Syksyä

Kovin vähäiseksi ovat jääneet linturetket tänä vuonna. Syysmuuttoakaan ei ole tullut seuratuksi yhtään, ihan vain ohikulkumatkalla nämäkin joutsenet. Oli niitä siellä pellolla kolminkertainen määrä, mutta eivät kaikki mahtuneet samaan kuvaan. 

Eräällä toisella pellolla oli ainakin parisataa naakkaa! En saanut kuvaa, kun ei mahdollisuutta pysähtyä.

Aamuisella kauppareissulla havaitsin rannassa syysmuutolla olevan valkoposkihanhipariskunnan. Nämä ilahduttavat aina, sillä näitä en täällä näe muualla kuin talon yli lentämässä.

Laitoin jo siemeniä ruokinnalle. Ensimmäisenä vieraana tuli pähkinänakkeli.

pähkinänakkeli, valkoposkihanhi, laulujoutsen

 

Mustarastas sieninurmikolla

Mustarastasnuorukainen etsi syötävää nurmikolla ja löysihän se madon. Sille olisi ollut tarjolla myös valtava määrä sieniä, mutta ei taida linnut välittää sellaisesta ruoasta. Jostain käsittämättömästä syystä pihassa on iso laaja alue, joka on aivan täynnä tällaisia sieniä, mutta emme itsekään arvaa käyttää niitä, kun emme tunne.

Välillä tuli heinikkoisempi kohta ja koska yöllä oli tullut kova kaste, oli siinä mukava ottaa kylpyjä, aivan kuin olisi hiekassa tai vesilammikossa räpiköinyt, samalla tavalla viuhuivat siivet.

mustarastas

Kauppareissun saalista

Lokit ovat jo pääasiassa häipyneet maisemista. eräänä aamuna oli laiturilla kuitenkin nuoria lokkeja.

Taisivat olla muuttomatkalla muualta tulleita. Olivat tässä yöpyneet ja alkoivat heräillä aamun valjetessa.

Minulla oli päämääränä kuitenkin etsiä mandariinisorsa, joka kuulemma oleili vielä paikkakunnalla. Sain vihjeen, että sen näkee parhaiten aamutuimaan, kun eräs paikallinen syöttää sitä takapihallaan.

Siispä kauppareissulle kamera mukaan ja rantaan. Satuin oikeaan aikaan. Aivan mahdoton sorsamäärä oli syömässä miehen heittämiä jyviä. En meinannut ensin millään löytää koko lintua muiden sorsien joukosta. Mutta tämä olikin kovin arka. Se oleili mielellään porukan reunamilla eikä meinannut uskaltaa ottaa jyvän jyvää, vaikka mies on häntä varten nimenomaan ruokinnan aloittanutkin. Mietin, onko siitä tullut arka siksi, että sitä on koko kesän käyty bongailemassa ihan maakunnan ulkopuolelta asti. On ehkä tuntenut itsensä jahdatuksi.

Pois lähtiessäni osui eteen vielä nuori varis. Tämä ei ollut yhtään arka, syntymästään asti satamassa ihmisten keskellä oleillut, eikä kukaan ole välittänyt sitä bongailla.

mandariinisorsa, nuori lokki, nuori varis

Rastasnuorisoa

Kun kesäksi lopetettiin lintujen ruokinta, ei ole lintuja pihassa juuri sen jälkeen näkynyt. Nyt kun kesä lähenee loppuaan, alkaa nuorisokin parveilla. Mustarastaiden poikaset käyskentelivät aroniapensaassa. Kun niitä ihmettelimme, pyrähti yhtäkkiä uima-altaalle räpiköimään iso liuta erilaisia rastaita. Tämä mustarastasnuorukainen yritti ottaa muista mallia ja uskaltautua kylpemään kuten muutkin, mutta ei millään tahtonut uskallus riittää.

Mutta voi sitä riemua sitten, kun pelko oli voitettu.

Laulu- ja räkättirastas ovat jo räpiköineet ja nyt hämmästelevät, että tässäkö se nyt sitten oli. Ainakin kymmenen eri rastasta altaalla riemuitsi. Ilakoitsijat houkuttivat paikalle yhtäkkiä myös pikkulintuja, ainakin punarintoja ja pikkuvarpusia. 

