Outoja

Pihlajaperhosten parittelu. Olen nähnyt montakin kertaa eri perhosten parittelua ja yhdessä lentelyäkin ja mielestäni ne ovat keskittyneet asiaan. Mutta ei tämä. En tiedä onko tuo ylempi naaras vai koiras, mutta sille oli pääasia meden kerääminen ja se lensi kukasta kukkaan sovitellen kärsäänsä meden perään. Toinen joutui pää alas päin roikkumaan perässä ilman suun kostuketta.

Kirjoverkkoperhonen on saanut kaverikseen erikoisen värisen ratamoverkkoperhosen. 

Jokin ötökkä yritti kieputella itseään virnan oksalle.
 pihlajaperhonen, kirjoverkkoperhonen, ratamoverkkoperhonen, ötökkä

Heleää kesää

Satuin jo jokin aika sitten pellon reunalle, joka oli aivan täynnä niittyleinikkiä. Minusta pelto oli kylvetty heinälle, olisiko heinänsiemenen joukossa ollut niittyleinikin siemeniä vai miten viljelty pelto voi olla ihan keltaisenaan tätä kasvia. Pihlajaperhosia lenteli kukkien yllä.

J

Hiekassa mineraaleja imemässä lenteli pari perhosta.
 

 

 tämä mäntykaarimittari ei liity edellisiin, mutta olen siitä kovin iloinen kahdestakin syystä: se on kaunis perhonen ja toisekseen minulle elis.

pihlajaperhonen, mäntykaarimittari, niittyleinikki

 

 

Järvellä elämyksiä

Pientä luotoa lähestyessä huomasimme, että harmaalokki lähti kaakattaen lentoon ja yritti hyökkäillä meistä jonkin matkan päässä olevien kahden muun melojan päälle. Ihmettelimme, miksi meidän kuitenkin annettiin olla rauhassa.

Kunnes lähemmäksi tultuamme havaitsimme, että aallokossa uiskenteli pieniä poikasia.

Niin kauan emo huuteli, että sai jälkikasvunsa turvallisesti maihin. Ja emokin rauhoittui. Ei yhtään hätistellyt meitä. Onkohan se oppinut tuntemaan meidät, sillä olemme jo useaan otteeseen kesän aikana joutuneet kulkemaan tuosta kohtaa. Kylläpä aika on rientänyt. Lokillakin jo näin isot poikaset, eikä ole vielä edes juhannus.

Pian havaitsin, että ihan kanootin edestä ui rantakäärme, kohta on törmäys väistämätön. Mutta käärme ehti luikahtaa sivuun ennen törmäystä.

Mahdotonta saada kunnon kuvia kanootissa istuen: kanootti heiluu, käärme heiluu, kädet heiluvat.

Taas häiritsin

En minä hääntäkään meinannut häiritä, ohi kuljin ja hänkös alkoi pitää särisevää ääntä. Taaskin aiheuttaa ongelmia tunnistus. Hernekertuksi olisin luullut, mutta jalat eivät ole minusta tummat ja joissain kuvissa auringon ansiosta näyttävät peräti punaisilta. Minusta tämä kuitenkin on joko pensaskerttu tai hernekerttu. Mutta kiukkuinen sekin oli. Mihinkään ei voi enää mennä, kun tulee häirinneeksi poikasiaan puolustavia lintuja.

Olivat vihaisia

Kävelin luontopolkua perhosia kuvaillen. Kun saavuin pimeään lehtomaiseen ryteikköön, alkoi valtaisa säksätys ja päristely. Punakylkirastas näyttää olevan erittäin kiukkuinen poikasten puolesta taistellessaan, vaikka en edes nähnyt mitään poikasia. Emot pörhistelivät itseään ja päristelivät ilmassa lentäen. Minusta niitä emoja oli useita, säikähdyksissäni en tajunnut, montako niitä oli. Minulle tuli kiire eteen päin myös valtaisan hyttyshyökkäyksen takia.

Eivät ainoastaan punakylkirastaat olleet vihaisia, vaan viereisellä pellolla oli liuta variksia, suurin osa poikasia. Kun aloin niitä kuvailla, rähähti takanani kuusikosta sellainen varisten armeija raakkumaan, että säikähdin kuollakseni toisen kerran. Säikähtivät myös poikaset ja heti lähtivät lentoon, luulin, että osa tulee päälleni hätäännyksissään.
punakylkirastas, varis

Lintujen toimia

Lähdin eilen perhoslenkille. Mutta jo pihassa seisoksi räkättirastas. Sillä oli niin tärkeää matojen kuuntelussa, että ei yhtään välittänyt minusta. Kohta se kuulikin madon liikkuvan nurmen alla ja hyökkäsi siihen kiinni.

Äkkiä se oli kiepaissut madon nokkansa ympärille ja alkoi kuunnella saman tien toista matoa. Säästää siipiään, kun vie kerralla kaksi matoa.

