Nämäkin ovat kivoja

Ihan muutahan me taas lähdettiin suolle etsimään. Mutta lammella olikin kaksi kaakkuria. Ja mikähän luonnonlaki sekin on, että lähtiessä oli niin hieno auringonpaiste, mutta suolla melkein koko ajan pisaroi vettä. Ja kun päästiin kotiin, ei näy edes pilvenhattaraa.

Kaukana olevista linnuista ja mustanpuhuvista pilvistä johtuen ei niin järin erinomaisia kuvia tullut, mutta toisaalta, havaitsin nyt, että jos aurinko olisi paistanut, olisi pitänyt kuvata vasten aurinkoa, joten mustia nekin olisivat olleet. Kunpa kerran eläissään saisi näitä kuvatuksi kunnolla ja läheltä.

Välillä satoi vettä enemmänkin.

Jossain vaiheessa toinen kaakkuri alkoi nukkua.

Joten piti kuvailla kaikkea muuta. Kaukana oli kaksi joutsenta. Ylitse lensi kuovi ja varis, jossain liversi pikkulintu. 

Suolla viihtyviä kevään perhosia olimme etsimässä, mutta eihän ne sateessa lennä. Yksi neitoperhonen majaili kanervikossa.

Lintutorneilta nähtyjä

Vasta nyt olen saanut peratuksi pari viikkoa sitten Etelä-Suomessa kuvaamani linnut. Jossain Helsingin seudulla lintutornista kuvattu harmaahaikara, joka tuli näinkin lähelle. Iso joukko majaili kauempana. kovin on minusta eksoottinen lintu.

Tässä yksi kuva, joka on tyyppiesimerkki siitä, millainen kuvaaja minä olen: vasta nyt kuvasta näen, että naurulokilla on kala suussa. Minulla oli muuten sellainenkin kuva, jossa tiirakin oli saanut kalan, mutta kuva on hävinnyt jonnekin tietokoneen syövereihin.

Jollain lintutornilla (en edes muista, missä kaikissa paikoissa kävimme) oli valkoposkihanhiakin, ja pienehkö tappelunnujakka on meneillään.

Tämä on Suomenojalta. Kyhmyjoutsen ilmestyi jostain ruovikosta, ja naurulokit yrittävät sitä hätistää. Mutta joutsen ei välitä mitään. Sitten saapui toinen joutsen ja sama hätistely jatkui.

Jokin sorsalintu lentoon lähdössä. Nekin tarvitsevat pitkän kiitoradan.

Meriharakoita käppäili merenrannalla. Näistä minä tykkään kovasti.

Olkoot nämä viimeiset kuvat tuolta matkalta. Minusta ei matka mennyt ollenkaan huonosti: 50-60 eri lintulajia sain kuvatuksi. Ja luvussa ei tietystikään ole sellaiset, joista kuulin vain äänen, mm. kaulushaikara tai käki.

meriharakka, naurulokki, valkoposkihanhi, kyhmyjoutsen, harmaahaikara

Kesäturilas

Keskellä tietä köllötteli tällainen outo pörisijä, kesäturilas kuuluu olevan nimeltään.

Aikansa se siinä pörhisteli ja sitten lensi pois. Kännykällä näpsäisin pari kuvaa.

Opinpa senkin, että sillä on selkäpanssari, jonka se levittää, ja sitten näyttää olevan siivet erikseen, jotka maassa ollessa laahaavat perässä.

Aamuilakointia

Piiloteltassa istuessani harmittelin, että juuri teltan takana tuntui tapahtuvan äänistä päätellen jotain jännää. Jotkut linnut siellä tuntuivat ilakoivan. Onneksi ne lensivät myös näkösälle oksalle. Siinä jonkin aikaa ihmeteltyään koiras alkoi lähestyä naarasta.

Mutta ilmeisesti naaraan mielestä tätä lajia on jo riittävästi, sillä mitään ei sitten kuitenkaan tapahtunut, kumpikin lensi erilleen.

Koirasta alkoi kirppu purra, ja naaras lensi katsomaan, onko talven jäljiltä vielä jyviä. 

pikkuvarpunen

Olipas yllätys

Nyt olikin sellainen pihavieras, jota en ole koskaan omalla pihalla nähnyt, enkä pahemmin muuallakaan. Lapsena oli mustavariksia Pohjanmaalla, sen jälkeen olen nähnyt niitä satunnaisesti vain jossain ulkomailla. Mihinkähän tämä oli matkalla. Se ei taida pesiä Suomessa juuri muualla kuin Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Limingan seuduilla.

Koko eilisen päivän se pyöriskeli pihassa etsien linturuokinnan jämiä ja kaivellen maasta matoja.

Kovin tuntui olevan janoinen, sillä pitkin päivää se kävi juomassa altaalta vettä.

mustavaris
 

Sorsavalikoima

Suomenojalla oli paljon sorsalintuja. Tavilla ei ollut vielä puolisoa.

Punasotkat sen sijaan kulkivat ja askaroivat pareittain.

Samoin harmaasorsien ei tarvinnut enää keekoilla paria etsien. Ne nyökyttelivät ja keekoilivat toisilleen.

Lapasorsat eivät olleet vielä pariutuneet. Niitä oli isoissa poikamiesporukoissa kierrellen ympäri lampea ja heitellen päätään. Samoin naaraspuoliset kulkivat yksikseen.

