maanantai 19. helmikuuta 2024

Erikoisempia kyttäilemässä

Eilen oli harvinaisen kaunis ja kirkas aurinkoinen päivä. Teimme linturetken Imatralle. Ja meitä onnistikin. Vuoksella uiskenteli edelleenkin uivelopariskunta, joka on kuulemma oleillut siellä koko talven.

Olihan siellä paljon isokoskeloita ja telkkiä sekä sinisorsiakin, niin ja tietysti naakkoja, variksia sekä merimetsoja, mutta nyt yritimme metsästää näitä harvinaisempia.


Eräällä ruokintapaikalla yritimme taas kytätä kirjosiipikäpylintua, joka tietojen mukaan myös on oleillut koko talven paikalla. Mutta ei näkynyt. Joku paikallinen kertoi, että se on hävinnyt sen jälkeen, kun paikalle on ilmestynyt muutama päivä sitten haukka. Niinpä tietysti, minun tuuriani! Mutta olihan siellä yllättäen kymmenen linnun parvi tiklejä. Nekin ovat minulle tosi harvinaisuus. vain kerran olen nähnyt tiklin omalla paikkakunnalla. Joten ihan tyytyväinen olin kuitenkin. Tietysti näimme ne tavalliset talvilinnut, jotka kotipihallakin käyvät päivittäin. Eivät säväyttäneet enää edes pähkinänakkelit eikä valkoselkätikkakaan, niitähän näkee kotonakin!


Eräällä toisella ruokintapaikalla oli yllättäen puukiipijä. Hämmästyttävää vauhtia kiipeili puunrungolla, aivan kuin hiiri olisi vilistänyt. Täällä kyttäsimme nokkavarpusta, mutta ei tietysti sattunut kohdalle.


Mutta pyytämättä ja yllättäen vilisti maassa lumikko. Useaan otteeseen se pyöriskeli ruokintapaikalla ja kerran se nappasi hiiren ja pyyhälsi paikasta toiseen hiiri suussa. Nyt ei harmita muu kuin se, että juuri sellaista kuvaa en saanut!

lumikko, puukiipijä, uivelo, tikli

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Lajeja oli runsaasti


Tänään oli taas se päivä, kun valtakunnallisesti bongattiin pihalintuja. Tänä vuonna olikin lajirunsautta, vaikkei puluja ja pikkuvarpusiakaan näkynyt tarkkailutunnin aikana missään. Kannattaa näköjään tarkkailla mieluummin aamupäivällä, jolloin ne yön jäljiltä ovat nälkäisempiä. Tässäpä tämänvuotinen (2024) Bird Lifen pihabongaussaalis:

harakka 2, närhi 5, keltasirkku 50, punatulkku 6, talitiainen 4, sinitiainen 4, hömötiainen 1, urpiainen 3, mustarastas 1, käpytikka 1, valkoselkätikka 1, harmaapäätikka 1, peippo 1, viherpeippo 4. Ja vielä nisäkkäistä orava. 

Oikein iso yllätys oli naaraspeippo, joka keltasirkkujen kanssa hyppelehti lintulaudan alla. Yllätys oli myöskin viherpeipot, sillä en ole havainnut niitä pitkään aikaan.

Kuvassa valkoselkätikka, joka uskollisesti on käynyt pihassa koko talven, ja jopa täsmällisesti, aina kello 11.

 

torstai 4. tammikuuta 2024

Auringon haloilmiö

En eilen kävelylle lähtiessä arvannutkaan, että saattaisin nähdä auringon haloilmiön. Ja parempana kuin koskaan ennen. Nyt oli nähtävissä sivuauringoissa oikein sateenkaaren väritkin. Puuttuu vielä, että olisi saanut sivuauringoista lähtevän auringon ympärillä olevan kaarenkin kuvaan, tai edes nähnyt sellaisen. Sellaisen näkeminen minulta vielä puuttuu.
 

keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Monenlaista


Vaikka nykyään talvet ovat yleensä harmaita, mustia ja leutoja, tulee sentään aina joskus myös kylmiä ja kirkkaita päiviä, jolloin luonnon kauneus pääsee oikeuksiinsa.


