keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Pääkohde vieläkin väistelee

Alkukeväästä lähtien olen istunut aina välillä pihassa piiloteltassa. Parhaimpina aikoina saatoi varttitunnin aikana, jonka jaksoin kerralla kyttäillä, näkyä pitkälti toistakymmentä eri lajia. Vihervarpusia näyttää jääneen näille seuduille pesimään runsaasti.

Peippopariskuntakin pesii jossain lähistöllä. Telttakojusta sojottaa ulos pitkä kameran putki ja aina kun laukaisee, linnut ihmettelevät naksausääntä epäluuloisina.

 Hyvä ettei ruoka mene väärään kurkkuun säikäyksestä.

Pikkuvarpuset seurailevat tikan tekemisiä.

Punatulkku on juuri lähtemässä lentoon.

Se, miksi niin uskollisesti hiippailin kojuun, on tässä. Punavarpusta näkee niin harvoin, ja minulla ei ole kauhean hyviä kuviakaan siitä, ajattelin saada parempia kuvia. Mutta lintu ei ole suvainnut tulla näkyville. Vain ikkunasta olen tämänkin melkein kuukausi sitten räpsäissyt. (Kolminkertaiset ikkunat eivät ole kuville parhaat mahdolliset). Kojussa istuessa se kuuluu laulelevan lähistöllä, joten minulla harjoitukset jatkuvat.
Se ei muutenkaan ole viihtynyt pihapiirissä niin paljon kuin menneinä vuosina. Viereisen tontin horsma-angervo-koiranputkiryteikkö on istutettu koivulle ja puut ovat nyt jo niin korkeita, että ei ehkä miellytä punavarpusta. Ei miellytä ilmeisesti enää viitakerttustakaan, joka matalan kasvuston aikana ilahdutti meitä laulullaan ja jonka opin hyvin tuntemaan. Saavuttuaan luritti tuttuun tapaan, mutta on nyt lopettanut, varmaan siirtynyt muualle.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Jokunen vesilintukin saapunut

On ollut niin paljon menoa ja meininkiä, etten huhtikuun jälkeen ole ehtinyt enkä muistanut ollenkaan käydä katsomassa järvellä, olisiko sinne tullut vesilintuja. Tiedän yhden vakituisen paikan, jossa on joka vuosi ollut tukkakoskeloita. Nytkin siellä oli kaksi koirasta ihan rannassa lepäilemässä. Mutta olin huomaamattani kävellyt melkein niihin kiinni. Tietysti oli rantapusikkoa edessä, joten ei liian lähellä olokaan tee autuaaksi. Olivat niin lähellä, etten saanut niitä edes samaan kuvaan. Enkä voinut yhtään liikkua parempaan kohtaan. Ihme kyllä, osasin olla niin, että eivät koko aikana tulleet tietämään läsnäolostani.
Tukkakoskelonaaraita ei näkynyt, mutta jonkin matkan päähän lensi isokoskelonaaras.

Siirryin toisaalle. Nyt ei ollut ongelmana lintujen liian lähellä olo, vaan päin vastoin, etäisyyttä oli liikaakin. Kuikkapari kierteli toisiaan lemmekkäästi, nyökyttelivät vuoron perään. Elin toivossa, että innostuisivat esittämään paritanssiakin, mitä televisiossa on joskus näytetty. Mutta ei, välillä vain oikoivat koipiaan ja jatkoivat lemmekästä toistensa kiertelyä.
Kauempana laskeutui veteen härkälintu. Peipot, pajulinnut, kirjosiepot ja tuntemattomat pikkulinnut pitivät konserttia puissa. Siinäpä tämänaamuinen retki.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Varis ja nokivaris

Jo kerran aiemmin  julkaisin nämä kuvat, mutta poistin ne, kun luulin laittaneeni väärää tietoa. Tässä mielestäni vierekkäin nokivaris ja varis, Schönbrunnin eläintarhassa niitä kisaili ja leikki keskenään useita. Se miksi välillä poistin julkaisun, johtui siitä, että netistä katsoin videolta Schönbrunnin eläintarhan lintuja, ja videolla eläintarhan hoitaja nimitti tätä mustaa korpiksi.
Olen tutkaillut asiaa sittemmin usealta taholta, ja edelleenkin pidän tätä nokivariksena. Se on ihan saman kokoinen kuin varis, korppi on huomattavasti isompi - ja minusta romuluisempikin ja paksumpinokkainen.

Olen saanut myös selville, että Länsi- ja Lounais-Euroopassa esiintyy vain nokivarista, idässä on vain variksia, ja niiden kapealla kohtausalueella tavataan molempia. Itävalta sattuu juuri molempien lajien rajavyöhykkeelle. Lajit myös risteytyvät keskenään, joten  niitä voi olla jos jonkinnäköisiä.