Tukkasotkilla oli osalla jo puoliso, osa vielä etsi. Naaraat pääasiassa nukkuivat.

Kovasti väsytti myös haapanapariskuntaa.

Sinisorsakin veteli hirsiä.

 

 Väsynyt on punasotkakin.

punasotka, tukkasotka, lapasorsa, sinisorsa, haapana, harmaasorsa, tavi

Kiireistä rakennusaikaa

Mahdottoman kiireistä aikaa linnuilla toukokuussa. Etelä-Suomen retkellä melkein jokaisella oli pesänrakennus mielessä, ja joillakin oli tietysti soidinkin meneillään. Joen penkalla ahkeroi liejukana isojen juurakoiden ja karahkoiden kimpussa.

 Nokikana raahaa tällaista oksaa tai kortta lammen toiselle puolelle. Minkähän takia se piti hakea vastakkaiselta rannalta, kun ihan vieressä oli samanlaisia.

Toisaalla ahkeroi toinen nokikana keräten mahdottoman nokallisen rojua.

Ja lähti sitten viemään jonnekin.

Mutta mikä lienee syynä siihen, että se tiputtikin kaiken kesken kaiken ja ryyppäsi vettä päälle. Alkoikohan suuta kuivaa.

Silkkiuikku kampesi itsensä vedestä  korsien päälle

ja kävi makuulle, ilmeisesti sopivaksi katsomaansa pesäpaikkaan. Ja toinen raahasi paikalle tavaraa.

 

Silkkiuikut olivat erään sataman edustalla laajalla alueella, joka oli aivan täynnä niiden pesiä. Kuvaan ei pitkän putken vuoksi saa laajempaa otosta, joten tässä ei ole kuin pieni osa alueen silkkiuikkupesistä. Seassa oli mm. nokikanoja, lokkeja, tiiroja ja sorsalintuja.

Tänä aamuna kotipihassa pikkuvarpuspariskunta rakenteli myös majapaikkaa. Langalla toinen odottelee, että lähtisin pois.

Ja kun en ymmärtänyt lähteä, sylkäisi lintu suustaan kaiken pois. Harmi, että vain istuksin terassilla älyämättä poistua. Mietin, oliko tuon nokikanankin rakennustarpeiden sylkemisen syynä ihmiset, jotka seisoivat rannalla. Mutta ovathan ne toisaalta tottuneet ihmisiin.

liejukana, nokikana, silkkiuikku, pikkuvarpunen

Peseytymispäivä

Isokoskelopariskunnalla oli peseytymispäivä. Pitkän tovin ne putsailivat ja sukivat itseään ollen välillä jopa ump´sukkeluksissa.

 isokoskelo

Laulajia

Viikonloppu vierähti Espoon ja Helsingin alueen lintupaikkoja tutkiessa. Aina on kiva tavata sellaisia lintuja, joita ei omalla paikkakunnalla näe. Lajirunsauskin oli suuri, vaikkakin suurin osa linnuista on jo jatkanut matkaa pohjoisemmaksi. Tänään laitan tänne muutaman laulajan, tosin kaikkia näkee omalla paikkakunnallakin, mutta ovatpahan kuitenkin retkipinnoja. Pajusirkku lauloi sydämensä kyllyydestä pellon laidassa pusikossa.

Kevään eka kirjosieppo, ja kas tänään tupsahti omaankin pihaan.

Puuhun lennähti kivitasku.

Ja välillä lauleskeli.

Sydämensä kyllyydestä liverteli myös mustarastas.

Sinitiainen ei laulanut, vaan yritti hätistellä tiksuttamalla meitä pois.

Laulavia pikkulintuja oli paljon muitakin, vaikkapa satakieli, peipponen ja monet ruovikon ja ryteikköjen linnut, mutta kaikkia ei edes nähnyt.
 

Pellolla kävelijöitä

Omalla paikkakunnalla ei ole juurikaan peltoja, joilla näkisi viljelysmailla viihtyviä lintuja. Niinpä on lähdettävä muualle. Tällä kertaa teimme pari päivää sitten retken Juvalle. Ei pelloilla niin järin ihmeitä ollut, taisivat olla linnut jo muilla mailla ja soitimensakin pitäneet. Muutamalla pellolla käveli yksinäinen kuovi.

Kovin olivat kuovit väsynyttä porukkaa, sillä parissakin paikassa lepäili yksittäinen kuovi keskellä peltoa. Ihmetyttää, miten se saa nokkansa piilotettua noin hyvin.

Jokunen töyhtöhyyppä siellä täällä. Tämä etsiskeli matoja ja aina välillä löysikin. Kerkesi nielaistakin sen sellaista vauhtia, ettei jäänyt kameran muistikortille.

Joutseniakin oli vielä jokunen ruokailemassa.

Jonkin verran näkyi myös räkättirastaita.
 

Tämä kurkikuva on jo kuukausi sitten otettu, ja silloin oli lunta vielä rutkasti ja kylmää. Sitä vain odotti, että lämpenisi, mutta lämmintä ei koskaan tullutkaan, ja niin meni taas paras lintuaika, ja ei kun odottelemaan seuraavaa sesonkia.

kurki, laulujoutsen, kuovi, töyhtöhyyppä, räkättirastas