Urpiaisetkin ovat saapuneet, jo viikko sitten. Viime vuonna en muistaakseni nähnyt niitä ollenkaan.


Vaikka valkoselkätikka on kuulemma harvinainen, näyttäytyy se silti aina joskus meidänkin pihassa. Tämäkin taas kolmen ikkunan läpi ja viistoon kuvattu.
 

 

 Samoin kettu oli eilen yhtäkkiä pihassa siemeniä syömässä. Ei onneksi näyttäisi olevan kapinen.

 Eräänä yönä puolenyön jälkeen täyskuutamossa (sekin harvinaista nykyään) tulla pomppi rusakko omenapuun alle. En yrittänytkään kuvaa, en kumminkaan olisi osannut ottaa niin, että kuvasta olisi ymmärtänyt, että rusakko oli kuutamolla.

 

 Uudenvuoden aattona oli iltapäivällä hieno auringonlasku.

kettu, urpiainen, keltasirkku, valkoselkätikka

perjantai 17. marraskuuta 2023

Jäätävää


Ei ole tainnut edellisen postauksen jälkeen aurinkoa näkyäkään, mutta tänään se vihdoin näyttäytyi. Käväisin rannalla katsomassa, mitä siellä olisi, ja olihan siellä kaikki rannat täynnä erilaisia jäähahmoja.



 

maanantai 30. lokakuuta 2023

Syksyistä

Jo toista viikkoa sitten paistoi aamuaurinko kovasti ja lämmitti niin, että höyry vain nousi järvestä.

Silloin oli ensimmäisiä pakkasaamuja, jolloin järvikasvitkin olivat saaneet huurteisen pinnan.
Ja kultaiset lehdet koivuissa loistivat auringossa.
Ja heti kylmän tultua tulivat myös pikkulinnut. Pikkuvarpusia ilmestyi kuin taiottuna iso liuta.


Ainakin kaksi hömötiaista ilmestyi myös.
Pähkinänakkeleita on ainakin kaksi vakituisesti.
Talitiaisia on paljon, taisi kesällä olla hyvät pesinnät.
Sinitiaisia jokunen, hämmästyttävän vähän kuitenkin.
Ja tämä harakka pitää meidän pihaa kotipihanaan. Se on varmaan poikuetta, joka syntyi pihamme kuusiaidassa olleessa pesässä. Kovin varovaisesti kyttää toisella silmällä ikkunaan, onko joku ajamassa häntä pois.

harakka, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, pikkuvarpunen, pähkinänakkeli

tiistai 17. lokakuuta 2023

Närhen lento

Närhi on komea lintu, vaikka en tykkääkään, että se keräilee ruokaa kaulapussiinsa ja piilottaa jonnekin, eikä sitten talvella kuitenkaan löydä varastojaan paksun lumipeitteen alta.
 

torstai 28. syyskuuta 2023

Pimeässä ruokailijoita

Oli illalla niin sateinen ja märkä sää, etten viitsinyt laittaa perhoslakanaa enkä valotusta. Käväisin kuitenkin ulkona katsomassa, olisiko pimeässä jokin perhonen ruokailemassa. Nurmikolla imeskeli siniritariyökkönen omenaa.
Puun rungolla oli mahdoton määrä puolukkapiiloyökkösiä, vaikka jo joskus pari päivää sitten olin sivellyt syöttinestettä rungolle.

Niitä oli jos jonkin näköisiä ja värisiä.