Minä sen sijaan en riemuinnut eilen, kun katsoin tyrnipensaisiin. Joka ikinen marja oli mennyt parempiin suihin ja pieniä katkenneita oksanpätkiä oli puiden alusta täynnä. Onneksi viime vuonna ehdimme ennen lintuja saada vielä puolet sadosta, ja sitä oli niin runsaasti, että jäi muutama rasia ensi talveksikin. Marja-aroniat saavat syödäkin, en oikein arvosta niiden makua.

räkättirastas, laulurastas, mustarastas.
 

Isoiksi kasvaneita

Vein kaverin Mikkeliin junalle ja samalla oli pakko käydä katsomassa lammella, jossa olin havainnut silkkiuikun poikasia. Ensimmäisenä eteen osui joutsenperhe nurmella lepäilemässä. Enpä ole ennen näin lähelle niitäkään päässyt. Variskin etsi jotain heinikosta.

Olihan siellä keskellä lampea silkkiuikku poikasensa kanssa. Varsin kaukana. Mutta kovin on jo aikuisen kokoinen. En tiedä, erottaisinko härkälinnun poikasesta, jos en emoa näkisi. Toisaalla uiskenteli toinenkin emo poikasen kanssa, mutta vielä kauempana.

Silkkiuikut lähtivät uiskentelemaan, ja kohtasivat keskelle lampea tulleen kanadanhanhikasan.

Rannassa putsaili tavi itseään. Kovin ovat olleet tavit piilottelevia koko kevään ja kesän, kun en aiemmin ole niitä huomannut. Vai olenko vain luullut sinisorsiksi. Oli lammella muitakin lajeja, kuten nokikanat ja haapanat, isoja ovat jo poikaset kaikilla.

silkkiuikku, tavi, kanadanhanhi, laulujoutsen

Äimistynyt poikanen

Melontaretkellä näimme kaislikossa härkälinnun ja sen poikasen. Kun emo näki meissä potentiaalisen vaaran, se häippäsi äkkiä ruovikkoon ja jätti poikasen mörön syötiksi.

Poikanen ei ymmärtänyt mennä piiloon, vaan jäi pälläilemään. Pian saapui isokoskeloperhe, emo ja viisi isoa poikasta, eikä härkälintunuorukainen ymmärtänyt kuin ihmetellä.

Isokoskeloita rynni edestä ja takaa, ja poikanen oli aivan äimistynyt. Lopulta se kääntyi menemään koskeloiden perään, mutta älysi lopulta jossain vaiheessa, että ei kannata vieraan porukan mukaan lähteä.

isokoskelo, härkälintu

 

Kanoja puistossa

Alkukuusta käväisin Tampereella. En ollut entisessä opiskelukaupungissani käynyt yli kahteenkymmeneen vuoteen, joten kierreltävää ja katseltavaa oli paljon. Kaupunki on nykyisin puolestaan lapsenlapsen opiskelukaupunki, joten hänelle piti sitten näyttää kaikki minun entiset asuin- ja opiskelupaikat ja muut tärkeät kohteet. Yllä Nokia-areena, jota olin jo pitkään toivonut näkeväni, ja mahtavahan se olikin.

Mutta sitten varsinaiseen aiheeseen. Sorsapuistossa olikin jännästi kanatarha. Aika monta erirotuista kanaa käppäilivät omissa aitauksissaan. Kiva idea minusta. Kuvat tulivat mahdottoman huonoja kännykällä, sillä metriä lähemmäksi verkkoaitaa ei päässyt. Eikä ollut aikaa kovin mallailla kuvia, sillä muut hoputtivat jo jatkamaan matkaa.

Tällä näyttää olevan mahdottoman isot töppöset.

 

Mustiakin kanoja oli, ja muita, monia eri rotuja.

Kanatarha näytti olevan sillä paikalla, jossa vielä 70-luvun alussa oli eläintarha, sen muistan vielä. Tuo eläintarha lopetettiin kyllä jo ihan saman vuosikymmenen alussa, sillä eläimet joutuivat olemaan liian pienissä tiloissa.  

kana

Pari linnunpoikasta

Hiljattain kävin kaverin luona kylässä ja hänen talonsa takapihalla on korkea kallio. Kalalokki oli pesinyt kalliolla puitten varjossa ja saanut kolme poikasta. Kaikki ovat säilyneet vielä hengissä, tänään näin ne uudestaan.

