Matkalla etelään

Mistähän syystä tekee mieli aina kuvailla juuri niitä lintuja, joita harvoin näkee. Niinkuin nyt vaikkapa   järripeippo, joka on muuttomatkalla Lapista etelään ja pysähtynyt välillä tankkaamaan matkaa varten. Minulle on melkein käynyt niin, että harvinaisista näkemistäni on melkeinpä enemmänkin kuvia kuin tavallisista ja jokapäiväisistä. Alkupään kuvat koiraasta, lopussa naaras. 

 Kuvat isommasta joukosta tahtovat olla kovin sekavan näköisiä, sillä maassa on tuollaisia kirjavan oranssin keltaisen kukertavia lehtiä. Linnut sulautuvat jälleen hyvin maastoon, ilmankos meidän varpushaukkakaan ei ole niitä nähnyt. Järripeippoja oli tänään yli kymmenen linnun parvi.

Kyttäilijä

 

Ikkunasta havaitsimme yhtäkkiä, että varpushaukka kyttäili taas pihan lintuja kuusiaidalla. Ennen olin aina iloinen, jos näin haukan, nyt olen alkanut epäillä, onko sittenkään kiva, jos se syö meidän pihan kaikki linnut. Ruokinnalla olevat kun ovat helppoa saalista. Mutta toisaalta, jos ei se söisi meidän lintuja, se söisi niitä jostain muualta. 

Viime aikoina on alkanut näkyä kirjoituksia, että ei pikkulintuja pitäisi ollenkaan ruokkia. Se nimittäin vääristää lintukantoja. Ruokinnalla käyvien populaatiot kasvavat suuremmiksi kuin mitä ne muuten olisivat. Mutta taas toisaalta - ruokinnalla käyvät saavat helposti erilaisia tauteja, mikä pitää lintujen määrän kuitenkin pienehkömä. Ei ne pääse lisääntymään ylenpalttisesti. Ja onhan sitten haukoille ja muillekin petolinnuille enemmän ravintoa. Ja kuka se määrittää, mitä eläintä saa olla minkäkin verran. Ihmisiähän täällä on liikaa, joten ei tahdo olla muille lajeille missään enää vapaata tilaa.

Lähellä pesinyt

 Huomasin, että rautiainen on pesinyt lähistön risukasassa. Tuli kerran sattumalta jopa pihaan. Poikasia näin sillä useita.