Eikä pelkästään puun runko ollut täynnä samaisia otuksia. Perhosbaarin yläpuolella on katos, ettei sade pääse perhosiin, ja katokselle on asetettu omenansiivuja vieri viereen. Ja nehän olivat kaikki aivan täynnä, ja nimenomaan juuri puolukkapiiloyökkösiä. Taisi ihan jokin yksittäinen muu laji olla. Taas luulin saavani hyviä kuvia, mutta eihän pimeys ole paras mahdollinen kuvaukseen. Nyt onkin ongelmana se, että perhoset alkavat kiiltää salamavalossa.  Ainakin tämän lajin siivet heijastavat valoa kovastikin.

siniritariyökkönen, puolukkapiiloyökkönen
 

perjantai 22. syyskuuta 2023

Linnut unohtuneet

Jonkin verran harmittaa, että en joutanut kesän ja syksyn aikana ottaa kameraa esille, kun lintuja lenteli pusikossa aika paljonkin. Pari viikkoa sitten istahdin tiirailemaan, mikä lintu se verottaa meidän mustamarja-aronioita. Ja tällainen nuori mustarastas siellä kyttäili oksille. Kuvittelin, että saan kivan kuvan, kun se napsii marjoja, mutta kun katsahdin pensaaseen, ei siellä oikein ollutkaan enää mitään! Vain sen verran, että ajattelin illemmalla käydä hakemassa edes hieman kiisselimarjoja omenoiden kanssa keitettäväksi. Mutta kun lopulta sain aikaseksi mennä kipon kanssa, oli viimeisetkin marjat viety! Ei oikeastaan haittaa, meillä on tosi paljon muita, maukkaampia marjoja itselle.
Pari päivää sitten ulkona huomasin puskien alla pähkinänakkelin. Kiva, että sekin on löytänyt meille.
mustarastas, pähkinänakkeli

torstai 31. elokuuta 2023

Perhosten värisuora

Tänä vuonna olen aloittanut yöperhosten kyttäilyn jotenkin paremmin kuin monena muuna vuonna, aloitin jo hyvissä ajoin heinäkuun lopussa. Olen ymmärtänyt mennä kukillekin sekä päivällä että yöllä. Nämä nauhukset ovatkin todellisia perhosmagneetteja myös yöllä. Keltaritariyökkönen näytti viihtyvän niillä ympäri vuorokauden. Sain myös ruususiiven näiltä nauhuksilta sekä pari muuta elistä. Olisivat vain saaneet kukat kukkia kauemmin. Kuivuuskin taisi jouduttaa kukkien nopeaa lakastumista.

Ritariyökkösten toinen, kulmaritariyökkönen, saapui toissa iltana puun rungolle, jolle olin sivellyt punaviini-fariinisokeri-punaviinietikkasekoitusta. Nyt viime aikoina aiemminkin niitä on iltaisin ollut yhtaikaa kaksikin kappaletta.

 Ja kerran jo pelkäsin, että siniritariyökkönen ei enää ikinä saapuisikaan meille, kun sitä ei viime vuonnakaan näkynyt, mutta toissailtana se tuli. Sain siis sen kolmen värisuoran! On se komea näky, kun pimeään puutarhaan katsoessa yhtäkkiä näkyy valtava valkoinen lepattava olio. Kun se levittää siipensä, taitaa juuri ja juuri mahtua peukalon ja etusormen väliseen vaaksaan.


Voidelluille puunrungoille ilmestyi kaikenlaisia muitakin kivoja, mm. tämä tummapuuyökkönen. Silläkin on tosi hyvä suojakuvio.

 

Huppukeltayökkönen kyllä loistaa rungolta kauas. Samoin muut keltaiset yökköslajit.


Vielä pörräsi vadelmavillaselkä rungolla. Ainakin kuukauden se on jo lennellyt, ja sen kaverit.

Ja kun sitten kaikessa rauhassa istuskelin lakanan vieressä odottaen tulijoita, kuului takaani  linnun ääni "kvik". Käänsin taskulampun puun rungolle, ja siellähän oli lintu napsimassa noita minun juuri kuvaamiani perhosia. Vain kulmaritariyökkönen lensi kiireesti luokseni turvaan :) :)