  Pääsin sähkölinjan alle perhosia etsimään. Havaitsin ilmassa kaksi haukkaa. Ei ollut pitkää putkea mukana, mutta sihtailin kuitenkin. Tietokoneelta katsoessa minusta tuntuu, että olivat kalasääksiä, en ole varma. Koneelta huomasin myös, että toinen päästi peräprutkun takapäästään. Tämä kuva on tosi paljon rajattu alkuperäisestä, linnut olivat jo melko kaukana. 

Jossain kohtaa alkoi kova linnunsäksätys. Puussa oli useita punakylkirastaita ja kun en niitä aluksi edes huomannut, alkoi yksi tehdä minua kohti hyökkäyksiä. Piti siirtyä hieman kauemmaksi, vaikka olisi paikalla ollut mittariperhosia lennossa.

Täydellinen kesäpäivä

Tuosta reiästä pitäisi mennä sisään. Siellä voisi olla vaikka mitä jännää.

Hei ensimmäiseksi oli kanadanhanhia. Oli kuusihenkinen perhe, kivellä pariskunta ja ainakin yksi yksinäinen poikamies (tai poikanainen, tai sitten leski).

Käki kukkui sydämensä kyllyydestä, mutta harmittavasti kaukana vastarannalla.

Yksinäinen härkälintu. Lieneekö sillä myös puoliso pesällä.

Kalalokkeja oli vähän siellä täällä luodoilla ja kallioilla. Yksi seisoi puussa. Mutta ei tainnut olla lokeilla vielä poikasia, sillä olivat ihan rauhallisia.

Päin vastoin kuin alkumatkasta oli tosi vihainen harmaalokki, joka päästeli ruiskuja ja rumia aoo-huutojaan. Myös rantasipi lenteli veden pinnan läheisyydessä.

Reissu oli täydellinen, uinti- ja kahvitauko sileällä kalliolla. 23 astetta, tuuletonta, aurinko paistoi koko naamallaan, ei pilvenhattaraa, ei vielä suurta turistimäärää karmeine moottoriveneineen ja skoottereineen. Onko olemassa parempaa kuin Suomen kesä.
 

Poikassatoa

Havaitsin lähilammella telkällä poikasia. Ihme, että se on alkanut pesiä tuossa, sillä lampi ei ole juuri muuta kuin pieni lutakko ja joka puolelta korkeiden puiden ympäröimä. Sieltä ei ole helppo lähteä lentoon, jos tarvitsee pitkän kiitoradan. Poikasia oli vain kaksi. En yhtään tiedä, onko ollutkaan enempää.

Järvellä lähestyi uljas joutsenperhe. Poikasia oli yhteensä viisi, yksi taitaa olla emon takana. Sotilaallisessa järjestyksessä uivat hissukseen. Juurihan kaikki linnut vasta tulivat Suomeen, ja nyt niillä on jo poikasia.

laulujoutsen, telkkä

Lepäilevä kiitäjä

Kiitäjäperhosia hehkuttavat ihmiset perhossivustoilla, ja olen luullut, että ovat niin harvinaisia, ettei minun ole kuitenkaan koskaan mahdollista sellaisia nähdä. Matarakiitäjä kuitenkin lepäili tänään heinikossa, ja kun en koskaan ole onnistunut ennen sellaistakaan näkemään, luulin harvinaiseksikin. Mutta kirjan mukaan onkin yleinen. Kummallisesti näyttävät jotkut yleisetkin perhoset välttelevän minua. Nyt olen kuitenkin iloinen.

Harvinainen päällyspuoli

Koskaan ei virnaperhonen aukaise siipiään levossa. Jännittävää on saada selville, miltä se oikeasti näyttää, sillä ei perhoskirjoissakaan yleensä päällyssiipiä ole kuvattuina.  Mutta perhosen maahan toisen viereen laskeutuessa onnistuin tänään saamaan dokumentin siitä, miltä perhonen näyttää "sisältä päin".

Myrsky vei kodin

Tässä viime kesänä palokärki hakkasi isoon haapaan itselleen pesän, johon se sitten menikin pesimään, ja laitoin silloin poikasestakin kuvia.

 

 Nyt sitten tänä keväänä katsoimme jo pari kolme viikkoa sitten, että myrsky oli katkaissut puun. Ja juuri siitä kohtaa, missä pesä oli ollut. Lintu oli jättänyt liian ohuet seinät.

 

Menimme katsomaan lähempää. Palokärki lenteli puun kylkeen, oli ilmeisesti aikonut tänäkin keväänä pesiä siinä. Yritimme katsoa, olisiko maassa kuoriutumattomia munia tai vaikka pieniä poikasia, mutta ei ainakaan silloin enää ollut, kun tästä ohi kuljimme.