  Nämä kolme alinta Belvederen linnan puistossa olivat oudon näköisiä, joten lienevät risteymiä. Niitä oli muitakin kirjavia, joillakin enemmän harmaata kuin mustaa ja päin vastoin, ei kunnon varis tai nokivaris kumminkaan.
Joissakin maissa pidetään näitä kahta samana lajina, joissakin eri lajeina. Jotkut pitävät nokivarista variksen alalajina.

En saanut kovin luotettavaa kuvaa muutenkaan Schönbrunnin eläintarhan työntekijöistä. En ollut varma, vieläkö eläintarhassa oli lintutalo, joten lippua ostaessa kysyin kassalta, onko sitä vielä. Kassaneiti pyöritteli silmiään ja hämmästeli vähän aikaa ja sanoi, ettei mitään erillistä lintutaloa ole. Hän oli sitä mieltä, että tarhassa näkee lintuja vain, mikäli jokin yksittäinen luonnossa elävä lintu sattuu eksymään paikalle. Kassaneiti oli väärässä. Oli siellä lintutalo, ja oli muitakin lintuja eri puolilla eläinpuistoa.
Ja olihan siellä pandakin. Tästä itävaltalaiset tuttavat kertoivat, että Kiina ei myy sitä Itävaltaan, on antanut pandan vain lainaksi joksikin aikaa.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Lintuja maailmalta

mesitangara
Tässä vielä muutama lintukuva Schönbrunnin lintutarhasta.
siniselkätanssija
etiopianrilli
helttajassana
Kaikille en ole vielä keksinyt nimeä, sillä vaikka kuvasin kaikki esittelytaulutkin, ei tauluissa näytä olevankaan kaikkien lintujen kuvia ja nimiä. Ja toisaalta taas tauluissa näyttää olevan esiteltyinä iso liuta lintuja, joita minä en edes nähnytkään.
Tämäkin varmaan jää nimettömäksi toistaiseksi.

Papukaijojen tarkempi nimitys vielä kestää.

pelikaani
töyhtöromisko
Kaikenlaisia outoja nimiä linnuille on annettukin.

töyhtöiibis
Minusta iibis kuulostaa kauniilta nimeltä, joka ei oikein tälle tuntuisi sopivan.

Pingviinejä, merimetsoja ja vaikka mitä muuta oli tarjolla näytillä. Merimetsotkaan eivät minusta olleet ollenkaan niin kauniin ja terveen näköisiä kuin luonnossa.
Toisaalta taas eläintarhat eivät ole maailman pahimpia paikkoja. On lintuja, joita on eläintarhoissa huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on enää luonnossa. Esimerkiksi Wikipedian mukaan töyhtöiibistä on luonnossa enää noin 680 yksilöä, kun niitä maailman eläintarhoissa on noin 2000 yksilöä.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Eksoottisia

afrikanjassana
Muutaman päivän matka Wieniin ei tuottanut luonnonlintuja. Matka oli vierailu tuttavia tapaamaan, eikä siitä voinut liueta omille teilleen. Luonnon lintuja olisi pitänyt mennä tarkkailemaan melko kauas kaupungista. Schönbrunnin puistossa on eläintarha, jossa on myös lintutalo. Paikassa on eksoottisia sekä vähemmän eksoottisia siivekkäitä.  Minulta jäi moni lintu näkemättä, eivät kaikki ole heti tuomassa itseään esille kuten vaikkapa nämä afrikanjassanat. Tulivat juoksujalkaa lähelle, kun näkivät ihmisiä.
etelänkalkkunasarvekas

harjalintu

kuubansirkkunen

mehiläissyöjä

merops bullockoides
Tämän suomenkielinen nimi on jokimehiläissyöjä. Linnut kisailivat keskenään, koiras yritti parittelemaan, mutta naaras livahti aina karkuun. Esittikö vaikeasti saavutettavaa vai eikö muuten välittänyt.

sininiskahiiro
Ei ole kuvaaminen helppoa eläintarhassakaan, sillä ulkona linnut ovat häkin sisällä ja kuvaan tulee aina häkin silmukoita. Sisällä puolestaan oli niin kuuma ja kostea, että linssi höyrystyi ja kuvat siksi sumeita.

Vähemmän eksoottisia oli mm. tavi. En tiedä, miten se yhtäkkiä oli siellä harjalintujen kanssa, olisiko ollut alun perin loukkaantunut ja tuotu tarhaan toipumaan.
Kunhan saan jotain tolkkua kuviini, saatan laittaa tänne vielä muitakin Schönbrunnin lintuja.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Tikkoja

 Harmaapäätikka on nimensä veroinen. Ihan näyttää vanhalta ja kaljulta harmaine päineen. Tämä taitaakin olla naaras, sillä useimmiten pihassa on käynyt koiras, jolla on punaista päälaella.