 Minulla vain on nimittäin tunne, että ihmiset hävittävät lokinpoikasia tahallaan, ja ainakin keväisin munia. Kovin on kirkonkylän lokkimäärä vähäinen siihen nähden, mitä niitä keväisin alkaa suunnitella pesintää.

Toissa iltana laitoin perhoslakanankin, kun jo yhdentoista maissa alkaa tulla sen verran hämärää, että ihmisten ajoissa voi alkaa valottaa. Talon seiniä taskulampulla tutkaillessani huomasin ikkunan pielessä jonkin linnun poikasen. En oikein ymmärrä, minkä linnun poikanen se voisi olla. Minusta punarinnan poikanenkaan ei ole tämän näköinen.

Kanadanhanhia

Melontaretkellä kanadanhanhia lepäilemässä. Nuoria ja vanhoja.
 

Ja vaikka emme kovin lähelle menneetkään, alkoivat ne hiissata itseään heti muualle. Niitä oli yhteensä lähemmäs parikymmentä yksilöä.

kanadanhanhi

Uutta sukupolvea

Mikkeliin oli asiaa viime viikolla, ja samalla reissulla oli pakko vilkaista lampi, jossa keväällä oli paljon eri lintulajeja. Poikasiahan minä halusin nähdä. Ja olihan siellä niitä vaikka kuinka paljon. Naurulokin poikaset ovat jo aika isoja, ne saavat jo kierrellä lammella itsenäisesti. Mutta aina välillä näköjään pitää mennä kerjäämään emoilta ruokaa.

Mutta turhaan kerjäävät. Emot eivät ole näkevinäänkään. Itsenäisiksi on opittava.

Monilla oli vielä vauvamaista karvaa ja untuvaa korvantauksissa.

Haapanoitakin oli paljon, niillä alkaa keväinen kaunis kosiopuku olla muisto vain. Tämä kerran karjahti kivellä seisojalle.

Ja niin se sai hyvän paikan kiveltä.

Tällä haapanaemolla on vain kolme poikasta, jollain oli useampiakin. Kiva oli vertailla, miten eri-ikäisiä poikaset kullakin oli.

Nokikanat ovat kiukkuisia lintuja. Ne eivät tahdo sietää ketään muita lähettyvillä.

Tällä nokikanalla oli yksi poikanen. Se onkin ihan harmaa, eikä poikasella ole enää punaista päätä. Näitäkin poikasia kuljeskeli jo ihan itsenäisesti.

Olihan siellä muitakin lajeja, mutta sitten tuli jo kiire toimittamaan kaupungille sitä varsinaista asiaa. Kotona katsoin kuvia koneelta ja voi itku, hyvin kaukana oli silkkiuikkukin, jolla oli kaksi tai kolme raitapäistä poikasta, lammella en poikasia erottanut. No ehkä hyvä niin, jos olisin ne havainnut, en olisi ehkä kerennyt varsinaista kaupunkiasiaa toimittaakaan.

Kaupunkiin tuli uutta asiaa pari päivää sitten, mutta voi itku, ei puhettakaan kuvaamaan menosta, sillä satoi kaatamalla. Saankohan minä koskaan nähdä lähempää silkkiuikun poikasia, Tämäkin oli elämäni eka kerta.

Tässä vielä se silkkiuikku. Laitoin kuvan kumminkin, jos vaikka en koskaan enää saa nähdä silkkiuikun vauvamaisia poikasia. Silkkiuikkua kun en omalla paikkakunnalla ole koskaan tavannut.

Nämä ovat tukkakoskelon poikasia omalta paikkakunnalta, ihan eri reissulta. Seitsemän niitä oli, mutta kaksi oli hitaita, eivät kerenneet kuvaan. Ihmettelin, missä emo on, kun nämä yksikseen uivat.

Jonkin matkan päässä emo istuskeli kalliolla. Varmaan tarkasti piti vahtia, mutta antoi jo lasten opetella yksin kulkemaan. Oli se minusta kyllä aika kaukana poikasista siltikin.

tukkakoskelo, silkkiuikku, naurulokki, nokikana, haapana
 

Tällaista tänään

Isokoskelo oli koskella kalastamassa.

