luntakin, se siitä auringosta sitten. Ei lajitarjonta ollut erikoinen, sorsia satamäärin, niiden joukossa yksi kööpenhaminalainen värimuunnos.

Naakkoja ja variksia oli rutkasti, joku yksittäinen harakkakin.

Merimetsoja oli vastarannalla parillakin laiturilla kymmenittäin, vähintään 30 yksilöä. Niitähän lenteli ja uiskenteli lepäilevien lisäksi useita siellä täällä.

 Sitten paikalle pölähti ruokkija. Jouduimme sorsien keskelle, kun linnut lähtivät rynnimään ruokkijaa kohti. Kovin olivat aamulla muuten kylmissään, kun pakkasta oli ainakin 15 astetta.

Näiden lisäksi oli useita telkkiä, jokunen isokoskelokin. Mutta ei tietysti osunut meidän silmiimme pikku-uikkua eikä allihaahkaa tai muita tavallisuudesta poikkeavia, joita on täällä pitkin talvea nähty. Mutta emme koko jokea haravoineetkaan. Käväisimme myös pikkulintujen ruokintapaikalla, jonne kaipasimme nokkavarpusta, mutta ei sitäkään näkynyt. Kaikki muut talvipikkulinnut taisivatkin esittäytyä, jopa valkoselkätikka. Mutta kiva retki silti taas vaihteeksi.

sinisorsa, sinisorsan kööpenhaminalainen värimuunnos, varis, naakka, merimetso

Talven eka aurinko

 

Jopas viimein paistoi täälläkin aurinko. Pilvisyyden kestäisi paremmin, jos tietäisi, että kaikilla muilla on samalla lailla. Mutta sosiaalinen media on paha: aina jossain päin Suomea saattaa joku nähdä aurinkoa, vaikkakin vain puoli tuntia, mutta kumminkin, ja laittaa tietysti hienoja postauksia valoisuudesta, kun itse kärvistellään pimeässä. Sekös kadehduttaa.

Suomalaista komeaa mäntymetsää.

Eräissä puissa lenteli iso parvi lintuja. Luulin kaikkia pyrstötiaisiksi, mutta osa olikin sinitiaisia.

Linnut olivat niin älyttömän nopeita, että ei tainnut tulla yhtään terävää kuvaa, mutta sentään selvän saa, että pyrstötiaisiahan ne suurimmaksi osaksi.

Siinä se tämän päivän anti. Ei minulta oikein tahdo onnistua talvinen lintukuvaus, varsinkin kun linnut keikkuivat milloin mitenkin päin, olisikohan kukaan edes sekuntia pysynyt paikallaan.

pyrstötiainen, sinitiainen

Palokärki kaupanpäälle

Käväisin katsomassa rannassa, olisiko siellä jäähahmoja, vaikkei ole kovia tuulia ollutkaan. Oli jonkin verran, mutta kaupanpäällisiksi oli yhtäkkiä edessäni palokärki kaivelemassa karikkeita, mikä ilahdutti kovasti. Olikin oikein onnistunut retki pitkästä aikaa.

Ennennäkemätön pihavieras

Tuskin uskoin silmiäni, kun huomasin pihassa pähkinähakin. Sellaista otusta en ole koskaan vielä nähnyt missään, en ulkomaillakaan, joten elämänpinna napsahti pitkästä aikaa. Onnellisuuskäyrä kohosi korkeuksiinsa.

 Pähkinähakki.

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa piti istahtaa kyttäilemään, mitä lintuja pihassa nykyään pyörii. Harakoita nyt ainakin.

Harmaapäätikka on myös alkanut käydä pihapiirissä. Koiraalle kyllä sopisi paremminkin nimitys punapäätikka.

Kappas vain, oli peippokin vielä.

Viherpeippoja oli valtavat määrät.

Käpytikka ilmestyi. On sillä nyt jotenkin puhtaampi etumus kuin kesällä.

Tietysti närhiä pyörii montakin päivittäin.

Muutama talitiainen. Sinitiaisia en nähnyt kuin yhden. Kesälläkin niitä oli kovin vähän, en tainnut nähdä ollenkaan poikasia.

Pikkuvarpusten ja viherpeippojen seassa oli joitain järripeippoja.

järripeippo, peippo, viherpeippo, harmaapäätikka, käpytikka, närhi, harakka, talitiainen

Uudenlaisenkin sain kuviin

Söderfjärdenillä on mahdollista nähdä paljon muitakin lintuja kuin kurkia. Yllättäen havaitsin sinisuohaukan lentävän matalalla. Tämähän onkin itselleni ihan eka kerta nähdä sitä plaatua.

Joutsenia oli kerääntynyt myös melko paljon pellolle, niistä vain ei mainita usein mitään kurkien yhteydessä. Kanadanhanhet viihtyivät joutsenten seurassa. Myös jotain pienempiä lintuja käppäili joutsenten seurassa, mutta en saanut selvää, mitä ne olivat.

Lentelihän siellä taivaalla vaikka mitä, mutta minun on mahdotonta saada selvää lentävistä linnuista. Nämä kuitenkin ovat ilmeisesti  jotain kahlaajia.

Muutamia metsähanhiryhmiä lensi ylitse.

Lintutornin vieressä pyöriskeli nuoria västäräkkejä.

Ja Seinäjoella ei pääse koskaan käymään näkemättä fasaaneja. Kolme nuorukaista käveli pihaan.

Harmi, että oli sateinen päivä. Olisi ollut mukava tuolla kierrellä ja viettää pitempäänkin aikaa  tutkaillen, mitä kaikkea olisi sattunut näkymään.

sinisuohaukka, joutsen, kanadanhanhi, metsähanhi, västäräkki, fasaani