 Talipötköllehän sen tekikin mieli, jott´on aivan pitkällä kieli.

Käpytikka on niin mukava ja takuuvarma kuvattava pihassa. Niitä pesii lähistöllä varmaan taas useita.

 Toissapäiväisestä valkoselkätikastakin laitan vielä kuvan vertailun vuoksi. Sillä on viiruja rinnassa, mitä käpytikalla ei ole. Valkoselkätikka on ylen harvinainen.

Kun nyt innostuin tikoista, laitan vielä kuvan pikkutikastakin, jolla ei ole ollenkaan punaista alavatsassa. Tämän kaivelin vanhoista kätköistä, kuvattu Espoossa. En ole omalla paikkakunnalla nähnyt.

Ja etsinpä kätköistä vielä pohjantikankin. Tämäkin naaras, koiraalla on keltaista niskassa. Kaksi kertaa olen nähnyt omalla paikkakunnalla, molemmat sukupuolet.

Vähältä piti, etten saanut talvella Portugalissa kuvaa myös vihertikasta. Kuulin äänen ja näinkin, mutta en saanut kuvaa, vain puiden lehtiä. Useissa lintukirjoissa on kuvattu vihertikka, jota ei Suomessa ole nähty kymmentäkään kertaa. Moni on kanssani väitellyt ja väittää nähneensä vihertikkoja pihassaan. Mutta kyllä ne ovat kaikki harmaapäätikkoja. Harmaapäätikkakoiras on aika paljon vihertikan näköinen, joten ei ihme, että johtaa harhaan.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Vihdoinkin norppa

norppa
 Eilen äitienpäivänä emme menneetkään äitienpäivälounaalle kuten tavallisesti, vaan norpparetkelle. Täällä on eräs firma alkanut järjestää toukokuisin erityisiä saimaannorpparetkiä ja lupaa 95-prosenttisella varmuudella norpan näkemisen. Jäiden lähdettyä norpat nimittäin makoilevat kallioilla karvanlähdön aikana. En ollut koskaan eläissäni vielä nähnyt luonnossa norppaa, emme asu järven rannalla, kuten kesämökkiläiset, joilla on mahdollisuus aamusta iltaan tarkkailla järvelle. Mutta eilen näimme kaksikin.


 Kovin lähelle ei voinut mennä, ettei vaivalla löydetty karkaa veteen.

Ei sitä ole helppo havaita kivien seasta.

kalasääksi
Norppien jälkeen pääsimme näkemään vielä paikan, jossa kalasääksi hautoi pesällään.

valkoselkätikka
 Ja kun palasimme rantaan kolmen tunnin risteilyltä, rannassa bonuksena ihan laiturin kohdalla oli valkoselkätikan pesä. Lintu oli juuri tuomassa pesälleen valtavaa toukkaa. Lehtiä vain oli puissa jo niin paljon, että ei meinannut saada millään kunnollista otosta muistikortille.


Odotin näkeväni matkalla myös enemmän vesilintuja, mutta vedet ovat niin  laajoja ja aavoja, että luodoilla näkyi vain lokkeja, ne kun ovat valkoisia, osuvat silmiin paremmin. Yksi tukkakoskelopariskunta ui suhteellisen lähellä, mutta muuten ei silmä erottanut kun lainehtivaa vettä. Oli aika voimakas tuuli, 7 m/sek. joten ihme, jos aaltojen seasta olisi jotain erottanut.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Sulassa sovussa

Linturetkeltä autolle palatessa humasimme yhtäkkiä  edessämme jäniksen. Rusakko oli menossa sen luokse. Olemme tulkinneet, että tuo valkoinen on jänis, sillä eihän rusakko vaihda väriä. Eivät ne meitä huomanneet, sillä seisoimme liikkumatta paikoillamme. En minäkään kaihisilla silmilläni niitä nähnyt. Vain kameran läpi, kun muut ensin osoittivat ne minulle.

 Mutta kuten aina, autoja ei muulloin kulje, mutta jos on jotain mielenkiintoista luonnossa, silloin tietysti. Rusakko lähti auton kuultuaan hiippailemaan pois päin, mutta vaistosi jotain erikoista meidän suunnaltamme. Ja sillä on kyllä valtavat korvat.
Jänis pienine korvineen jäi paikalleen, eikä lähtenyt pois edes silloin, kun autolla ajoimme vierestä pois päin.