Melontaretkellä harmaalokinpoikaset. Ihan ovat vielä untuvikkoja.

Vähän joka luodolla ja kalliolla tonotti aikuisia lokkeja, mutta koska eivät meidät nähdessään olleet kiukkuisia, ei niillä liene ollut poikasia. Tämä lokki sen sijaan oli hädissään siksi, että kolme tiiraa hätisteli sitä, hyökkäilivät sen päätä kohti. Yritin saada kuvaa tapahtumasta, mutta ei millään mahtuneet tiirat yhteenkään kuvaan. Jotenkin tuli mieleen, olisiko lokki hävittänyt tiiran poikasia ja tiirat siitä suuttuneet.

Kauppareissuilla aamuisin kierrän aina rannan kameran kanssa. Yritin saada pääskysten lentoa kuvaan, kun ne sieppasivat hyönteisiä veden rajasta, mutta ei oikein onnistanut sekään minulta.

harmaalokki, isokoskelo, haarapääsky

Metsälenkillä

Vaikka käki kukkuukin joka kevät, ei sitä useinkaan pääse näkemään saati kuvaamaan. Nyt satuin sen näkemään harvahkossa metsässä, mutta olikos se lähellä! Ei tietenkään ja minulla vain lyhyt perhosputki mukana. Mutta siellä se käki puiden välissä kukkuilee.

Onneksi oli tänään vihdoinkin aurinkoista oikein koko päivän, niin näki perhosiakin. Vaan eivätpä juurikaan pysähdelleet. Suurin osa huiteli vain ohi. Karttaperhonen innostui ruokailemaan angervon kukilla.

Pitkästä aikaa satuin kohtaamaan myös ohdakeperhosen.

Ja metsäpolulla lenteli mustikkalehtomittari. Tällä sentään on vielä vihertävät siivet, usein vihreä väri on kulunut ja perhonen näyttää vain valkoiselta. Nämä olivat muutamia havaintoja tältä päivältä.

mustikkalehtomittari, ohdakeperhonen, karttaperhonen, käki
 

Aamutuimaan

Menin aamulla aikaisin rantaan ennen kuin muut ihmiset ehtivät herätä. Meriharakatkin ovat näköjään vielä paikalla. Mandariinisorsaa ei näkynyt. Se on kai kuitenkin vielä paikalla, sillä juuri eilen joku näytti vielä kyselevän facebookin sivustolla, mikä se tuo oudon näköinen sorsa on.

Joku oli nähnyt sorsalla vielä pari päivää sitten kaksi poikasta, nyt oli enää yksi. Poikaskato on valtava, varmaan sillä on alun perin ollut useampiakin kuin ne kaksi.

Kanadanhanhillakin oli hämmästyttävän vähän poikasia, vain neljä.

Toisaalla käveli kaksi kanadanhanhea kaksistaan. Ei tietoa, onko näillä ollut poikasia.

Veneiden keskellä uiskenteli härkälintu. Sillä on puolisokin, ja ne rakentelivat jonkun veneen perään pesää. Minulla ei ole tietoa, onnistuiko pesänteko ja onko puoliso jossain pesällä. Ihmettelen, miten nämä ylipäätään pysyvät hengissä, sillä laiturit olivat aivan täynnä veneitä, ja ne kun lähtevät liikkeelle, on henkikulta vaarassa.
 

Näiden lisäksi oli tietysti kalalokkeja, tiira, västäräkkejä, varpusia, kirjosieppo, puluja, pääskysiä ja kauemmas veneistä kuljettaessa useita pikkulintuja, joita en nähnyt, mutta erilaisia ääniä kuulin, minusta lehtokertun luritustakin kuului. Varis meinasi unohtua. Mietiskelin, miksi härkälintu ja muutkin yrittää pesiä veneiden seassa, mutta tulin siihen tulokseen, että siellä on petolinnuilta ja muilta vihollisilta enemmän turvassa kuin sillä puolen rantaa, jossa on enemmän luontoa.

härkälintu, kanadanhanhi, sinisorsa, meriharakka.